Tyttärelläni diagnosoitiin viime viikolla skitsoaffektiivinen häiriö...
Lääkitys on nyt aloitettu...
Itkettää tytön puolesta jatkuvasti. Pelottaa se, että miten perheemme voi jatkaa enää normaalisti kun tytön tulevaisuus on hataralla pohjalla.
Pienemmät sisarukset pelkäävät siskonsa menettämistä sairaudelle.....
Muita samassa tilanteessa ?
Kommentit (25)
ennuste on kun sairaus löydettiin ajoissa eli saa hoidon aloitettua ennen murrosikää, paljon parempi niin. Kaikki menee varmasti hyvin, vertaistukea voi hakea sairastuneen vanhemmatkin.
...omaiset mielenterveystyön tukena ry tarjoaa vertaistukea, tietoa ym. Ei toki ole joka paikkakunnalla mutta kannattaa googlata.
Kyseenalaistaisin lääkärin pätevyyden. Lääkkeillä voi olla vakavia kehitykseen vaikuttavia sivuvaikutuksia, joten diagnoosi on oltava 100% varma!
Oletko lääkäri? Itse olen kokeillut älyttömästi lääkkeitä nuoresta pitäen. Hyvät ovat pysynyt ja huonot eivät. Diagnosikin on tarkentunut sen mukaan kun ollaan tiedetty mistä lääkkeistä on apua.
saman sairausjakson aikana ilmenee sekä skitsofrenialle ominaisia psykoottisia oireita että vakava masennus- tai maniajakso (ks. «Mielialahäiriö»1). Ennen kuin tilaa nimitetään skitsoaffektiiviseksi häiriöksi, skitsofrenialle tyypillisiä harhaluuloja tai aistiharhoja tulee esiintyä sairausjakson aikana vähintään kahden viikon ajan ilman, että niiden aikana olisi ilmennyt vakavia mielialaoireita. Jos harhaluulot tai aistiharhat liittyvät koko ajan vakaviin mielialaoireisiin, kyseessä on diagnostisesti psykoottinen vakava masennus- tai maniajakso. Skitsoaffektiivista häiriöitä on sekä kaksisuuntaisia että pelkästään masennusoireisia. Kaksisuuntaisessa muodossa sairausjaksossa ilmenee masennusoireiden lisäksi maanisia oireita, masennusoireisessa tyypissä ilmenee pelkästään masennusoireita.
Skitsoaffektiivinen häiriö on jonkin verran harvinaisempi kuin skitsofrenia. Skitsoaffektiivisen häiriön ennuste on sosiaalisen toimintakyvyn kannalta keskimäärin jonkin verran parempi kuin skitsofrenian mutta huonompi kuin vakavista mielialahäiriöistä kärsivien. Yksilölliset erot sairauden kulussa ovat kuitenkin suuria. Tutkimusten valossa skitsoaffektiiviseen häiriöön sairastuneilla on suvussaan keskimääräistä enemmän sekä skitsofreniaan että vakaviin mielialahäiriöihin sairastuneita henkilöitä.
Itsehoito
Ks. skitsofrenia ja vakavat mielialahäiriöt (artikkeli «Mielialahäiriö»1).
Hoito
Jos epäilee itsessään skitsoaffektiivista häiriötä tai jos aikaisemmasta skitsoaffektiivisesta psykoosista toipuneella ilmenee uuden akuutin mielisairauden (psykoosin, ks. artikkeli «Psykoosi (mielisairaus)»2) ennakko-oireita, on aina viisasta kääntyä lääkärin, psykiatrin tai mielenterveystoimiston puoleen.
Skitsoaffektiivisten häiriöiden lääkehoidossa käytetään usein mielisairauksiin käytettyjen (antipsykoottisten) lääkkeiden, mielialan tasaajien ja masennuslääkkeiden yhdistelmiä.
Kuulostaa siltä, että teidän olisi syytä pian päästä johonkin perrhekurssille tai sopparille. Teillä ei nimittäin ole mitään syytä pelätä lapsen tai isosiskon menettämistä. Sama lapsi hän diagnosoituna pn kuin ennenkin. Lääkkeet ja diagnoosi vähentävät psykoosin mahdollisuutta siihen nähden, että niitä ei olisi ja lapsi olisi silti sama. Pikkusisaruksillekin pitäisi kertoa tämä, eikä pelotella turhilla.
Mun lapsella on kolme diagnoosia, joista jokainen tekee hänen tulevaisuutensa tavalla tai toisella epävarmaksi. Kuitenkin uskon siihen, että hän vielä löytää paikkansa maailmassa. Än on nyt 15 ja sen näkee jo. Minkä ikäinen tyttäresi on?
Voisitko vähän valottaa? Onko sinusta aikuinenkin psykoottinen henkilö autistinen?
