Lue keskustelun säännöt.
Miksi taapero ei innostu kirjoista, lukemisesta, palikoista, yms.? :(
19.06.2012 |
Poika reilu 2v huolettaa, koska en ole oikein koskaan saanut häntä osallistumaan kuvakirjojen katseluun, osoitteluleikkeihin, satuihin, palikkaleikkeihin tai palapeleihin... mitä näitä kaikkia nyt on.
Jos yritän vaikka näyttää missä on nenä tai korva, poika haluaa vain pois sylistä eikä halua osallistua. Sama juttu kaikessa muussakin. Puuhailee paljon itsekseen asioita. Majaleikkiä ja peuhaamista kyllä yhdessä leikimme, mutta tällaiset 'normaalit' asiat ei suju.
Ei myöskään juuri puhu. Ihan pari sanaa vain. On kyllä muuten omatoiminen ja osaa sekä ymmärtää asioita.
Onko tää poika jotenkin kehitysviiveinen? Ei tosin 2v neuvolassa sanonut, ettäkö olisi mitenkään erikoinen poika.
Kommentit (5)
Ei ole mitään normaaleja asioita, joista kaikkien lasten olisi oltava kiinnostunut.
Meidän esikoinen inhosi loruja, ei jaksanut tehdä palikkatorneja, ei ole ikinä välittänyt nukeista tai nalleista - tykkäsi juoksemisesta, mylläämisestä ja kirjoista.
Keskimmäistä ei palapelit kiinnostaneet pätkän vertaa, ei myöskään kukkuu-leikit - tykkäsi rakennella torneja ja lajitella kamoja.
Kuopus ei välitä kirjoista eikä palapeleistä - tykkää sen sijaan lauluista ja loruista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan, no mä oon ihan hermona tän asian suhteen. Oon odottanut tuota puhettakin jo niin kauan, koska aloitti vauvana jokeltelemaankin ajoissa ja tavuja tuli jo aikaisessa vaiheessa. Mutta lähti kävelemään sitten jo 10kk iässä (8kk nousi pystyyn) ja siitä lähtien kehitys melkeimpä lakkasi. Nykyään kiipeää ihan joka paikkaan. Vie oman tuolinsa joka paikkaan ja kiipeää sillä saadakseen haluamiansa tavaroita. Osaa avata tiskikoneen, ottaa mukin ja mennä jääkaapille hakemaan maidon sekä kaataa maidon mukiin.
Tekee kyllä nuppipalapelin sujuvasti, mutta siihen se sitten jääkin ja palat lentää sen jälkeen ties minne. Legoja ajoittain pinoaa, kunhan kukaan ei ole ns tuputtamassa ja neuvomassa. Yritin tuota palapeliäkin äsken erityisesti antaa tehtäväksi niin siitähän mokoma suuttui. Mutta jätin pelin lattialle niin hetken päästä se kelpasikin.
Kuvakirjaa tykkäisin osoitella ja opettaa niitä puuttuvia sanoja, mutta ei.. ei kertakaikkiaan. Rimpuilee vaan ja ennemminkin vaan mielummin nakertaa kirjan kulmaa kun katselee sitä.
Huoh.. tulipa nyt pitkä vuodatus.
ap
Eli ilmeisesti meillä vaan on tällanen 'toiminnan' kaveri. Pitää pyöräilystä ja ulkona olisi vaikka maailman tappiin asti (mikä on tietysti hyvä). Mä oon vaan jotenkin olettanut, että tuon ikäisen 'pitäisi' lukea kuvakirjoja ja pitää ns osoitteluleikeistä.
ap
Tue sitä, missä lapsesi on hyvä. Muu tulee kyllä ajallaan.
Meidän esikoinen muuten ei koskaan tehnyt palikkatorneja "oikein". Sille ei ollut ikinä mitään väliä palikoiden kokojärjestyksellä tms. Ensin yritin näyttää, että katsos kun nämä laitetaan tällä tavalla suuruusjärjestykseen, sitten tajusin, että mikä minä olen määräämään missä järjestyksessä niiden pitää olla. Yhtä hyvin ne voivat olla jossain toisessakin järjestyksessä. Anna lapselle tilaa tehdä asioita omalla tavallaan.
Kaikki lapset eivät tykkää tuollaisesta vaan ovat enemmänkin "toiminnan tyyppejä".
Meilläkään poika ei tykännyt esim. kirjojen lukemisesta, palapeleistä tms. vaan tykkäsi touhottaa omiaan. Ekan palapelin taisi koota vasta 3v. ja nelivuotiaana innostui kirjoista.
Sanoistakaan en olisi huolissani, varsinkin jos ymmärtää, mitä hänelle puhutaan. Meillä tytöllä (nyt 2v.) tulee vain viitisen sanaa, kovasti kuitenkin hölpöttää. Kyllä ne sanatkin sieltä tulevat, voivat tullä sitten ihan yhtäkkiä =)