Voiko tää olla totta? Näinkö Suomessa hoidetaan asiat?

Facebookista kopsattua rankkaa tarinaa, huh,huh



Kerronpa teille tarinan.







Olipa kerran onnellinen perhe johon kuului toisiaan syvästi rakastavat vanhemmat, kolme etälasta, yksi yhteinen pieni poika sekä syntymässä oleva pieni tyttö, tyttö joka tulisi täydentämään perhettä. Äidin ensimmäinen synnytys oli vaikea lantion virhemittoineen ja päätyi vajaa 24h synnyttämisen jälkeen sektioon, vauva oli luiden välissä jumissa. Toisen lapsen raskausaikana lääkärit lupasivat että jos lähdetään yrittämään alatiesynnytystä, käynnistetään se ajoissa eikä oteta riskejä äidin eikä lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.







Lopulta synnytys päätyi katastrofiin, äiti yritti kaikin tavoin tuoda esille että lapsi on taas jossain kiinni ja selkään sattui aivan hirvittävästi ja epänormaalisti sitä mukaa mitä lapsi laskeutui. Ketään ei kuunneltu, mitään ei tehty, tiuskastiin vain että lapsen sydänäänet heittelee ja sektio ei ole vaihtoehto. Äiti oli voimakas nainen, ikänsä treenannut ja tehnyt fyysisiä töitä, ja näin ollen hän oman kropan vastaisesti sai lopulta lapsen synnytettyä. Mutta mitä tapahtui...







Äidiltä hajosi selkä. Synnnytyksen jälkeen äitiä tutkittiin koska tulehdusarvot nousivat pilviin, mutta äidin puheita taas kuuntelematta, tutkittiin aivan vääriä paikkoja. Epäiltiin umpisuolta ja sitä sun tätä, vaikka äiti koko ajan sanoi että kipu ei ole vatsassa, se on syvemmällä. Äidillä ei vaan ollut aiempaa kokemusta selkäsäryistä ja rajun synnytyksen jäliltä koko lantion alue niin kipeänä, ettei hän osannut kohdistaa kipuaan muuta kuin sanomalla että se on syvemmällä kuin mahassa.







Äiti alkoi toipua hitaasti mutta varmasti, ja pystyi suurin piirtein elämään ja hoitamaan vauvaansa, kunnes pari kuukautta synnytyksestä aukesi helvetti. Jo aiemmin selkäkivuiksi tajuamansa kivut olivat vieneet lääkäriin ja fysioterapiaan, mutta niistä ei ollut hyötyä. Ensimmäinen karmea kipukohtaus vei päivystykseen kipupiikille ja lähetteet lähtivät yliopistolliseen sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Koska jalasta lähti voimat ja osittain tunto, eikä äiti enää päässyt liikkumaan muuta kuin vessaan ja välillä ruokapöydän äärelle, pääsi äiti nopeasti MRI-tutkimukseen. Selästä löytyi vaikea prolapsi alimmassa nikamavälissä, ja hoidoksi tarjottiin leikkaushoitoa. Äidillä oli kuitenkin soolokonsertti sovittuna (mikä lie muusikonkutale kun oli, noin puoliammatillisesti), joten hän hoiti sen pois ennen leikkausta. Lopulta leikkaus tehtiin vuoden 2011 pitkäperjantaina. Leikkauksessa sähellettiin mennen ensiksi väärään nikamaväliin sekä tuli komplikaatio, duralesio, eli selkäydinnestevuoto.







