Lue keskustelun säännöt.
yksityisyys/tunnistettavuus vauva-palstalla
24.06.2012 |
Kirjoittelin eilen tänne "henkilökohtaisia asioita" ja kysyin naisten neuvoja erääseen parisuhdeongelmaan ja sain kritiikkiä että minut tunnistaa tekstistä ja kuulema hyvä etten osoitettani ja puhelinnumeroani laittanut. Ja että kaikki tutut varmasti tunnistavat meidät!!!
Kirjoittaako täällä tosissaan joku niin että hänet tunnistettaisiin??
Itse aina vääristelen jotain, lasteni iät, lukumäärän, ammattini jne.... kotikaupunkini jne... Jotta minua ei tunnistettaisi.
Jos laitan että olen sairaanhoitaja helsingistä ja minulla on kaksi lasta 7 ja 13 vuotiaat ja mieheni on poliisi joka työskentelee turussa ja on siksi paljon pois kotoa..
Niin todellisuudessa olenkin lääkäri hämeenlinnasta ja minulla on kaksoset 9v ja mieheni lentäjä finnairilla jonka vuoksi on paljon kotoa (tämäkin nyt oli keksitty).
Koska loppuviimein on ihan sama missä asun, minkä ikäisiä lapset ovat ja mikä mies ja minä olemme ammatiltamme jos haen vastausta johonkin parisuhdeongelmaan kuten valehteluun parisuhteessa!
Mutta siis lähinnä huvittaa että joku täällä sitten kirjoittaa kuinka olen yksinkertainen kun levittelen yksityiselämääni vauva-palstalla.
Eli kirjoittaako joku ihan tosissaan täällä niin että hänet tunnistettaisiin?
Kommentit (33)
että kerrotaan lasten yksityiskohtaisia terveysasioita tai muista ongelmista siten, että lapsi voidaan tunnistaa. Joillain toisilla palstoilla olen nähnyt nimimerkin jopa linkanneen itsensä facebook-profiiliinsa ja silti kertovan lastensa yksityiselämään kuuluvia asioita ihan huoletta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisella lapsiperhepalstalla yksi kylän nainen kirjoittelee todella intiimejä asioita omasta ja perheensä elämästä, täysin tunnistettavasti. Tuntuu pahalta, sillä hän todella on rikkonut intimiteetin rajoja mennen tullen, kirjoitellut esim. seksielämästään, lasten vaikeuksista ym.
Miten sinä kannat toisen ihmisen pahaa oloa? Kyse ei ole sinun asioistasi, niin ei myöskään se häpeä kuulu sinulle. Sitä paitsi, jos kirjoittaja ei itse häpeä, niin miksi sitten kenenkään muunkaan pitäisi hävetä.
Toisella lapsiperhepalstalla yksi kylän nainen kirjoittelee todella intiimejä asioita omasta ja perheensä elämästä, täysin tunnistettavasti. Tuntuu pahalta, sillä hän todella on rikkonut intimiteetin rajoja mennen tullen, kirjoitellut esim. seksielämästään, lasten vaikeuksista ym.
Miten sinä kannat toisen ihmisen pahaa oloa? Kyse ei ole sinun asioistasi, niin ei myöskään se häpeä kuulu sinulle. Sitä paitsi, jos kirjoittaja ei itse häpeä, niin miksi sitten kenenkään muunkaan pitäisi hävetä.
Sitä kutsutaan empatiaksi, että tuntee jotain myös toisten puolesta. Häpeästä ei ole kyse, vaan myötätunnosta.
Toisella lapsiperhepalstalla yksi kylän nainen kirjoittelee todella intiimejä asioita omasta ja perheensä elämästä, täysin tunnistettavasti. Tuntuu pahalta, sillä hän todella on rikkonut intimiteetin rajoja mennen tullen, kirjoitellut esim. seksielämästään, lasten vaikeuksista ym.
Miten sinä kannat toisen ihmisen pahaa oloa? Kyse ei ole sinun asioistasi, niin ei myöskään se häpeä kuulu sinulle. Sitä paitsi, jos kirjoittaja ei itse häpeä, niin miksi sitten kenenkään muunkaan pitäisi hävetä.
