Lue keskustelun säännöt.
Miksi vauvalle pidetään nimijuhlat, jos ei ole kastejuhlaa?
18.06.2012 |
En ymmärrä koko nimijuhlan ideaa, juhlitaan vaan sitä että lapsi saa nimen? Onko siellä jokin tilanne jossa se nimi juhlallisesti kerrotaan? Kun koko nimijuhla tuntuu olevan vain kastejuhlan tilalle väkisin väännetty show, niin miten se kastejuhlan kohokohta eli kaste on nimijuhlassa korvattu?
Voisiko joku nyt kertoa millaisissa nimijuhlissa olette olleet, itse en ole päässyt kokemaan mutta olisi kiva nähdä ihan uteliaisuudestakin.
Ja miksi nämä nimijuhlat pidetään siis? Meille on tulossa vauva syksyllä, olemme miettineet että kastammeko lapsen, koska emme itsekään kuulu kirkkoon ja koko kastejuttu tuntuu oudolta kun ei usko siihen. Kaikki olettaa ja odottaa meidän siis pitävän "nimijuhlat" ja se tuntuu vielä etäisemmältä ja jopa naurettavalta ajatukselta, joten siksi toivon jonkun vähän avaavan tätä ideaa.
Kommentit (45)
meille kastejuhlakin on ensisijaisesti nimenantojuhla. Samassa tilaisuudessa nyt satutaan antamaan myös kaste, mutta kyllä se nimenanto siinä se pääasia on.
Olen ollut kaksissa nimiäisissä, toisissa oli pienimuotoinen seremonia, jossa vauvan isä piti koskettavan puheen ja sit oli kummit ja sit ne istutti maahan jonkun puun tms.
Ja sit ihan toiset oli ihan semmoset vapaamuotoiset kahvittelut, missä yhdessä vaiheessa sit kerrottiin se nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi juhlitaan nimipäiviä, syntymäpäiviä, häitä, rippillepääsyä...?
järjestettiin nimiäiset paljolti siksi, koska se oli luonteva tilanne kutsua vauvan isän perhettä katsomaan vauvaa - mieheni ei ole kovin läheinen lapsuudenperheensä kanssa. Lisäksi tuntui kivalta juhlistaa vauvaa.
Me paljastettiin juhlassa vauvan koko nimi, kutsumanimi oli tiedossa. Sitten kummit lauloivat. Ei muuta ohjelmaa, ja tilaisuus oli todella pienimuotoinen.
Juhlittiin lapsen syntymää ja toivotettiin tervetulleeksi lähipiiriin. Nimeä ei juhlittu, mutta toki sekin selvisi siellä niille jotka eivät olleet vielä kuulleet.
Me ei pidetty mitään juhlia, olin väsynyt ja kipeä ja oli vain helpotus että nimiäisten kanssa ei tosiaan ole sitä pakkoa mikä ristiäisissä, että pitää järjestää, vaikka ei huvittaisikaan.
Mutta jos itsellä virtaa riittää niin onhan se hyvä tilaisuus esitellä vauva suvulle ja vähän juhliakin vauvan tuloa. Itse en vain jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlimme niissä vauvan syntymää ja myös nimen antamista.
Kohokohta oli vauvan isän pitämä puhe - jossa mm. kertoi nimet ja niiden taustoista, jakoi epäviralliset kummitodistukset jne. Lisäksi oli lähisukulaisen musiikkiesitys, ruokaa, kahvia, kakkua... Anopin vaatimuksesta myös yhteislaulua.
Oli mielestäni kivemmat juhlat kuin monet ristiäiset, joissa olen käynyt.
Minusta tuntuisi oudolta olla pitämättä minkäänlaisia juhlia vauvalle ja paljastaa nimi noin vain. Mutta kukin tyylillään :-) ei juhlia tietty kannata pitää, jos ei tunnu luontevalta.
eivät kuulu yhteen. Lapsella pitää olla nimi ennen kastetta. Nimettömiä ei oteta seurakunnan jäseniksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat juhlat sen kunniaksi, että perheeseen on tullut uusi jäsen. Meidän lapsia ei ole kastettu eikä nimijuhlia pidetty mutta ei me toisaalta pidetty edes hääjuhlia.
