Olenko luuseri, jos vietän juhannuksen yksin kotona?

naapurustossa on yleensä niin rauhallista juhannuksena

oli ihan mahtavaa olla rivitalossa yksin, ottaa pihalla aurinkoa, lukea ja nauttia rauhasta :)

olisi luksusta saada olla edes hetki yksin.

Et. Tai jos oletkin, mä olen myös. Ja iloinen luuseri vieläpä!



Mies ja lapset lähtevät mökille huomenna ja tulevat sunnuntaina takaisin. Aion siivota, maata sohvalla, syödä helppoja ja vaivattomia aterioita. Miniloma yksin kotona samaan aikaan, kun mies ja lapset saavat nauttia uimisesta, saunomisesta ja valtavasta sukulaisporukasta mökillä. Voiko juuri parempaa ratkaisua ollakaan!

Rakastan toki perhettäni, mutta olisi mahtavaa viettää joko kotona tai matkoilla muutama päivä ihan yksikseen.

Minusta oli taas jotenkin masentavaa katsella kun naapurit pakkaa autojaan. Ihmiset menee kassien kanssa junalle, ostavat kaupasta kyljyksiä grillattavaksi. Luulisi, että olisi jo tottunut tähän, että juhannus on vietettävä täällä kotona kaupungissa. Kukaan ei kutsu sinkkunaista, edes juhannuksena. Täällä ei ole edes järveä...



Eilen tuli ikävä kotimökkiin (myyty aikaa sitten), juhannusta siellä. Hain aina koiran kanssa ruusuja, valkoisia juhannusruusuja. Joskus isä laittoi koivut rapunpieleen. Saunaan sai kerrankin mennä ajoissa, koska oli määrä lähteä Parolan juhannusjuhlille. Siellä oli hieno kokko järvellä, ohjelmaa, ruokaa...poikiakin pääsi ujo tyttö vilkuilemaan.



Olisipa nuori...

Minun juhannukseni; huomenna aamulla hirveässä kiireessä kauppaan (juu-u, ollaan käyty jo tänään, ja jotain kuitenkin unohdettu..), sitten pitkä ja hikinen automatka muksujen kanssa mökille. Mökin siivoamista ja lämmittämistä (näytti huomenna olevan kylmä ja sateinen sää sielläpäin) ja sitten alkaakin ehtoisan emännän arki, kun sukulaisia lappaa ovista ja ikkunoista ja kaikille pitää jotain tarjota (tuovat onneksi itsekin paljon mukanaan) ja samalla vahtia sekalaista lapsi-ja koiralaumaa, joka on joka toinen sekunti hukuttamassa itseään järveen ja loppuajan tappelevat.



Mä en tiedä mitään ihanampaa, kuin saada jäädä kotiin. Yksin.

lapset isällä.



Ei kyllä tullut mieleen että olisin luuseri. Kuka sen mittaa?



Tietysti jos ei ole oma valinta, niin voi tuntua pahalta.

ollaan juhannukset mökillä ystävien kanssa.

Olen aina inhonnut pakkojuhmista ja näitä pakollisia juhannusryyppäämisiä yms.

Olen aina viettänyt juhannukset kotona. Nuorena yksin ja nyt perheellisenä perheen kanssa.

Nuorena varsinkin oli kiva olla kaupungissa yksin juhannus. Kävin yksin pyöräilemässä ja saatoin ottaa oluen ja lueskella päivän lehdet rauhassa ja pyöräilin kotiin rauhassa. Tai juhannuksena tapasi mielenkiintoisimmat tyypit kaupungissa. Mielenkiintoisia keskusteluja erikoisten tyyppien kans kun pakkoryyppääjät oli ryysineen mökille kaljakassin kans vetämään lärvit siksi kun niin on jussina tapana.

Ikää 48v.

Kun aina on totuttu olemaan mökillä ystävien kanssa ja yllättäin putoaakin pois.

Tulee erot, ystävät eroavat jne.

Joskus nuorena oli paniikki jos oli tiedossa yksinäinen juhannus, vappu tms.

Enää ei haittaa lainkaan.

t. äiti ++40v.

Et. Tai jos oletkin, mä olen myös. Ja iloinen luuseri vieläpä!

Mies ja lapset lähtevät mökille huomenna ja tulevat sunnuntaina takaisin. Aion siivota, maata sohvalla, syödä helppoja ja vaivattomia aterioita. Miniloma yksin kotona samaan aikaan, kun mies ja lapset saavat nauttia uimisesta, saunomisesta ja valtavasta sukulaisporukasta mökillä. Voiko juuri parempaa ratkaisua ollakaan!

Ei meillä tulisi kuulonkaan :(

Et. Tai jos oletkin, mä olen myös. Ja iloinen luuseri vieläpä!

Mies ja lapset lähtevät mökille huomenna ja tulevat sunnuntaina takaisin. Aion siivota, maata sohvalla, syödä helppoja ja vaivattomia aterioita. Miniloma yksin kotona samaan aikaan, kun mies ja lapset saavat nauttia uimisesta, saunomisesta ja valtavasta sukulaisporukasta mökillä. Voiko juuri parempaa ratkaisua ollakaan!

Miten olet saanutkin luvan moiseen?

Ei meillä tulisi kuulonkaan :(

Ei kai siinä muuta kuin sanoo vain että en lähde. Mies saa valita lähteekö lasten kanssa vai jääkö kaupunkiin. Jos toinen perheen aikuisista inhoaa mökkielämää ja toinen rakastaa mökkijuhannuksia sukulaisten kanssa niin joskus voi tehdä kompromisseja. Minulla tosin kotiin jäämisen syy on työ, enkä ole tuo sama kotiinjäävä äiti.

Paitsi jos olet väsynyt ihmisten seuraan ja normaaliin juhannussosialisointiin.

Mä oikein haaveilen siitä että joskus saisin olla jonkun juhlapyhän yksin kotona :P

Kun aina on totuttu olemaan mökillä ystävien kanssa ja yllättäin putoaakin pois.

Tulee erot, ystävät eroavat jne.



Joskus nuorena oli paniikki jos oli tiedossa yksinäinen juhannus, vappu tms.



Enää ei haittaa lainkaan.



t. äiti ++40v.

olen ollut ihan yksin.

6.

ps.toisaalta onneksi se on jo taakse jäänyttä ;-)

Minun juhannukseni; huomenna aamulla hirveässä kiireessä kauppaan (juu-u, ollaan käyty jo tänään, ja jotain kuitenkin unohdettu..), sitten pitkä ja hikinen automatka muksujen kanssa mökille. Mökin siivoamista ja lämmittämistä (näytti huomenna olevan kylmä ja sateinen sää sielläpäin) ja sitten alkaakin ehtoisan emännän arki, kun sukulaisia lappaa ovista ja ikkunoista ja kaikille pitää jotain tarjota (tuovat onneksi itsekin paljon mukanaan) ja samalla vahtia sekalaista lapsi-ja koiralaumaa, joka on joka toinen sekunti hukuttamassa itseään järveen ja loppuajan tappelevat.

Mä en tiedä mitään ihanampaa, kuin saada jäädä kotiin. Yksin.

PÄINVASTOIN.



Inhoan juhannusta YLI KAIKEN. Olen viettänyt ulkomailla mahdollisimman monta jussia.



Naurettava ryyppyjuhla, enkä ole kiinnostunut alkukantaisesta mökkielämästä.