Kyllähän autismilla ja skitsofrenialla on eroja:
* Autismi on synnynnäinen ominaisuus. Autismin piirteet näkyvät selvimmin pienessä ja alle kouluikäisessä lapsessa. Autistisella ihmisellä saattaa olla myös psykoosia, mutta se puhkeaa yleensä vasta teini-iässä. Persoonallisuushäiriö on sosiaalisen kehityksen häiriö, joka ei ole perinnöllinen vaan vääristynyt tapa selvitä hankalista tilanteista.
* Skitsofreniaa ei enää diagnosoida lapsuudessa, sillä sen katsotaan puhkeavan vasta teini-iässä. Psykoosi on sen oire, ja puhkeamiseen vaikuttavat ympäristön paineet. Varhaislapsuuden vuorovaikutustekijät altistavat psykoosin puhkeamiseen.
Wikipediasta pöllitty.
Helpottavaa kuulla, ettei tämmöinen diagnoosi ole millään tavalla maatakaatava eikä välttämättä vaikutakkaan niin paljon elämään, jos vaik lääkitys ja hoito on kunnossa.
Tyttömme on 12, täyttää elokuussa 13.
Menossa siis yläasteelle.... pelottaa jo ajatuskin.
Tosta sun tekstistä saa kuvan kuin autismi olisi persoonallisuushäiriö. Hakoteillä olet. EI kannata luottaa wikipediaan.
Persoonallisuushäiriö on sosiaalisen kehityksen häiriö, joka ei ole perinnöllinen vaan vääristynyt tapa selvitä hankalista tilanteista.
Toivottavasti saisitte vertaistukea ja vaikka sen sopeutumisleirin tai vastaavaa. Alkujärkytys on iso, mutta teille kaikille pitää tehdä selväksi se, että vaikka jotain sairastaa, ei se tarkoita aina sitä, että koko elämä menee piloille tms.
Koettakaa saada paljon pientä iloa elämäänne, siitä lähtee ihan hyvä taival sitten teille kaikille!
ja psyyke kehittyy paljon. Voi olla, että varsinkin oikealla hoidolla, perheen tuella ja ihan vaan kasvun myötä tila kohenee. Väärä diagnoosi on ihan mahollinen noin nuoren ollessa kyseessä.
Sopeutumisvalmennuskurssi ja omaiset mt-työn tukena ry kuulostavat hyviltä ehdotuksilta! Perheklubin sivuilla on hyvä keskustelupalsta lasten psykiatrisista häiriöistä.
Itse olin tuon ikäisenä umpihullu, en ole koskaan tavannut ketään joka olisi ollut niin sairas ku mä olin ikävuosina 11-14. Psyykenongelmat jatkuivat pitkälle aikuisuuteen. Nyt oon ollu 5 vuotta suht normaali, oon päälle 30 v. Mulla on hyvät koulutukset, perhe, vakituinen työ, ystäviä, hyvä elämä.
Kaveri sai aikusena ko diagnoosin. On eläkkeellä mt-syistä, mutta opiskelee silti ammattiin, elää ihan hyvää ja kivaa elämää. On ihan normaalin oloinen kun lääkitys kunnossa. Väsyy tosin normaalia helpommin.
diagnosoitiin joitakin vuosia sitten ja jo nyt alku vuonna pääsin jopa avohoidon piiristä pois. Eli siis terve nykyään.
Olin laitoksessa ensimmäiset kuukaudet diagnoosin jälkeen mutta sen jälkeen kaikki mennyt hyvin ja nyt elän jo normaalia arkea. Pystyn huolehtimaan kodista , parisuhteesta, tytär puolesta, lemmikeistämme ja ennen kaikkea itsestäni. Onnellisesti odotan esikoistani... Ikää silloin 18 nyt 25.
Skitsoaffektiivisestä häiriöstä voi parantua! :)
Kyseenalaistaisin lääkärin pätevyyden. Lääkkeillä voi olla vakavia kehitykseen vaikuttavia sivuvaikutuksia, joten diagnoosi on oltava 100% varma!
Olen itse skitsoaffekti, ja haluan vain sanoa että ei se elämä siihen päädy. Tottakai elämä on todella rankkaa mutta kyllä sitä jaksaa perheen, hyvien ystävien, harrastusten ja lääkkeiden voimalla. Päivä kerrallaan. Kesti vaan 20 vuotta saada oikeat lääkkeet. Se harmittaa kylläkin. Nyt minulla on valproaatti, lithium ja risperooni ja tuntuu joskus siltä että arvostan elämää enemmän kuin muut. Rauhoittavat lääkkeet tuntuvat todella hienoilta, mutta niitä ei pidä päivittäin popsia. Lukeminen ja meditoiminen on kärkee! TSEMPPIÄ KAIKILLE!!