Eikö tollaset nimiäiset sitten ole tosi teennäiset? Vähän sellaset että ei haluta kastaa lasta mutta halutaan samalla tavalla juhlia niinkuin nekin jotka kastaa lapsensa, joten me vaan kutsutaan tätä nimiäiseksi. Vähän niinku sellasta kopiomista, ku muutki niin mekin pidetään juhlat. Ja sitten siitä puuttuu se olennainen. Vaikka sehän on ihan oma päätös haluaako kastaa lapsen vai ei.
En ehkä osaa selittää mitä tarkoitan, mutta tuntuu vain oudolta, että jos emme kasta lastamme, niin pitäisimme silti kastejuhlan tapaisen juhlan, jota vaan sanottais nimijuhlaksi. Vähän niinku pidettäis häät muttei mentäis naimisiin, hengailtais vaan puvut ja valkoinen makko päällä ja vieraat tois lahjoja ja syötäis kakkua. Ilman mitään vihkitilaisuutta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme kuulu kirkkoon, mutta halusimme juhlistaa lapsen syntymää.
Nimenantotilaisuus oli sopiva tapa tehdä, olisimme voineet kutsua juhlia myöskin tervetulo maailmaan-juhliksi =D
Toinen syy oli se, että emme kutsuneet sukua häihimme, koska moelmmilla iso suku, joten karsimme tylysti kaikki tädit ja sedät pois häistämme, "korvataksemme" tämän järjestimme sitten isommat nimiäiset, jonne sitten taas kutsuttiin koko suku muttei ystäviämme.
Tällaiset juhlat meillä oli:
Pommacia tervetuliaisjuomaksi, mieheni veli (lapsen kummi) piti puheen ja julkisti nimen (joka kyllä oli monelle jo tiedossa), annoin sitten kummeille Pro-Seremoniasta tilatut kummitodistukset.
Sitten söimme lihakettioa, keiton jälkeen kahvia ja kakkua, ja sitten juhlat olivatkin jo ohi.
Molemmilla suku asuu eri puolin Suomea, joten oli heillekin mukavaa tavata toisiaan.
Olin todella tyytyväinen juhliimme =)
Vaikka sitä, että on vauva
Että on äiti
Että on kiva nimi
Että tuli isäksi tai isosiskoksi tai tädiksi tai mummoksi
Kivat tyypit juhlii ja pitää hauskaa, selvästi nipoja harmittaa!
Oivoi, elämä on kurjaa jos niin haluaa. Mutta se on jonkun muun elämä, ei mun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä koko nimijuhlan ideaa, juhlitaan vaan sitä että lapsi saa nimen? Onko siellä jokin tilanne jossa se nimi juhlallisesti kerrotaan? Kun koko nimijuhla tuntuu olevan vain kastejuhlan tilalle väkisin väännetty show, niin miten se kastejuhlan kohokohta eli kaste on nimijuhlassa korvattu?
Voisiko joku nyt kertoa millaisissa nimijuhlissa olette olleet, itse en ole päässyt kokemaan mutta olisi kiva nähdä ihan uteliaisuudestakin.
Ja miksi nämä nimijuhlat pidetään siis? Meille on tulossa vauva syksyllä, olemme miettineet että kastammeko lapsen, koska emme itsekään kuulu kirkkoon ja koko kastejuttu tuntuu oudolta kun ei usko siihen. Kaikki olettaa ja odottaa meidän siis pitävän "nimijuhlat" ja se tuntuu vielä etäisemmältä ja jopa naurettavalta ajatukselta, joten siksi toivon jonkun vähän avaavan tätä ideaa.
pidettiin kivat juhlat ja kummit laittoivat hajuherneitä symbolisesti kasvamaan ja saivat kummitodistukset. Kukaan ei osaa laulaa, joten musiikki tuli sterkoista ja oli hienot, pienet, vaatimattomat, mutta juhlalliset juhlat.
Jopa 11 500 suomalaislasta (v.2009) vuodessa saa nimensä ilman kirkollista kastetta. Nimenantojuhlassa eli nimiäisissä lapsi liitetään symbolisesti perheeseensä, sukuunsa, ystäväpiiriin ja koko ihmiskuntaan.
