Onko täällä äitejä, jotka jonossa odottelevat lapselleen tukiperhettä?

vaan olemme tukiperhe, joka odottaa ekaa tukilasta. Ilmeisesti aika pian saammekin.



Kävimme keväällä omalla alueellamme tukiperhekoulutuksen. Silloin koulutuksessa oli kerralla "iso ryhmä" (näin kouluttajat sanoivat) - alle kymmenen perhettä. Jonossa tällä alueella on kuulemma toista sataa hakemusta.



Tarvetta uusille tukiperheille todella on.

ollaan itse valittu 2 tuettavaa perhettä- lapset ovat meillä yökylässä ja retkillä mm

"onneksi ei ole tarvetta moiseen. Olisi aika iso häpeä".

ohis

lapsille tukiperhettä 2 vuotta. Syynä, että mieheni kuoli ja olisin tarvinnut apua jaksamiseen.



Meni tosiaan se kaksi vuotta kunnes tukiperhettä tarjottiin. Siinä tilanteessa en sitten enää kokenut tarvitsevani sen kaltaista apua, enkä sitten ottanut tukiperhettä.



Nyt olen sitten harkinnut, että ryhtyisin itse tukiperheeksi. Omat voimavarat on oikein mallillaan ja leskeytymisestäkin on jo aikaa, se ei ole enää "painolastina".

"onneksi ei ole tarvetta moiseen. Olisi aika iso häpeä".

ohis

Jonoon ja äkkiä. Voisitte vielä pelastaa lapsenne tuolta tunnepuolenköyhyydeltä, kyvyttömyydestä asettua toisten asemaan ja ihan vaan yleiseltä välinpitämättömyydeltä.

ja kiinnostaa minkälaiset perheet ja mistä syystä tukiperhettä tarvitsevat

Meillä siis erityislapsi, jolla mm. nykimishäiriö ja tarkkaavaisuusongelmia. Minun vanhempani kuolleet, miehellä vain äiti ja hänkin asuu kaukana. Sisarukset meillä molemmilla vielä nuoria ja aika tavalla kyvyttömiä olemaan muuta kuin satunnainen hätäapu.



Mieli meni kieltämättä aika hiton mustaksi, kun sanottiin että pitäisi olla ls-asiakas jotta apua saisi. Olen kerran ollut (masennus synnytyksen jälkeen) enkä toiste siihen rupea- papereihin kirjoteltiin suoranaisia valheita enkä saanut tiettyihin kohtiin oikaisua pyynnöstä huolimatta. Lapsi oireili aistiongelmaisuuttaan jo vauvana ja se kirjattiin vaikuttamaan minun mielikuvitukseltani. Jne.

Erityislapsi on hyvin kuormittava henkisesti: jatkuvasti pitää vahtia tämän tekemisiä (nyt puhutaan eskari-ikäisestä), ulos ei voi päästää yksin, saattaa saada impulssin ja juosta vaikka päin autoa. Kaupassa on lähtenyt seuraamaan vierasta ihmistä koska ei erottanut tätä vanhemmastaan (väärä sukupuoli + pituus + vaatteiden väri). Loukkaantuu pienistä, pelkää vähän kaikkea ja on henkisesti 2-3 vuotta itseään nuoremman tasolla. Toisaalta kaipaa paljon haasteita mm. kirjoittamisen, laskemisen ym. kanssa, koska niissä on ikätasoaan taitavampi. Elämä on jatkuvaa tasapainottelua, jatkuvaa herkkänä olemista ja lapsen tulkitsemista. 5-vuotias kun ei kykene sellaiseen tunneilmaisuun, mihin iso osa ikäisistään ja niinpä hän ei myöskään itse tajua omaa käytöstään.



t. 9

Erityislapsi on hyvin kuormittava henkisesti: jatkuvasti pitää vahtia tämän tekemisiä (nyt puhutaan eskari-ikäisestä), ulos ei voi päästää yksin, saattaa saada impulssin ja juosta vaikka päin autoa. Kaupassa on lähtenyt seuraamaan vierasta ihmistä koska ei erottanut tätä vanhemmastaan (väärä sukupuoli + pituus + vaatteiden väri). Loukkaantuu pienistä, pelkää vähän kaikkea ja on henkisesti 2-3 vuotta itseään nuoremman tasolla. Toisaalta kaipaa paljon haasteita mm. kirjoittamisen, laskemisen ym. kanssa, koska niissä on ikätasoaan taitavampi. Elämä on jatkuvaa tasapainottelua, jatkuvaa herkkänä olemista ja lapsen tulkitsemista. 5-vuotias kun ei kykene sellaiseen tunneilmaisuun, mihin iso osa ikäisistään ja niinpä hän ei myöskään itse tajua omaa käytöstään.

t. 9

tarkoita tässä tukiperheasiassa tarkoita välttämättä mitään sen kummempaa kuin että on tarve tukiperheelle. Tukiperhetoiminta on lastensuojelun avopuolen tukitoimi. Syyksi riittää esimerkiksi yksinhuoltajuus. Ei siitä seuraa mitään sen kummempaa tuettavalle lapselle tai perheelle, jos ei ole tämän isompia ongelmia.



