Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään, että joudun synnytyssairaalassa yhteishuoneeseen
17.06.2012 |
Olen uudelleen synnyttäjä ja asun Helsingissä. Koko synnytyksessä on ruvennut kaikkein eniten pelottamaan se, jos emme saakaan perhehuonetta ja joudun jakamaan huoneen jonkun/joidenkin kanssa. Ajatuskin siitä, että itse vasta synnyttäneenä joutuisin olemaan huoneessa, jossa olisi vieraita ihmisiä ja mahdollisesti heidän vieraitaan (puolisoita, mummoja ja pappoja, kavereita, ties ketä sukulaisia...) En varmaan saisi edes nukuttua toisen ihmisen läsnäolon takia, saati kun muut vauvat huutaisivat. Ja tuosta tupakkaketjusta tuli mieleen vielä sekin, että jos huonekaveri vaikka polttaisi, niin sitten kuitenkin koko huone haisisi tupakalta, enkä haluaisi vauvan joutuvan hengittämään tupakanhajuista ilmaa.
Vauvan haluaisin pitää koko ajan vierihoidossa, haluaisin mahdollisimman hyvän ja rauhallisen alun lapsen elämään, ja haluaisin, että voisimme yhdessä miehen (ja esikoisen) kanssa tutustua vauvaan ja hoitaa häntä. Tuntuisi NIIN pahalta joutua yhteishuoneeseen! Minulla on muutenkin niin suuri oman tilan ja intimiteettisuojan tarve, että ajatuskin huoneen jakamisesta toisen kanssa tuntuu aivan mahdottomalta.
Kommentit (44)
Kuka hyvänsä kestää yhden päivän vaikka hississä taliköhnäisen naapurin papan, anopin ja chihuahuan kanssa. Millainen kermaperse oikein olet? Mikään vauva ei saa synnytyssairaalan ryhmähuoneesta traumoja. Vähän suhteellisuudentajua, hei! Mitä mahdat tehdä, kun elämässä tulee todellisia ongelmia eteen? Valitat iltasanomille ja teet kansalaisadressin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse join viimeksi huoneen ja ei siinä ollut mitään ongelmaa. Molemmat huoneessa olivat kuitenkin samassa tilanteessa. Pystyin pitämään vauvaa vierihoidossa. Vauvat olivat aika hiljaa ja yöllä sai nukuttua ihan hyvin. Huonekaverin sukulaiset kävivät keskellä päivää, vierailuaikana. Huonekaveri poltti ulkona eikä se savunhaju meihin asti ulottunut. Etukäteen toki jännitti huoneen jakaminen, mutta kokemus oli ihan hyvä.
Kuka hyvänsä kestää yhden päivän vaikka hississä taliköhnäisen naapurin papan, anopin ja chihuahuan kanssa. Millainen kermaperse oikein olet? Mikään vauva ei saa synnytyssairaalan ryhmähuoneesta traumoja. Vähän suhteellisuudentajua, hei! Mitä mahdat tehdä, kun elämässä tulee todellisia ongelmia eteen? Valitat iltasanomille ja teet kansalaisadressin?
Joo, ei vauva siitä traumoja saa, mutta itse saatan saada. Tai no ehken traumoja, mutta olisi se hemmetin EPÄMIELLYTTÄVÄÄ. Minusta jo yleensäkin se, että synnytyssairaalassa on jotain yhteishuoneita, on huonoa asiakaspalvelua. Kuten sanoin, minulla on yksityissyyden ja intimiteettisuojan tarve, vihaan sitä, että muita ihmisiä on paikalla väärällä hetkellä.
Eihän tuokaan epäkohta poistu, jos kaikki vaan nöyrästi hyväksyvät sen, että huoneessa lappaa ylimääräistä porukkaa kailottamassa ja häiritsemässä läsnäolollaan. Jos kaikki ajattelevat, että "kyllä minä siedän mitä vaan", niin sitten joutuu sietämäänkin, mitä vaan ja enemmän.
ja en edes tiedä minkä näköinen se toinen äiti siellä verhon takana oli. Itse olin niin poikki, että annoin vauvan yöksi hoitajalla ja sain nukuttua ja heräsin vasta aamuyöllä kun hoitaja toi vauvan viereen. Omat vieraani tapasin "päivähuoneessa" samoin huonetoverini. Ainoat vieraat ketä itse huoneessa kävi oli minun mieheni ja isommat lapset ja sama huonekaverilla. Silloinkin pidimme verhon välissämme.