Pakollista kaavaa juhlalle ei ole, vaan tilaisuus voidaan rakentaa niin romanttisen röyhelöiseksi, arvokkaan viralliseksi tai hilpeän leikkimieliseksi kuin perhe haluaa. Kastekummien asemesta lapselle voidaan nimetä siviilikummi(t), joille tietenkin annetaan kaunis kummitodistus, joista yksi kappale jää lapselle itselleen. Lämpimiä sanoja, sulosäveliä, kukkaseppeleitä ja kynttilöitä, isojen sisarusten lupauksia tai nimikkopuun istutusta - siinäpä monien unohtumattomien nimiäisten aineksia... Tietoa ja apua juhlan järjestämiseen saa palvelukeskus Pro-Seremonioilta sekä käsikirjasta Perheen omat juhlat.
http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tollaset nimiäiset sitten ole tosi teennäiset? Vähän sellaset että ei haluta kastaa lasta mutta halutaan samalla tavalla juhlia niinkuin nekin jotka kastaa lapsensa, joten me vaan kutsutaan tätä nimiäiseksi. Vähän niinku sellasta kopiomista, ku muutki niin mekin pidetään juhlat. Ja sitten siitä puuttuu se olennainen. Vaikka sehän on ihan oma päätös haluaako kastaa lapsen vai ei.
En ehkä osaa selittää mitä tarkoitan, mutta tuntuu vain oudolta, että jos emme kasta lastamme, niin pitäisimme silti kastejuhlan tapaisen juhlan, jota vaan sanottais nimijuhlaksi. Vähän niinku pidettäis häät muttei mentäis naimisiin, hengailtais vaan puvut ja valkoinen makko päällä ja vieraat tois lahjoja ja syötäis kakkua. Ilman mitään vihkitilaisuutta. :D
Monen mielestä vihkiminen maistraatisaa tarkoittaa juuri sitä ettei ole varsinaisia häitä, ja että hääjuhlat ovatkin sitten enemmän häävastaanotto koska eihän häitä voi juhlia jos ei ole kirkossa menty naimisiin =D
Eikö tollaset nimiäiset sitten ole tosi teennäiset? Vähän sellaset että ei haluta kastaa lasta mutta halutaan samalla tavalla juhlia niinkuin nekin jotka kastaa lapsensa, joten me vaan kutsutaan tätä nimiäiseksi. Vähän niinku sellasta kopiomista, ku muutki niin mekin pidetään juhlat. Ja sitten siitä puuttuu se olennainen. Vaikka sehän on ihan oma päätös haluaako kastaa lapsen vai ei.
En ehkä osaa selittää mitä tarkoitan, mutta tuntuu vain oudolta, että jos emme kasta lastamme, niin pitäisimme silti kastejuhlan tapaisen juhlan, jota vaan sanottais nimijuhlaksi. Vähän niinku pidettäis häät muttei mentäis naimisiin, hengailtais vaan puvut ja valkoinen makko päällä ja vieraat tois lahjoja ja syötäis kakkua. Ilman mitään vihkitilaisuutta. :D
Älkää pitäkö, jos ei huvita. Sillä se ratkeaa. Ei meidän juhla ollut kastejuhlan tapaista juhlaa, ei siellä ollut pappia, vauvaa ei liitetty kirkon jäseneksi eikä virsiä veisattu.
Vanhemmat antavat lapselle nimen. Kaste on sakramentti ja lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi.
meille kastejuhlakin on ensisijaisesti nimenantojuhla. Samassa tilaisuudessa nyt satutaan antamaan myös kaste, mutta kyllä se nimenanto siinä se pääasia on.
Olen ollut kaksissa nimiäisissä, toisissa oli pienimuotoinen seremonia, jossa vauvan isä piti koskettavan puheen ja sit oli kummit ja sit ne istutti maahan jonkun puun tms.
Ja sit ihan toiset oli ihan semmoset vapaamuotoiset kahvittelut, missä yhdessä vaiheessa sit kerrottiin se nimi.
hassumpaa on se, että kirkkoon kuulumattomalla lapsella on kummit..
Nimenantojuhlassa eli nimiäisissä lapsi liitetään symbolisesti perheeseensä, sukuunsa, ystäväpiiriin ja koko ihmiskuntaan.
Samoin se, että kirkkoon kuuluva vauva kastetaan. Kummatkaan ilmiöt eivät Raamatun mukaan kuulu asiaan.
Monien mielestä "minä kastan sinut" = "minä annan sinulle nimeksi".
Me emme kuulu kirkkoon, emmekä pitäneet nimiäisiä. Kun olimme päättäneet nimen, skoolasimme miehen kanssa kaksin keskellä yötä. Ja aamulla täytettiin maistraatin paperit.