Tyttärelläni diagnosoitiin viime viikolla skitsoaffektiivinen häiriö...

On ihan terveen oloinen nykyään oikealla lääkityksellä. ajottaiset psykoosijaksot voivat olla todella rankkoja, mun miehellä ei ole ollut yhdeksään vuoteen kuin lieviä huonoja oloja.



Etsi löytyisikö jotakin vertaistukiryhmää tai muuta keskustelupaikkaa, missä voisi keskustella muiden sairastuneiden omaisten kanssa.



Ainakin mieheni on hyvä ja vastuullinen isä diagnoosista huolimatta.



Mieheni sairastuminen johtui lapsuudessa tapahtuneesta tosi kamalasta asiasta.



Tärkeintä olisi että tyttäresi saa tulla kuulluksi. Arvostetuksi edelleen omana itsenään.

Psykoterapiaa ilmeisesti saa tuossa iässä hyvinkin helposti? Parantumiseen auttaa vaikeiden kokemusten käsitteleminen.



Oikein iso voimahalaus sulle! Alun shokin jälkeen alat jäsentää asioita paremmin. Voin kertoa että tyttärenne on ja pysyy tyttärenänne, ei hän muutu miksikään, vaikka sairaus välillä koettelisikin ja vaikuttaisi ajatustoimintoihin. Uskon, että hän voi parantua hyvään kuntoon. Ota halaukseen ja muistuta että hän on sinulle rakas ja tärkeä tyttäresi. Rakkaus parantaa

12v:lla tuollainen? Olen käsittänyt, ettei noita diagnooseja annettaisi vielälapselle, mutta olen siis väärässä. Milloin tyttö on alaknut oireilla ja miten sairaus näkyy arjessa?

mutta aina jotain pientä kertyy matkan varrella ainakin. Siksi tuli mieleeni tuo kuunteleva asenne lasta kohtaan . :)



Vaikutat todella huolstivalta ja hyvältä äidiltä. 'halaus*



Aikuinen kyseisen dg:n omaava oppii tunnistamaan ns. varoitusmerkit, jolloin voi tulla sekava olo. Näitä on jokunen kerta ollut miehellnäni vuosien varrella. Mutta esim synnytyksissä tuki minua aivan ihanasti ja pystyy tasapainoiseen isyyteen. OIkea lääkitys on hyvin tärkeä asia.

Esim. "hyvät ovat pysynyt" -muoto voisi olla mielestäni lääkkeiden/sairauden pitkällä tähtäimellä tuomia pysyviä sivuvaikutuksia, mikäli ei ole kyseessä muuta kuin suomea äidinkielenään puhuva henkilö.



Lääkärin pätevyys kannattaa aina kyseenalaistaa. Harvat tuolla alalla olevat ovat todella päteviä. Ja vaikka diagnoosi olisi oikea, ei kannata keskittyä pelkästään siihen, vaan siihen, mitkä asiat vaikeuttavat elämää'ni', mistä ne johtuvat ja mitä niille voisi tehdä, minä itse sekä muut.



Voin oman kokemukseni kautta kertoa, kyseessä on sekä minä itse, että kymmenet ihmiset joita tunnen, että monet mielenterveyskuntoutujat elävät huomattavasti onnelisempaa ja omalla tavallaan onnistuneempaa elämää, kuin ne terveet, jotka ajattelevat onnellisuuden koostuvan rahasta, urasta ja yhteiskunnan hyväksynnästä. Jos pahimmat oireet pysyvät suurimman osan ajasta kurissa, lievempiin löytää hallintakeinoja, ja löytyy paljon taistelutahtoa, ei skitsoaffektiivisen elämä kovin kurjaa ole.



Mielenterveydellinen sairaus tuo mukanaan myös paljon positiivisia asioita elämään, loppujenlopuksi pelkästään positiivisia. Ihminen oppii niin paljon elämästä, ihmisista, itsestää,...ja parhaassa tapauksessa asennoitumaan asioihin ja elämään niin, että lopulta huomaa, ettei maailma kaadu, eikä edes mieli pahasti järky, tulee eteen sitten ihan mitä vaan maailmankaikkeus ikinä keksiikään.



Kiitos sydämeni pohjasta sille, joka on tämän sairauden minulle antanut, yhtä paljon niille, jotka ovat 'terveinä' jaksaneet kulkea vierelläni, sekä heille, jotka ovat sekä ongelmillaan, ymmäryksellään ja uskollisuudellaan tuoneet voimia ja iloa. Kiitos myös niille, jotka ovat osoittaneet, etteivät kaikki ole rakkauteni/apuni/tukeni/läsnäoloni arvoisia. Joku joskus sanoi, että "jokainen on laulun arvoinen, toiset vain enemmän kuin toiset." Kiitos myös hänelle.

Lääkkeistä vielä sen verran, että ne ovat sekä siunaus että kirous, ainakin omalla kohdallani. Masennuslääkkeet ovat alunperin laukaisseet nykyisen sairauteni, mutta toiset lääkkeet ovat auttanet siinä, ja vaikka esim. dementoituisin aiemmin tms...olen niistä kiitollinen. Lamaannuttavissa, vanhoissa, kuolaamista, pakkoliikkeitä, jumitusta, tajunnan menetystä jne. lääkkeissä en näe mitään hyvää, mutta onneksi sentään niitä voi piikittää ainoastaan pakkohoidossa. Ja onhan niihinkin vastalääkkeet! :p