Hankala ystävä

Ollaan tunnettu n 15 vuotta toisemme. Ei olla missään vaiheessa oltu mikään paita ja p*se tyyppinen yksikkö, mutta läheisiä kuitenkin. Olen kertonut hänelle luottamuksella ja avoimesti huoliani ja asioita elämästäni. Kumpikin ollaan erottu, ystäväni on käytännössä lapsensa yh, mulla on lasteni isän kanssa yhteishuoltajuus.

Mä käyn töissä, ystäväni palailee hoitovapaalta ja on aloittamassa nyt aikuisiällä opinnot syksyllä töiden ohella.

Mulla on uusi mies, hän on sinkku.

Voisin kuvailla, että omasta puolestani välimme ovat tosi neutraalit. Soitellaan ehkä pari kertaa viikossa, nähdään ehkä kerran viikossa kahvilla tai toistemme luona kylässä.

Ollaan ihan yhtä hyvän näköisiä, ystäväni on vähän laihempi kyllä kuin minä.



Mutta asiaan. En tiedä onko termi hänen taipumukselleen piikittely, v*ttuilu vai silkka ilkeys, mutta hänellä on tapana kommentoida jotenkin toiseen ihmiseen tai muuhun asiaan verhoten mun ulkonäköä, vaatteita, tekemisiä, lasten kasvatusta, työtä jne. Passiivis-aggressiivinen on se fiilis, joka hänen käytöksestään mua kohtaan tulee ekana mieleen.



Esimerkiksi nyt oli tavannut miehen, josta sitten ei ollut kiinnostunut pidemmän päälle ja kommentoi miehen työtä, että "pukuäijä, jotain myyntityötä tekee. Sellainen myyntihuora". Olin aika häkeltynyt tosta vikasta kommentista, koska ystäväni tietää tasan tarkkaan, että myös minä teen myyntityötä. En osannut kommentoida mitään.



Aikanaan ex-mieheni kanssa mentiin naimisiin ja meillä oli siviilivihkiminen. Ystäväni kommentoi vihkimekostani, että ei olisi kyllä itse ihan mitään noin riemunkirjavaa laittanut päälleen. (Mekko oli vaalea korallinpunainen. tai mitä väliä vaikka olisi ollut kaikissa sateenkaaren väreissä). Tai saattaa kysyä ravintolassa, jos ollaan porukalla syömässä, että "yritätkö sä taas noudattaa jotain uutta laihdutuskuuria vai mikset ota jälkiruokaa"? Siis tollasia turhia, typeriä kommentteja.



Ehkä huipentuma tälle ystävyyssuhteelle oli hänen ja miehensä ero, joka oli aika ruma kaikin puolin. Hänen ex-miehensä päätti kostaa eron ystävälleni ja hänen ex-miehensä lähetti mulle fb:ssa kilometrin pituisen viestin, jossa kertoi kaikki mun henkilökohtaiset asiat, jotka olin luottamuksella ystävälleni vuosien varrella kertonut. Siis okei, jos haluaa jakaa miehensä kanssa kaikki ystävänsä asiat, niin mikäs siinä, mutta että oikeasti ihan kaikki mun asiat oli kertonut, mitä tiesi. Ex-miehensä vielä kertoi erittäin värikkäästi, mihin sävyyn musta ja mun asioista oli puhuttu.



Tätä asiaa puin ystäväni kanssa ihan kasvotusten moneen kertaan, mutta hän ei ollut selvästi pahoillaan sanomisistaan, vaan enemmänkin siitä, että jäi kiinni. Asia jäi siihen ja aloin jo tietoisesti välttelemään häntä. Tuntui, että turha hakata päätä seinään.

Muistutin häntä erikseen eräästä tilanteesta, jollon painotin, että vain hän tietää asiasta ja kerron tämän todella luottamuksella ja ei varmaan tartte nyt erikseen sanoa, että älä kerro kellekään. Selvisi, että oli kertonut tämänkin ihan kaikille eli äidilleen, yhdelle yhteiselle kaverillemme, ex miehelleen jne ja kuittasi mulle, ettei ollut muistanut, kelle saa ja ei saa kertoa.



Hän soittelee mulle edelleen aika aktiivisesti ja haluaa sopia tapaamisia kalenteriinsa jonnekin viikon, parin päähän. Silti kaikissa puheluissa paistaa läpi just toi passiivis-aggressiivinen tyyli. En ole itse häntä pyytänyt pahemmin baariin tai minnekään. Hän on kuin ei olisi ihmisten ilmoilla koskaan ollut, kun kerran jonnekin lähtee. VIime baarireissulla kävi panemassa jonkun puolitutun miehen kanssa vessassa ja on ihan järkyttävässä humalassa joka kerta. Huono itsetunto hänellä selvästi on, tämä on käynyt selväksi vuosien varrella.



Mulle alkaa olla saman tekevää, jatkuuko tämä ystävyys millään tasolla, mieluiten ehkä ei millään. Miksi mä tän tänne avaudun, niin kaipaisin joltain keittiöpsykologilta näkemystä siihen, miksi joku käyttäytyy noin? Inhoan sitä, että aina sanotaan, että joku on kateellinen tai nykyään kaikki ovat ilmeisesti narsisteja. Ja siis avaudun tänne myös siksi, että voin täällä tehdä sen anonyymisti, eikä tarvitse puhua kenestäkään p:tä toisen selän takana.

Siis mitä toi on? Ja mistä tulee tarve dumata muiden elämää, tekemisiä ja ulkonäköä noin huolella? Jos mun naama jotenkin provosoi häntä, niin miksei pysy erossa?