Tasan olin 1,5 vuorokautta sairaalassa. Toki oli ihana päästä kotiin omaan rauhaan, mutta ihan hyvin se meni yhteishuoneessakin. LÄhinnähän sitä on helpottunut että synnytys on ohi, vauva elossa, itse elossa ja sitten sitä onkin ihan poikki. Ei siinä niin kiinnosta ne huonetoverit.
nykyään. Nykyisin osastolle pääsee vain lapsen isä ja vauvan sisarukset. Ennenkin asia oli niin, että potilashuoneisiin ei ollut asiaa muilla kuin lapsen isällä ja vauvan sisaruksilla, mummit, ukit yms muut sukulaiset saivat muistaakseni tulla vain siihen yleiseen tilaan. Minusta tämä on helvetin hyvä juttu! Se on kuitenkin aika lyhyt aika, minkä sairaalassa joutuu olemaan, joten saa olla ihan rauhassa. Sukulaiset ehtii hyvin tulla sitten kotiin vauvaa katsomaan.
Yhteishuoneessa oleminen ei mua viimeksi haitannut yhtään. Samanlaisia synnyttäneitä mammoja me ollaan kaikki ja intimiteettisuojaa saa kun tellää verhot oman punkan eteen! ;) Mulla itse asiassa on parin viikon sisään lähtö synnyttämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdeksän (aivan oikein luit 9) hengen huoneeseen kuten minä olin esikoisen synnyttettyäni.
Toki tuolloin ei vierihoitoa tunnettu ja vauvat kävivät syötettävänä tiettyinä kellonaikoina.
Ei ollut sänkyjen välissä sermejä ja synntyksen jälkeen vähimmäisaika ensisynnyttäjällä oli 5 vrk sairaalassaoloa, jotkut olivat viikonkin.
Synnytin maanantaina ja lauantaina kotiutettiin.
Iso oli huone neljä sänkyä kummallakin puolella huonetta ja yksi sänky huoneen päädyssä ylipaikalla.
Ei jäänyt traumoja.
Tuohon aikaan oli kaksi kertaa päivässä alapään haistelukierros. Kätilö paineli mahaa ja vuoto piti näyttää ja sitä alapäätä nuuhkaistiin.
Eikä tästäkään jäänyt traumoja. Jokainen oli sängyllään pitkällään eikä toisten alapäitä kurkittu.
Ensimmäisellä kerralla jaoin neljän hengen huoneen yhden toisen äidin kanssa jopa huimat 8 tuntia (tulin osastolle klo 4 yöllä ja tämä äiti lähti puoliltapäivin kotiin. Sen jälkeen vietin viisi päivää ylhäisessä yksinäisyydessäni ja otin vieraani vastaan tilavassa huoneessa. Kaikki muut synnyttäjät halusivat perhehuoneen ja kuulinkin, että tavallisissa neljän hengen huoneissa oli viereisessä huoneessa yksi äiti ja yhdessä toisessa huoneessa kaksi äitiä.
Toisella kertaa pääsin kahden hengen huoneeseen (eri sairaala) ja sain pitää huonetoverini ekan yön, seuraavana päivänä hän lähti. Tällä kertaa vietin ylhäisessä yksinäisyydessäni kaksi päivää ja otin vieraani vastaan ihan siinä samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdeksän (aivan oikein luit 9) hengen huoneeseen kuten minä olin esikoisen synnyttettyäni.
Toki tuolloin ei vierihoitoa tunnettu ja vauvat kävivät syötettävänä tiettyinä kellonaikoina.
Ei ollut sänkyjen välissä sermejä ja synntyksen jälkeen vähimmäisaika ensisynnyttäjällä oli 5 vrk sairaalassaoloa, jotkut olivat viikonkin.
Synnytin maanantaina ja lauantaina kotiutettiin.
Iso oli huone neljä sänkyä kummallakin puolella huonetta ja yksi sänky huoneen päädyssä ylipaikalla.
Ei jäänyt traumoja.
Tuohon aikaan oli kaksi kertaa päivässä alapään haistelukierros. Kätilö paineli mahaa ja vuoto piti näyttää ja sitä alapäätä nuuhkaistiin.
Eikä tästäkään jäänyt traumoja. Jokainen oli sängyllään pitkällään eikä toisten alapäitä kurkittu.