Leikkauksesta toipuminen oli hirvittävää, ja selkä oli entistä kipeämpi ja jalasta hävisi tunto koko jalan ulkosyrjän osalta, mainittakoon vielä leikkauksen aikaisesta komplikaatiosta johtuva hirvittävä päänsärky. Lopulta "toipuminen" ei osoittautunutkaan toipumiseksi, vaan prolapsi oli uusinut, todennäköisesti heti leikkauksen jälkeen. Mentiin kesän yli, ja syyskuussa 2011 leikattiin selkä toisen kerran, entistä pahemman ja suuremman prolapsin takia. Koko sairastamisen ajan oli äiti kohdannut halveksivaa ja täysin ala-arvoista kohtelua, josta en sen enempää jaksa edes kertoa. Tilanne päättyi kuitenkin niin, että äiti ei enää uskaltanut mennä saman yliopistollisen sairaalan ja saman lääkärin puukon alle, ja koska yrityksistään huolimatta ei lääkäriä saanut vaihdettua, tuli ainoaksi vaihtoehdoksi yksityisesti leikkaaminen. Yksityispuolella leikkaus hoidettiin asiallisesti ja kaikki oli ok, mitä nyt toipuminen taas todella hidasta ja kipeätä, leikkaus maksoi 4000€. Äiti oli myös juuri ennen ensimmäistä leikkausta/selän lopullista pahenemista, ehtinyt ostaa uuden soittimen johon oli ottanut lainaa, olihan loppuvuosi ja seuraavakin vuosi täynnä keikkoja joilla hän saisi maksettua lainaa pois.







Selkä ei toipunut, vaivasta tuli krooninen, sekä synnytyksessä hajosi paljon muutakin, mutta ne vaivat pystyy jotenkuten pitämään hallinnassa kun tietää mitä liikkeitä ja asioita varoa. Selkä kuvattiin taas marraskuussa 2011 ja todettiin ärtynyt hermojuuri sekä runsaasti arpikudosta joka painaa hermoa. Vaikka äiti noudatti jumppaohjeita ja yritti parhaansa mukaan kuntouttaa itseään, ei mikään kuitenkaan auttanut ja arpikudosta pääsi syntymään. Kaiken tämän keskellä oli kipulääkityksenä käytetty buranaa ja panadolia, ja jos joku on samoista vaivoista joskus kärsinyt, voivat he varmaan kuvitella kuinka paljon apua näistä on kyseisen vaivan hoidossa. Lopulta tammikuussa 2012 ei äiti enää kestänyt, vaan lähti hakemaan apua kipuihinsa ja kohtasi jälleen aivan uskomattoman törkeää kohtelua. "Ethän sinä VOI olla kipeä, selkäsi on kahteen kertaan leikattu ja hoidettu kuntoon!". Näinpä näin...kunnes lopulta kaiken tappelun jälkeen löysi yhden yksityisen lääkärin joka uskoi, ja sai apua kipuihinsa. Tämä apu tarkoitti sitä että pystyi tekemään lapsille ruokaa ja lukemaan heille satuja, osallistumaan edes jollain lailla perheen arkeen eikä elämä ollut enää pelkästään kestämistä tunnista toiseen.







Perheen taloudellinen tilanne on hirvittävä. Asumiskustannukset ovat minimissä, ruokabudjetti (sisältäen vaipat, pesuaineet ym kodin tarvikkeet) max 200€/kk, tämäkin ruokabudjetti joudutaan keräämään sieltä sun täältä koska miehen palkka ei tahdo riittää edes laskuihin. Kodista on myyty kaikki mahdollinen, sohvista lähtien, jotta aina pärjättäisiin kuukausi eteenpäin.







Miksi näin? Miksi rahat eivät riitä? Eikö yhteiskunnalta saa apua sillon kun todella sitä tarvitsisi?







Vastaus: ei saa.







Perheen isällä on sossun ja kaikkien virallisten tahojen mukaan liian isot tulot (suomalaisten keskivertopalkkaa pienemmät tulot), ja missään ei oteta huomioon niitä lainoja ja muita menoja eikä sitä että äidin perheeseen tuoma tulo on loppunut. Perheen vanhemmat ovat kuitenkin työmyyriä, ja sitä mieltä että laskut pitää maksaa, joten ne on yritetty hoitaa säntillisesti. Nyt vaan ei enää ole mitä myydä, muuta kuin talo. Talostakin on asuntolaina (pieni), ja asumiskustannukset lainoineen päivineen pienemmät mitä asuinpaikkakunnan vuokrakolmiosta pitäisi maksaa vuokraa. Kuukausittaisiin menoihin on vielä tullut lisäsä lääkekuluja, terveydenhuoltolaitosten kuluja (poliklinikkamaksuja, sairaalapäivämaksuja ym), lasten hoitomaksut, fysioterapeuttimaksut, toisen auton hankkiminen ja sen kulut (jollainhan ne lapset pitää viedä hoitoonkin kun äiti ei heitä fysiikan osalta kykene koko päivää yksin hoitamaan) ja mitähän kaikkea. Jokatapauksessa aivan hirvittävästi lisäkustannuksia sieltä sun täältä, samalla kun tulot ovat tippuneet murto-osaan siitä mitä ne ennen olivat.







