Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä tällaisen ex-miehen ja lasteni isän kanssa?
17.06.2012 |
Minulla ja pian ex-aviomiehelläni on takana 15v yhteinen taival. Aluksi kaikki sujui hyvin ja mies oli mitä ihanin. Lasten myötä mies muuttui mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi eikä olisi halunnut minun tapaavan ystäviäni, käyvän harrastuksissani jne. Vuosia alistuin tulevan ex-mieheni tahtoon (hän onnistui lamaannuttamaan minut henkisesti), kunnes sitten sain voimia nousta siitä suosta ja kerätä oman ystäväpiirini ja korjasin välit sukulaisiini jne, tuo kaikki mieheltä salassa ja sitten sanoin haluavani eron. Aiemminkin olin erosta puhunut miehelle, mutta mies oli saanut minut aina jäämään ja luvannut muuttua.
Muutin lasten kanssa pois yhteisestä kodistamme ja ostin toiselta paikkakunnalta ok-talon. Henkisesti olen vielä aika rikki kaikenkaikkiaan, mutta näiden muutaman kuukauden aikana olen kuitenkin ehtinyt huomaamaan, miten ihanaa on kun ei tarvitse miettiä mitä saa tehdä ja mitä ei ja mistä tulee mieheltä sanomista.
Tuleva exäni sanoi, että tulee tekemään elämästäni helv....tiä, jos oikeasti lähden ja siltä se välillä tuntuu. Lapsemme ovat 12v, 10v, 3v ja 2kk ikäinen vauva. Viimeisin raskauteni ei ollut millään muotoa suunniteltu vaan sai alkunsa ehkäisystä huolimatta.
Exäni on nähnyt isompia lapsia 2-4kertaa kuukaudessa. Nuorin ei ole ollut vielä isänsä luona, koska hälle ei kelpaa pullo eikä mies ole tätä nuorinta käynyt myöskään luonani katsomassa.
Tiedän mieheni mm. soittaneen sossuun ja kertoneen, että lapsemme ovat vaarassa, jos ovat minulla. Sen lisäksi, kun nyt kerroin exälleni, että "Annika" (10v lapsemme) ei haluaisi tavata isäänsä, niin tästä sai raivarit ja tietysti minä olen "Annikalle" mustamaalannut isää. Näin en ole tehnyt, vaikka mieli olisikin tehnyt ja toisaalta pelkään aina kun lapset ovat isällään, että tapahtuu jotain ikävää.
Exässäni kun on narsistin piirteitä, en tietenkään voi sanoa onko hän oikeasti narsisti, mutta niitä piirteitä hänestä löytyy. Itse käyn varmasti vielä pitkään terapiassa ennen kun olen toipunut liitostamme.
Olen myös miettinyt sitä, etten antaisi lasten tavata isäänsä, mutta onko sekään oikein lapsia kohtaan? Ja sitten mietin nuorinta, että miten hän voisi tavata isäänsä, itse en niin kauheasti välittäisi olla paikalla, mutta en oikeen voi jättääkään vauvaa pitkäksi aikaa, koska hän syö melko tiheään, noin tunnin välein päivällä.
Kommentit (7)
Onko kuka lapsista tuo, joka on sanonut, ettei haluaisi mennä isälleen? Oletko kysynyt syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei halua tavata isää, suostuttele, mutta älä pakota. 10-vuotias on jo niin iso, että voi itsekin isän kanssa sopia ja jutella asioista puhelimessa.
Mitä pienimpaan lapseen tulee, niin yleensä suositellaan lyhyitä tapaamisia usein. Jos ette isän kanssa ole tapaamisväleissä, tämän toteuttaminen on tietenkin hyvin vaikeaa, koska usein tapaamiset tapahtuu vauvan omassa kodissa. Toisaalta isä kyllä halutessaan pystyy luomaan suhteen pienimpään vanhempanakin.
Älä missään nimessä yritä estää lasten ja isän tapaamisia, ennemminkin kannusta siihen. Sinulla on joka tapauksessa erittäin suuri vaikutus siihen, miten lapset isänsä kokee ja haluavatko he tavata isää. Tämä siis myös, vaikka et heikke tapaamisista mitään puhuisi. Kaikki vaikuttaa, miten puhut isästä lapsille, miten puhut hänestä muille esim. puhelimessa ym. ym.
Se mitä mieltä itse olet exästäsi ei saa vaikuttaa lapsiin ja heidän tapaamisiin, oli isä narsisti tai ei. Lapsilla on kuitenkin oikeus isäänsä.
Paljon onnea matkaan!
ettei Annika halua mennä hänen luokseen?
On mullakin lapset joskus sanoneet, etteivät halua, mutta eipä tulisi mieleenkään sanoa siitä heidän isälleen, ihan turhaa loukkaamista. Ellei Annikan syy ole jokin muu kuin tavallinen haluttomuus tietty...
Mitä sä siis pelkäät? Narsistiset piirteet eivät voi olla syynä. Onko väkivaltainen?