"Tuohon aikaan oli kaksi kertaa päivässä alapään haistelukierros. Kätilö paineli mahaa ja vuoto piti näyttää ja sitä alapäätä nuuhkaistiin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdeksän (aivan oikein luit 9) hengen huoneeseen kuten minä olin esikoisen synnyttettyäni. Toki tuolloin ei vierihoitoa tunnettu ja vauvat kävivät syötettävänä tiettyinä kellonaikoina. Ei ollut sänkyjen välissä sermejä ja synntyksen jälkeen vähimmäisaika ensisynnyttäjällä oli 5 vrk sairaalassaoloa, jotkut olivat viikonkin. Synnytin maanantaina ja lauantaina kotiutettiin. Iso oli huone neljä sänkyä kummallakin puolella huonetta ja yksi sänky huoneen päädyssä ylipaikalla. Ei jäänyt traumoja. Tuohon aikaan oli kaksi kertaa päivässä alapään haistelukierros. Kätilö paineli mahaa ja vuoto piti näyttää ja sitä alapäätä nuuhkaistiin. Eikä tästäkään jäänyt traumoja. Jokainen oli sängyllään pitkällään eikä toisten alapäitä kurkittu.
T: se joka kirjoitti tuon aikaisemman viestin Joensuun synnäristä
"Tuohon aikaan oli kaksi kertaa päivässä alapään haistelukierros. Kätilö paineli mahaa ja vuoto piti näyttää ja sitä alapäätä nuuhkaistiin."
Joskushan käy niin että kohtuun jää jotain ja joudutaan operoimaan tai lääkitsemään. Kuumekin mitattiin.
Ajat ja tavat muuttuu. Nyt käynee niin että äiti on jo kotonaan ja saa kuumeen ja kohtutulehduksen ja joutuu menemään lääkäriin.
Mielestäni tuo useamman päivän lepo ei ollut lainkaan paha asia synnytyksen jälkeen. Itse olin kyllä todella hyväkuntoinen ja istuinkin jo seuraavana päivänä.
Useamman päivän aikana opittiin imetyskin luonnikkaasti. Muut imetti makuultaan minä istualtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko oikeasti et kykene kuvittelemaan mitään kamalampaa kuin huonekaveri? Tässä muutama vaihtoehto mietittäväksi
- Huonokuntoinen vastasyntynyt, joka viedään eri osastolle tai jopa eri sairaalaan hoidettavaksi. Et saa pitää vauvaa vierelläsi, olet jatkuvasti huolissasi vauvasta.
- Synnytys komplisoituu, ja olet itse niin huonossa kunnossa, että et pääse sängystä ylös. Tarvitset jatkuvaa sairaanhoitoa, on tippaa, virtsakateria, lisähappea... Et kykene hoitamaan vauvaa, kaikki voimat menevät omaan toipumiseen. Pahimmassa tapauksessa yhdistä tämä edellä mainittuun, jolloin et pääse edes näkemään vauvaasi, ennen kuin itse alat toipua.
Ihan oikeasti! En kestä ihmisiä, joilla on oikeasti kaikkia hyvin, terve vauva, normaali synnytys jne. Sitten vingutaan, kun ei saatu perhehuonetta, tai ettei saatu sitä ja sitä kivunlievitystä. Mieti nyt oikeasti, mikä sinulle on tärkeää! Jos se on om arauha ennen kaikkea, niin suosittelen polikliinista synnytystä, niin kuin joku jo mainitsikin. Jos olet niin onnekas, että kohdallasi kaikki menee hyvin...
Mulle taas riittää vaikka käytäväpaikka kunhan saisin synnyttää kotikunnassani. Oon kuullut että ruuhkasina aikoina täältä Helsingistä on lähetetty synnyttäjiä Hyvinkäälle asti -itse en ole koskaan edes käynyt Hyvinkäällä, joten ikävä se olis vaikka yöllä ajaa Hyvinkäälle ja etsiä kartan kanssa jotain sairaalaa. Toki tääkin on pientä verrattuna niihin, joilla lähin synnytyssairaalamon 200km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyään. Nykyisin osastolle pääsee vain lapsen isä ja vauvan sisarukset. Ennenkin asia oli niin, että potilashuoneisiin ei ollut asiaa muilla kuin lapsen isällä ja vauvan sisaruksilla, mummit, ukit yms muut sukulaiset saivat muistaakseni tulla vain siihen yleiseen tilaan. Minusta tämä on helvetin hyvä juttu! Se on kuitenkin aika lyhyt aika, minkä sairaalassa joutuu olemaan, joten saa olla ihan rauhassa. Sukulaiset ehtii hyvin tulla sitten kotiin vauvaa katsomaan.