Sitä kutsutaan empatiaksi, että tuntee jotain myös toisten puolesta. Häpeästä ei ole kyse, vaan myötätunnosta.
Empatia on hyvä asia, mutta jostain syystä luin riviesi välistä, että olet ehkä ihminen, joka ottaa kantaakseen myös muiden ihmisten ongelmat. Ehkä tulkitsin väärin.
Toisella lapsiperhepalstalla yksi kylän nainen kirjoittelee todella intiimejä asioita omasta ja perheensä elämästä, täysin tunnistettavasti. Tuntuu pahalta, sillä hän todella on rikkonut intimiteetin rajoja mennen tullen, kirjoitellut esim. seksielämästään, lasten vaikeuksista ym.
Miten sinä kannat toisen ihmisen pahaa oloa? Kyse ei ole sinun asioistasi, niin ei myöskään se häpeä kuulu sinulle. Sitä paitsi, jos kirjoittaja ei itse häpeä, niin miksi sitten kenenkään muunkaan pitäisi hävetä.
Sitä kutsutaan empatiaksi, että tuntee jotain myös toisten puolesta. Häpeästä ei ole kyse, vaan myötätunnosta.
Empatia on hyvä asia, mutta jostain syystä luin riviesi välistä, että olet ehkä ihminen, joka ottaa kantaakseen myös muiden ihmisten ongelmat. Ehkä tulkitsin väärin.
Ylipäänsä sanoisin, että muutaman rivin välissä on aika vähän tulkittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisella lapsiperhepalstalla yksi kylän nainen kirjoittelee todella intiimejä asioita omasta ja perheensä elämästä, täysin tunnistettavasti. Tuntuu pahalta, sillä hän todella on rikkonut intimiteetin rajoja mennen tullen, kirjoitellut esim. seksielämästään, lasten vaikeuksista ym.
Miten sinä kannat toisen ihmisen pahaa oloa? Kyse ei ole sinun asioistasi, niin ei myöskään se häpeä kuulu sinulle. Sitä paitsi, jos kirjoittaja ei itse häpeä, niin miksi sitten kenenkään muunkaan pitäisi hävetä.
Sitä kutsutaan empatiaksi, että tuntee jotain myös toisten puolesta. Häpeästä ei ole kyse, vaan myötätunnosta.
Empatia on hyvä asia, mutta jostain syystä luin riviesi välistä, että olet ehkä ihminen, joka ottaa kantaakseen myös muiden ihmisten ongelmat. Ehkä tulkitsin väärin.
Ylipäänsä sanoisin, että muutaman rivin välissä on aika vähän tulkittavaa.
Vaikka kirjoitit vain puolitoista riviä.
No, ehkä minun pitää selittää, miksi tein tämän tulkinnan: olen itse huomannut itsestäni, että jos toisella ihmisellä on esim huono mieli, niin olen heti "omimassa" huonoa mieltä itselleni. Ihan kuin se olisinkin minä, jolla on se huono mieli.
Tätä asiaa olen pohtinut tänään ja eilen.
Oon sitä mieltä, että jos epäilee täällä jonkun tunnistavan kirjoitusten perusteella, kannattaa hakeutua lääkäriin. Harhaisuuteenkin on kai olemassa lääkkeitä...:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten ihan totta Suomessa. Jos oot empaattiinen, siitä väännetään heti jotain rumaa. Tajusin että olen monesti luullut tunnettani myötähäpeäksi tms, vaikka olen vain ollut empaattinen. Mistä tämä oppi on oikein tullut? Kotoa? Koulusta? Jostain hyvin varhain.
Muuten ihan totta Suomessa. Jos oot empaattiinen, siitä väännetään heti jotain rumaa. Tajusin että olen monesti luullut tunnettani myötähäpeäksi tms, vaikka olen vain ollut empaattinen. Mistä tämä oppi on oikein tullut? Kotoa? Koulusta? Jostain hyvin varhain.
jos kyse on puhtaasta empatiasta. Mutta toisinaan ihmiset puhuvat olevansa empaattisia, vaikka ongelma onkin rikkinäiset rajat. Ei tunneta omia rajoja, toisen tunteita luullaan omiksi, rajat niin sanotusti vuotavat. Ei tiedetä, missä itse alkaa ja mihin päättyy.