Sinänsä järkevää ap:lta kysyä näitä syitä tuettavilta, koska tukiperheethän allekirjoittavat vaitiolositoumuksen eivätkä saisi edes täällä netin palstoilla huudella niistä syistä, joiden vuoksi tuettava lapsi käy tukiperheessä.

Täytetään alustavasti jo niitä papereita.Itselläni on kaksi lasta joista toinen on todella todella vaativa ja syö voimiani.Lapset ovat ehkä kerran vuodessa hoidossa joten omaa aikaa ei pahemmin ole saatika sitten luotettavaa apua esim.omalta äidiltäni.Eli jos äitini lupaa ottaa lapset joku vkl hoitoon jotta saan hengähtää ja siivota niin se ei ole 100% luotettava että näin myös tapahtuisi.Meinneisyydessäni ja taustallani on vaikka mitä.....mutta pelottaa antaa lapset kerran kuukaudessa vieraalle ihmisille hoitoon!!!!!! Eihän sitä koskaa tiedä mimmoinen perhe osuu omalle kohdalle ja natsaako ns.kemiat yhteen tämän perheen kanssa. Se on itselleni tosi tärkeää.

Vaikkei hän mikään perhe ollutkaan, yksinäinen, eronnut, vaihdevuodet ohittanut mummo. Hänellä oli tapana jutella töissä kahvipöydässä lapsista ja mitä heidän kanssaan oli tehnyt.



Mulla on itselläni erityislapsi, ja tuolloin oli ranknka vaihe, jossa ehkä olisin kaivannut lepohetkeä ja tukea ja lapsikin olisi kaivannut edes ehtä perheen ulkopuolista henkilöä, joka hyväksyi hänen sellaisena kuin hän oli. Juuri tästä syystä en kuitenkaan voinut ajatellakaan tukiperheen anomista. Se työkaverini ja se tapa, millä hän puhui näistä "sosiaalitoimiston lapsista" ei nimittäin tosiaankaan ollut hyväksyvä. Aina hän valitti, kun ne käyttäytyivät huonosti ja osti niille kirpparilta säröilleitä astioita kun ne rikkoivat kaiken ja moitti niiden vanhempia. Ja kun lapset täyttivät 5, hän aina ilmoitti, että tämä oli sitten tässä, tätä vanhemmaksi hän ei teitä katsele kun tätä vahnehmmissa alkaa kotitausta näkyä.



Ajattelin sitten, että niin väsynyttä minusta ei tule, että altistaisin tavallista tarvitsevamman lapseni tuolle.

kyllä saavat toisistaan tietoa etukäteen ja tapaavat kerran. Vasta tuon tutustumistapaamisen jälkeen päätetään, onko tämä perhe lapselle hyvä. Kaikilla asianosaisilla on siinä kohdassa oikeus muuttaa mieltään. Ei siis ole pakko laittaa lastaan perheeseen, jota ei koe hyväksi.

Tukiperheet käyvät etukäteen koulutuksen ja heistä tehdään perheselvitys. Pyritään kyllä poistamaan se mahdollisuus, että mitään pelkäämisen aihetta biologiselle vanhemmalle jäisi.

Täytetään alustavasti jo niitä papereita.Itselläni on kaksi lasta joista toinen on todella todella vaativa ja syö voimiani.Lapset ovat ehkä kerran vuodessa hoidossa joten omaa aikaa ei pahemmin ole saatika sitten luotettavaa apua esim.omalta äidiltäni.Eli jos äitini lupaa ottaa lapset joku vkl hoitoon jotta saan hengähtää ja siivota niin se ei ole 100% luotettava että näin myös tapahtuisi.Meinneisyydessäni ja taustallani on vaikka mitä.....mutta pelottaa antaa lapset kerran kuukaudessa vieraalle ihmisille hoitoon!!!!!! Eihän sitä koskaa tiedä mimmoinen perhe osuu omalle kohdalle ja natsaako ns.kemiat yhteen tämän perheen kanssa. Se on itselleni tosi tärkeää.