Olen katkera ystävää kohtaan - miten antaa anteeksi?
haluaisin päästä jo tästä tunteesta eroon, antaa anteeksi tai unohtaa.
Tämä ystävä on sanonut niin monta tahditonta ja loukkaavaa kommenttia herkissä asioissa, että oikeasti tunnen vihaa häntä kohtaan. Lisäksi olen lähes varma, että puhuu henkilökohtaisia asioitani eteenpäin, koska puhuu minullekin kaikkien lapsettomuusongelmat sun muut... Tykkää juoruilusta.
Lisäksi suhtautuu minuun jeesustelevasti, koska olen sosioekonomisesti alemmassa asemassa, tuntuu, että kiillottaa kustannuksellani jotain henkilökohtaista sädekehäänsä. Jakelee myös neuvoja ylhäältä käsin sellaisissa asioissa, jotka eivät hänelle kuulu ja joihin en ole kysynyt mielipidettä. On usein myös keskustellut asioistani muiden ihmisten kanssa ja kertoo, että "xx:kin sanoi näin".
Miten voisin päästä tästä vihantunteesta eroon? Yleensä lähden tällaisista ihmissuhteista, mutta tällä kertaa haluaisin ratkaista asian toisin, mutta miten? Pidämme enää hyvin vähän yhteyttä entiseen verrattuna. Oikeasti pidin tästä ihmisestä tosi paljon ennen, harmittaa, että välit ovat nykyään kitkerät. Hän on jotenkin tunkenut liikaa minun alueelle ja suhtautuu alentuvasti.
Kommentit (10)
minulla oli ihan samanlainen ystävä. En kuitenkaan osaa neuvoa sinua, sillä minun tapauksessa jouduin lopulta laittamaan välit kokonaan poikki kyseiseen henkilöön.
minulla oli ihan samanlainen ystävä. En kuitenkaan osaa neuvoa sinua, sillä minun tapauksessa jouduin lopulta laittamaan välit kokonaan poikki kyseiseen henkilöön.
lopettaisin kyllä yhteydenpidon tai ainakin asioistani kertomisen. Älä nyt vaadi sentään itseltäsi liikaa ap.
Anna anteeksi.Ajattele, että hän ei pysty parempaan yksinkertaisesti...Mieti,millaisia ihmisiä haluat elämääsi.Miksi tämä ihminen on elämässäsi??Miksi puhut henk.koht. asioita ihmiselle, joka on epäkypsä eikä ole luottamuksesi arvoinen?Oletteko kovin nuoria?
Itse olen jo 40 ja olen systemaattisesti hankkiutunut eroon ihmisistä,jotka ovat osoittautuneet epärehellisiksi.Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu...
mulla kävis tuollaisen ystävän kanssa aika automaattisesti niin, että välit viilenisi. En haluaisi kertoa mitään henkilökohtaisia juttuja jos on edes epäilystä, että ne kulkevat eteenpäin. Kuulumisia voisin vaihtaa, mutta en sen enempää.
Yksi vaihtoehto on tietysti se, että otat asian puheeksi ystäväsi kanssa (kerrot avoimesti miltä hänen toimintansa susta tuntuu), mutta jos hän ei ota kritiikkiä hyvin vastaan niin välit voivat mennä jo senkin takia.
jos hän saa sinut tuntemaan olosi huonoksi,lopeta yhteydenpito.
En halua puhua tästä hänelle avoimesti, koska en oikeasti jaksa alkaa selvittelemään asiaa puhumalla. Minulla on yksi sellainen ystävyyssuhde ollut, jossa siis selvittelimme jatkuvasti välejä puhumalla, ja se oli tosi rasittavaa, ei auttanut mihinkään ja johti lopulta välien katkeamiseen. En halua viedä mitään ystävyyssuhdetta sellaiseen tilaan. Parisuhdetta voi selvitellä puhumalla, mutta ystävyyden pitäisi mielestäni perustua kunnioitukseen ja tilan antoon, en halua käydä parisuhdetyyppisiä palautekeskusteluja kavereiden kanssa.
Eli nyt asiaa mietittyäni en näe tässä muuta ulospääsyä kuin välien viilentäminen, joka onkin ollut jo pitkään meneillään. Nähdään vain pakolliset tapaamiset, enkä kerro hänelle enää elämästäni.
Anteeksi pitäisi silti vielä pystyä antamaan, on ihan kamalaa tuntea katkeruutta. Kai se sitten ajan kanssa asettuu, siis tuo vihantunne...
kyseessä siis pitkäaikainen ystävä, jolle olen yksinkertaisesti tottunut puhumaan kaiken. Nyt vasta aikuistuttuani tajusin, että tämä ystävä ei ehkä ole aikuistunut, vaan juoruaa edelleen kuin teini-ikäiset.
Ajattelen, että hän ei ehkä ole kovin onnellinen, ja käyttää siksi minua pönkittämään onnellisuuttaan. Minulla menee ulkoisesti joiltain osin huonommin, joten saa asioihini puuttumisesta varmaan itselleen jotain tyydytystä. Aiemmin oltiin tasa-arvoisia, silloin tätä ongelmaa ei ollut. Itse en koe, että minulla menisi huonommin, vaan luulen olevani onnellisempi kuin hän. Se kai tässä eniten loukkaakin, kun itse koen elämäni hyväksi ja olen onnellinen ja tämä ystävä vain säälii minua. Olen varmaan antanut aihetta sääliin, sillä olen kertonut huolistani ja ollut välillä tosi väsynyt - mutta olen silti onnellinen, ja sääliä nyt viimeksi kaipaisin.
Välillä annan anteeksi ja koitan suhtautua myönteisesti, mutta välillä hänen typerät kommenttinsa nousevat mieleeni ja taas joudun painimaan katkerien tunteiden kanssa. Enitenhän tämä minua satuttaa, katkeruus syö sisältä, siksi tuntuu, että pelkkä välien katkaisu ei auta, vaan pitäisi tehdä myös sisäinen sovinto.
katkaise yhteydenpito ja jatka eteenpäin elämässäsi. Loppujen lopuksi yksi ihmiselämä on liian lyhyt, ansaitset hyvän olon ja rakkautta ympärillesi.
Unohda.
Jatka matkaasi kevein mielin, siksi anteeksianto. Mutta ei yhteyttä ns. vampyyri-ihmisiin, jotka vahingoittavat ja vievät energiaa tai pyrkivät emotionaalisesti imemään sinut kuiviin. Luota tunteeseesi.
Ja jatka jo matkaa.
tai omia kokemuksia?