Empatia itsesään on puhdas tunne. Siinä pystyy samaistumaan toisen ihmisen suruun (tai mikä ikinä se tunne onkaan), ymmärtää, että jos minulle olisi noin tapahtunut, niin olisin aivan yhtä surullinen.
Mutta jos tunnet jotain muuta tuossa tilanteessa - esimerkiksi sinua alkaa hävettää, että sille ihmiselle on niin tapahtunut kuin on - niin sitten on kyseessä myötähäpeä.
Kyllä nämä kaikki ovat yleismaailmallisia tunteita, ei vain suomalaisia. Kotoa nämä kai lähinnä opitaan.
t. se häpeästä kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisella lapsiperhepalstalla yksi kylän nainen kirjoittelee todella intiimejä asioita omasta ja perheensä elämästä, täysin tunnistettavasti. Tuntuu pahalta, sillä hän todella on rikkonut intimiteetin rajoja mennen tullen, kirjoitellut esim. seksielämästään, lasten vaikeuksista ym.
Miten sinä kannat toisen ihmisen pahaa oloa? Kyse ei ole sinun asioistasi, niin ei myöskään se häpeä kuulu sinulle. Sitä paitsi, jos kirjoittaja ei itse häpeä, niin miksi sitten kenenkään muunkaan pitäisi hävetä.
Sitä kutsutaan empatiaksi, että tuntee jotain myös toisten puolesta. Häpeästä ei ole kyse, vaan myötätunnosta.
Empatia on hyvä asia, mutta jostain syystä luin riviesi välistä, että olet ehkä ihminen, joka ottaa kantaakseen myös muiden ihmisten ongelmat. Ehkä tulkitsin väärin.
Ylipäänsä sanoisin, että muutaman rivin välissä on aika vähän tulkittavaa.
Vaikka kirjoitit vain puolitoista riviä.
No, ehkä minun pitää selittää, miksi tein tämän tulkinnan: olen itse huomannut itsestäni, että jos toisella ihmisellä on esim huono mieli, niin olen heti "omimassa" huonoa mieltä itselleni. Ihan kuin se olisinkin minä, jolla on se huono mieli.
Tätä asiaa olen pohtinut tänään ja eilen.
Ja tärkeä havainto. Jos havaitsemasi "toisten tunteiden omiminen" kuormittaa sinua, kannattaa tehdä asialle jotain. Toisaalta kyseessä on lahja ja oikein "käytettynä" tärkeä työväline ihmissuhteissa. Mutta ei kannata antaa sen kuormittaa. Hyvää jatkoa sinulle.
Terv. se, jota tulkitsit
Olen monta kertaa ottanut osaa pettämis- ja salarakasketjuihin. Jos tunnistaisi niin varmaan sata avmammaa soittelisi puolisolleni koska kokisi velvollisuudekseen "käräyttää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maamme suurimmassa kaupungissa, joten minua ei kovin helposti tunnista. Jos luulee tunnistavansa, ei silti voi olla asiasta satavarma, toisin kuin jossain pikkupaikkakunnalla. Ja jos joku minut silti tunnistaisi, ei sillä niin väliä.
voi kertoa oman paikkakuntansa esim. sellaisiin ketjuihin joissa kysellään vaikka ravintolasuosituksia tai muuta vastaavaa, ja sitten henkilökohtaisemmissa asioissa jättää sen mainitsematta tai kertoa vain alueen, jos sillä on asian suhteen jotain merkitystä.
Itselläni on aina ollut jotenkin tiukka käsitys siitä, mitä haluan ihmisten minusta tietävän, ja taustallani on kaikkea, jota häpeän, vaikka nyt sitten yläasteen jälkeen kertyneestä painosta lähtien. Joten kivempi niin, ettei tarvitse miettiä, että mitä tietoja minusta saisi netissä halutessaan ilmi.