Toivottu raskaus,silti ristiriitaiset tunteet/ajatukset

etenkin eka kohdalla

Raskauden aikana on jo hormonit niin sekaisin että ajatukset ja tunteet vaihtuvat laidasta laitaan. Aivan normaalia että pelottaa/jännittää mitä tuleman pitää.

Esikosta odottaessani leijuin onnesta koko raskauden ajan, oli niin mahtavaa ja ihmeellistä jo ajatus että saan lapsen!

Toista odottaessa oli samanlaista.

Kolmas vauva ilmoitti tulostaan suunniteltua aikaisemmin, silti raskaustestin ollessa positiivinen olin tosi happy, MUTTA pian tunteet muuttuivatkin...oli huoli rahasta ja kaikesta muustakin, mietin mihin olen pääni pistänytkään jne. En osannut kuopuksen raskaudesta nauttia.



Eli ihan normaalit tunteet ja ajatukset sulla, onhan suuri muutos tulossa. Aikanaan huomaat että asiassa on kyllä paljon ilonaihetta!!!

minulla oli samanlaisia tunteita 28 vuotta sitten kun odotin esikoista.

Mulla voimakkain kait neljännen kohdalla. Oliko tässä nyt mitään järkeä? No, ihana lapsi tuossa on nyt kasvamassa. Tarpeeksi hyvä äiti pystyy olemaan, mutta mitään yli-inhimillistä superäitiä ei tartte yrittääkään, tavallinen riittää

ja oli vielä vauvan syntymän jälkeenki. Nyt, lähes vuosi myöhemmin, ei enää juurikaan, mut en ole varma, onko mua luotu useamman lapsen äidiksi.

että mun ajatukset ei olleet edes noin jaloja kuin sun, vaan aattelin ihan itsekkäästi, että kannattaako pistää omaa elämää mullinmallin lapsen takia. Että jaksanko ja osaanko ja olenko liian mukavuudenhaluinen. Ja ajoittain en olekaan jaksanut ja osannut ja olen ollut liian itsekän ja mujkavuudenhaluinen. En siis sitä perinteistä äitimatskua.

Ensimmäinen kerta kun arveluttaa oma jaksaminen jne.

Mietityttää etten haluakkaan näin suurta elämän muutosta, onko aikaa enää mihinkään muuhun, kärsivätkö muut lapset kuopuksen viemästä ajasta jne. Yleensäkkin siis oma jaksaminen myös ja sen myötä Äitiyteni taso.



Mukavaa kun saa näitä "kielleyttyjä" ajatuksia sanoa ääneen.

ihan normaalia että ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia tulee.Itse asiassa näkisin aika huolestuttavana jos niitä ei olisi vaan odottaja leijuisi pilvissä koko raskauden ajan eikä kohtaisi ollenkaan niitä ajatuksia ja pelkoja jotka liittyvät suureen elämänmuutokseen. Tietysti hyvä ja onnellinen olo voi olla koko raskauden ajan mutta on ihan tervettä miettiä realistisesti tulevaa muutosta ja sen herättämiä tunteita.

Ihan samoja tuntemuksia minulla. Muutama päivä sitten tehty positiivinen raskaustesti ja raskaus on ihan suunniteltu. Kolmas lapsi tulossa, eikä aiemmissa odotuksissa ole ollut tällaista ristiriitaisuutta. Huolettaa ihan kamalasti miten pärjäämme ja jaksamme. Välillä mietin oliko tämä sittenkään järkevää ja välillä uskallan olla onnellinen odotuksesta. Ihana kuulla, että muilla samoja ajatuksia :)