Pisteenä i:n päälle tuli vielä Kelalta kodinhoidontuen takaisinperintä, syystä että perhe sai 01/2012-04/2012 kaupungilta lastenhoitoapua. Käytännössä tämä tarkoitti lastenhoitajaa joka aina nosti lapset äidin syliin, teki jonkin verran kodinhoidollisia töitä, käytti lapsia välillä muualla leikkimässä (lapsillekin muuta virikettä ja seuraa kun pelkkä koti) sekä pesi lasten pyllyt. Äiti oli kuitenkin koko ajan aktiivisesti mukana lastenhoidossa/vastuussa heistä ja maksoi itse lasten ruuat (verraten kodin ulkopuoliseen hoitoon jossa hoitomaksuun kuuluu lasten ruuat). Kaupungilta tuli nimenomaan LASTENHOITAJA, koska kotipalvelulla ei ollut enää resursseja tarjota kotiapua jota perhe oli siihen asti saanut epäsäännöllisen säännöllisesti. Kuitenkin tarve oli nimenomaan lähinnä kotiavullinen, ei niinkään lastenhoitoon kohdistuvaa (paitsi nostot ja pyllynpesut). Samaan aikaan perheen isä teki koko ajan niska limassa töitä, sekä kodissa että kodin ulkopuolella. Nämä selitykset eivät Kelalle kuitenkaan kelvanneet, kuten ei myöskään ehdotus kh-tuen osissa takaisinmaksamisesta, vaan Kela haluaa koko 1680€:n kerralla takaisin. Tämä summa on perheelle täysin mahdoton maksaa takaisin, se tarkoittaa kuukauden tuloja.







Koko 1v7kk sairastamisen ajan, on perheenäiti joutunut taistelemaan jokaisesta asiasta, samalla kestäen hirvittäviä kipuja ja yrittäen kivun sumentamine aivoineen hoitaa ja selvittää asioita. Tiedättekös, pelkästään näiden kaikkien miljoonien koukeroiden selvittely ja hoitaminen vie tehokkaasti yhden ihmisen ajan, se käy työstä josta palkaksi saa pahaa mieltä ja toivottomuuden itkuja. Äidiltä on sairauden myötä hävinnyt mahdollisuus työntekoon, harrastamiseen ja normaaliin perhe-elämään reissuineen päivineen. Äiti ei pysty istumaan pidempiä aikoja autossa, ei enää soittamaan leikki-ikäisestä asti soittamaansa soitinta joka oli hänellle myös puoliammatti. Kaiken tämän keskellä äiti yrittää koko ajan miettiä mistä saisi seuraavaksi kympin ylimääräistä jotta saa lapselle vaippoja, miten järjestää päivänsä jotta saa suhteessa tarpeeksi lepoa mutta silti tehtyä hommia. Mahdollisimman halvalla syöminen ja eläminen tarkoittaa enemmän työtä kipujen keskellä. Leivän leipomista, pyykkien ripustamista (kuivausrumpu vie sähköä), kasvimaan hoitoa (mitä enempi kasvattaa itse, sen halvemmalla pääsee), lasten askartelutarvikkeiden hankkimista olemassa olevista lehdistä tms jotta ei tarvitsisi maksaa kalliista kartongista ym. vedenkäytön minimointi, sähkönkäytön minimointi, vaatteiden ym kuvaamista ja nettiin laittoa (aikamoinen urakka ihmiseltä joka ei voi istua lattialla tai kumartua, eli jokainen liike tehdään askelkyykkynä...käy jumpasta) jotta saa edes jonkun euron jostain (nyt ei vaan ole enää mitä myydä)...