Tyks:ssä sama käytäntö myös.
ps hanki ap lausunto paniikkihäiriöstä tms jo haluat yksityishuoneen
ja minusta siellä oleva vierailukielto-systeemi on hiton hyvä. Esikoinen syntyi Jorvissa, oma vauvani oli teholla, minä 4 hengen huoneessa (sen vähän, kun kävin syömässä osastolla, muuten olin vauvani luona). Aina oli huoneessa ylimääräistä porukkaa.
Mutta tosiaan, älä nurise turhasta. Suomen sairaaloissa tuskin koskaan päästään tilanteeseen, että kaikille potilaille olisi yksityishuoneet. Synnytä poliklinisesti ja painu suoraan kotiin, jos et kestä sairaalassaoloa.
Ja oletko miettinyt miten se teidän esikoinen viihtyisi perhehuoneessa, vai mihin meinasitte hänet tunkea sairaalassaoloajaksi?
Itse asiassa en edes muista, oliko mulla kuopuksen kanssa huonekaveria :) Pääsin osastolle klo 19, siinä hoideltiin mun ja vauvan iltatoimet miehen ja esikoisen kanssa, sitten nukkumaan ja mies tuli esikoisen kanssa hakemaan meitä seuraavana aamuna... En tosiaan muista, oliko siellä joku toinen äiti verhon takana!
Kotona saatiin sitten rauhassa tutustua vauvaan kaikki yhdessä. Nyt kolmas synnytys pian edessä ja samat suunnitelmat.
kuin se että jokaikinen synnyttäjä saa oman yksityishuoneen. Saataisiin nyt edes tuo Lastenklinikka kuntoon.
http://www.hs.fi/kotimaa/Lastenklinikka+rapistuu++vauvojen+teho-osasto+…
Kuka hyvänsä kestää yhden päivän vaikka hississä taliköhnäisen naapurin papan, anopin ja chihuahuan kanssa. Millainen kermaperse oikein olet? Mikään vauva ei saa synnytyssairaalan ryhmähuoneesta traumoja. Vähän suhteellisuudentajua, hei! Mitä mahdat tehdä, kun elämässä tulee todellisia ongelmia eteen? Valitat iltasanomille ja teet kansalaisadressin?
Joo, ei vauva siitä traumoja saa, mutta itse saatan saada. Tai no ehken traumoja, mutta olisi se hemmetin EPÄMIELLYTTÄVÄÄ. Minusta jo yleensäkin se, että synnytyssairaalassa on jotain yhteishuoneita, on huonoa asiakaspalvelua. Kuten sanoin, minulla on yksityissyyden ja intimiteettisuojan tarve, vihaan sitä, että muita ihmisiä on paikalla väärällä hetkellä. Eihän tuokaan epäkohta poistu, jos kaikki vaan nöyrästi hyväksyvät sen, että huoneessa lappaa ylimääräistä porukkaa kailottamassa ja häiritsemässä läsnäolollaan. Jos kaikki ajattelevat, että "kyllä minä siedän mitä vaan", niin sitten joutuu sietämäänkin, mitä vaan ja enemmän.
Kieltämättä sairaalapäivät olivat hirveitä kuorsaavine äiteineen ym. Joka vauvan huutoon heräsi kun ei tiennyt kuka huutaa. Olin ainakin kiitollinen päästessäni kotiin. PÄiväsaikaan ihan sama kuinka paljon ihmisiä laukkasi, mutta ne nukkumattomat yöt..
Yhteiskunnalla kun ei ole varaa yksityisyyteen. Voitaisiinhan sitä pistää pystyyn semi-yksityisiä synnytyslaitoksia, joihin pääsisi jos pätäkkää löytyy.
Tietysti synnytyksille tulisi hintaa useampia tuhansia euroja, mutta olisi sitä yksityisyyttä.
Jopon hinnalla ei saa Mersua.
Alue: Aihe vapaa
Pyydä kotiin pääsyä heti kuin mahdollista.
Itse en ainakaan jää mätänemään sinne sairaalaan kuin sen ajan kuin on tarpeellista. Päivää pidemmäksi ajaksi jään vain jos lapsella on jokin hätä tai jos joudun koomaan. Särkylääkettä osaan ottaa kotonakin ja uskon että tuttu ympäristö nopeuttaa paranemistakin. Osaan myös soittaa päivystykseen jos jotain ongelmia tulee terveyden kanssa.
En ihan täysillä ymmärrä miksi siellä pitäisi hyväkuntoisen olla päiväkausia ja onneksi täälläpäin uudelleen synnyttäjät pääsevät seuraavana päivänä jo pois osastolta. Itse tosin haluan pois sieltä desifiointiaineen hajusta heti kuin mahdollista, tuttuun ihanaan kotiini, miehen ja esikoisen luokse. =)