Isäni on väkivaltainen alkoholisti

Isäni oli väkivaltainen alkoholisti. Väkivalta ei tosin kohdistunut meihin lapsiin vaan äitiimme, mutta vkloput olivat painajaisia. Aina tilanne ei edennyt lyömisen tasolle, vaan rajoittui "pelkkään" tönisimiseen mutta olen muutaman kerran löytänyt äitini tajuttomana lattialta. Erottuaan isästä äitini pääsi jaloilleen mutta isä jatkaa juopotteluaan edelleen ja lainaan hänelle rahaa jatkuvasti. Vielä näin aikuisenakaan en osaa rentoutua ja nauttia elämästä vaan kontrollifriikkinä jännitän ja stressaan kaikesta.



Olen mielestäni menestynyt ihan hyvin aikuisena, mutta syyllisyyden tunne on usein päällä. Tuntuu että olen ikään kuin jo syntyessäni tuomittu white trash -luokkaan. Eräs kaverini sanoi, ettei ikinä haluaisi seurustella miehen kanssa, jolla on huonot vanhemmat. Lisäksi nuoruudessani se sossun luukku ei mikään tuntematon paikka ollut ja sekin tuo syyllisyyttä, monen mielestä kun tällaista rupusakkia ei saisi verovaroin tukea.



Kolmas syyllisyyttä aiheuttava asia on se, että ylipäätään läheinen ihminen on syrjäytynyt alkoholisti. Näiden perhesurmien ym. yhteydessä tuodaan usein ilmi ajatus, että läheisten olisi pitänyt auttaa ja tukea että nykyään ihmiset eivät välitä toisistaan vaan että syrjäytyneiden annetaan syrjäytyä. Tuntuu, että olen huono läheinen, kun pidän välit isääni asiallisen viileinä, enkä esimerkiksi halua vierailla hänen luonaan. Tiedän, että hän saattaa nukkua joitakin öitään esim puiston penkillä samaan aikaan kuin minä katselen netistä kivoja ulkomaanlomia (hänellä on omakin asunto, mutta jää joskus kännissä ulos nukkumaan).



Isäni ei itse halua muuttua ja väkivaltaisuuskin on hänen mielestään oikeutettua, hän selittelee sitä kurjalla lapsuudellaan. Tämä on ehkä se asia, jonka takia en pidä isästäni. Hän ei ole koskaan pyytänyt väkivaltaisuuttaan anteeksi vaan antaa ymmärtää että hänellä kyllä on oikeus purkaa vihaansa väkivallalla, onkin joskus uhkaillut minuakin kännissä.



Kun hän on selvinpäin, voin jutella puhelimessa hänen kanssaan, mutta esmes tänään on kännispäiten soittanut jo neljä kertaa ja viidettä kertaa en aio vastata, mutta jo valmiiksi on pahat syyllisyydentunnot päällä.



Miten te muut alkoholistin lapset/läheiset selviätte huonon olon kanssa?