Äidillä on mennyt totallisesti usko tähän hienoon ja uskomattomaan yhteiskuntaan sekä terveydenhuoltoon. Avunsaannista täytyy tapella, ja yleensä et apua silti saa. Yhteiskunta tulee tasan sen verran vastaan että maksaa sairaspäivärahaa, that's it.







Muista, jos olet suomalainen, laskusi maksava ja työssä käyvä perheenäiti ja perhe, ÄLÄ VAAN MISSÄÄN NIMESSÄ MENE SAIRASTUMAAN! Sillon olet näet yhteiskunnan pohjasakkaa ja kaikkien tukien ulottumattomissa, samalla kun niitä tukia ronkuavat työttömät sossupummit saavat sitä sun tätä tukea. Työssäkäyviä rankaistaan. Jos tämänkin perheen isä lopettaisi työssäkäynnin ja päästäisivät laskut ulosottoon, eläisi perhe tavattoman paljon helpommin ja paremmin kuin näin että yrittävät pitää ylpeytensä ja yrittävät mahdollisimman paljon itse vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseensa. Muista myös, että lääkärit pitävät sinua huonona ihmisenä koska olet sairastunut mutta yritätä silti pärjätä. Perheenäiti on saanut mm kuntoutuksesta lausuntoja jossa häntä negatiiviseen sävyyn luonnehditaan seuraavin sanoin: ylisuorittaja, täydellisyyden tavoittelija, itseään kohtaan armoton...Nämä sanat ilmeisesti sen takia koska äiti ei vaan voi heittäytyä tekemättömäksi. Äiti ei voi sanoa 1½ vuotiaalle että äiti nyt lepää, tee sinä mitä teet tai älä ainakaan tee tuhmuuksia. Äidin on pakko suorittaa arjessa (leipomiset, virastoissa juoksemiset, arjen askareet), jos perhe meinaa edes jotenkin elää.







Perhe on yhteiskunnalle, virastoille, terveydenhuollolle ym pelkkiä sanoja papereilla, ja kukaan ei osaa ajatella miten hirvittävää on yrittää selvitä päivästä toiseen. Sairaana perheenäitinä ja sanan joka merkityksessä köyhänä.







Tämä kyseinen perheenäiti olen minä, ja perhe minun perheeni. Kirjoitin tämän hyvin lyhennetyn tekstin tilanteestamme sen takia, että yhteiskunnassamme on todellakin väliinputoajia. Ihmisiä jotka yrittävät selvitä kriisistä toiseen, itse. Ihmisiä jotka rukoiluista ja aneluista huolimatta eivät saa yhteiskunnalta taloudellista apua edes kertaluontoisesti. Minulta on viety kaikki...Elämä, työ, harrastukset, itsekunnioitus, arvokkuus, lasten täysipainoinen hoito, perheen koon kasvattaminen. Minut on eri tahojen osalta latistettu pieneksi ja mitättömäksi kirpuksi. Olen pelkkiä sanoja paperilla, en elävä ihminen, tai kaikesta huolimatta elämään ja järkeni pitämiseen yrittävä ihminen.







Istun välillä iltaisin ulkona ja katselen tähtiä, lähetän niille toivomuksen siitä, ettei kenenkään, yhden ainoan ihmisen tai perheen, tarvisi kokea tätä samaa kokonaisvaltaista helvettiä mitä minä/me käymme läpi.







Saa jakaa, jos joku on samaa mieltä siitä että, virallisten tahojen ja terveydenhuollon silmät pitäisi aukaista näkemään asioita kokonaisvaltaisemmin!







(ps. tein synnytyksestä ja ensimmäisestä selkäleikkauksesta potilasvahinkoilmoitukset, mutta ne tulivat bumerangina takaisin. Synnytyksessä ei ole katsottu tapahtuneen laiminlyöntejä koska lapsi on lopulta syntynyt alakautta vahingoittumattomana ja selkäleikkauksessa ei ole katsottu tapahtuneen virhettä koska virhe on huomattu ja korjattu eikä ole jättänyt välitöntä pysyvää vahinkoa.)