Miksi kertoa isälle, että lapsi ei halua tavata. Synnyttää vaan pahaa mieltä ja saattaa muuttaa miehen suhtautumista lapseen. Etenkin, jos miehelle tulee sellainen tunne, että on menettämässä lapsensa. Ettei vaan syyllisty tuohon perisuomalaiseen syntiin, vien lapset mennessäni hautaan.
tosin ne ei aivan ole menneet niin kun on sovittu. Kolmen isomman kohdalla on sovittu niin, että ovat isällään joka toinen vkl eli joko pe-su tai pe-ma. Ja niillä viikoilla kun eivät ole isällä viikonloppua niin menevät isälleen yhtenä iltana, halutessaan saavat jäädä yöksi. Nuorimman kohdalta sovittiin alustavasti niin, että isä kävisi meillä nuorinta tapaamassa ja kun nuorin kasvaa, niin voisi sitten mennä ainakin illaksi isälleen ja kun osaa juoda jostain muustakin kun tissistä niin sitten voisi olla samalla tavalla kuin isommatkin lapset.
Osan noista tapaamisista ainakin nyt alussa isä on perunut, sanonut olevansa töissä, joka ei sitten olekaan pitänyt paikkaansa.
Annika ei ole kertonut syytä, miksi ei isälleen haluaisi mennä. Esikoisen mukaan kaikki on sujunut hyvin, kun ovat olleet isällään. Exäni on ollut minua kohtaan väkivaltainen, mutta ei lapsiaan kohtaan, tosin se pelko on aina itselläni, että suuttuessaan saattaisi vahingoittaa lapsia.
Lapsille en ole puhunut isästään negatiiviseen sävyyn ja jos lapset ovat paikalla ja puhun jonkun muun kanssa heidän isästään niin sillon en puhu negatiivisia asioita. Jos taas lapset ovat poissa, niin sillon kyllä saatan puhua exästäni ikäviäkin asioita, mutten siis lasten kuullen.
Aion vielä keskustella Annikan kanssa ja yrittää kannustaa menemään isälleen, nyt tyttö on sitä mieltä, ettei mene.
Vaikka muutin toiselle paikkakunnalle, niin välimatka on silti niin lyhyt, että tapaamiset onnistuvat ilman suurempia ongelmia, siis että matka ois älyttömän pitkä tmv. jonka takia eivät voisi esim. viikolla nähdä isäänsä.
ap
Jos lapsi ei halua tavata isää, suostuttele, mutta älä pakota. 10-vuotias on jo niin iso, että voi itsekin isän kanssa sopia ja jutella asioista puhelimessa.
Mitä pienimpaan lapseen tulee, niin yleensä suositellaan lyhyitä tapaamisia usein. Jos ette isän kanssa ole tapaamisväleissä, tämän toteuttaminen on tietenkin hyvin vaikeaa, koska usein tapaamiset tapahtuu vauvan omassa kodissa. Toisaalta isä kyllä halutessaan pystyy luomaan suhteen pienimpään vanhempanakin.
Älä missään nimessä yritä estää lasten ja isän tapaamisia, ennemminkin kannusta siihen. Sinulla on joka tapauksessa erittäin suuri vaikutus siihen, miten lapset isänsä kokee ja haluavatko he tavata isää. Tämä siis myös, vaikka et heikke tapaamisista mitään puhuisi. Kaikki vaikuttaa, miten puhut isästä lapsille, miten puhut hänestä muille esim. puhelimessa ym. ym.
Se mitä mieltä itse olet exästäsi ei saa vaikuttaa lapsiin ja heidän tapaamisiin, oli isä narsisti tai ei. Lapsilla on kuitenkin oikeus isäänsä.
Paljon onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskin hän lapsiaan katuu!!!!! Sulla tuskin itselläsikään on täydellistä ukkoa!
Alue: Aihe vapaa
Älä ole yhteyksissä muuta kuin silloin, kun on pakko. Kerro, että tehtyjä kirjallisia sopimuksia on noudatettava kirjaimellisesti ja jos ei noudata, niin ilmoitat automaattisesti lastenvalvojalle. Samoin jos esim. elari tulee myöhässä, niin vie heti asia ulosottoon. Näin opetat, että et lähde riitelemään hänen kanssaan, vaan viet sopimusrikkomusasiat aina eteenpäin.
Miehen kanssa ei kannata tapella mistään, sillä sitähän narsku haluaa, että sinulla on jotain vaikutusta häneen. Ole täysin neutraali häntä kohtaan. Jos näytät minkäänlaisia tunteita, niin hän saa siitä lisää voimaa.
Sossusoitot ovat ikäviä. Ota kuitenkin rauhallisesti. Jos asiat ovat ok, niin sinulla ei ole mitään hätää. Lisäksi miehesi menettää siinä suunnassa pian uskottavuutensa. Niin teki munkin exäni, kun soitteli sinne alussa milloin mistäkin... Nyt erosta on 10 vuotta ja nykyään elo on jo ihan rauhallista. 7 vuotta ex jaksoi tehdä kiusaa. Oli jo uusissa naimisissakin ja silti vaan intoa riitti. No, ohi on, ainakin pahin.