Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun vaan suututtaa niin vietävästi
23.11.2005 |
Mies vaihtoi sitten mut, lapsen ja tulevan vauvan tietokoneeseen ja omaan aikaan. Haluaisi kai että alettaisiiin taas olemaan yhdessä, mutta miksi? Illassa hän viettäisi perheen, kotitöiden yms kanssa tunnin päivässä, enempään ei ole aikaa. Kahtena iltana ei ollenkaan. viikonloppuisin ehkä pari tuntia voisi olla perheen kanssa.
Huoh, voiko aikuinen mies tosiaan olla tuollainen? Voinko minä olla valinnut miehekseni tuollaisen? Ok, ei hän aina ole tuollainen ollut, mutta koko ajan tilanne paheni ja paheni ennenkuin mä en kestänyt enää. Olin hermoromahduksen partaalla ja olen kyllä vieläkin kun vaan ajattelenkin. Suututtaa niin ettei tiedä miten päin olisi. Ja toisaalta itkettää.
Pitäs kai hyväksyä että tuollainen se nyt vaan on, niin terapeutit joilla käyn, sanoo. Ja totta kai se on. Mutta kun vaan suututtaa...
Missä on se mies jonka kanssa katseltiin elokuvia? Käytiin ystävillä kylässä? Matkoilla? Tehtiin yhdessä ruokaa? Juteltiin?
Nyt on jäljellä vaan tuo jonka tarttee saada pelata tietokoneella yöt, tarttee saada nukkua niin pitkään kuin huvittaa (työpaikalla liukuva työaika, minkä mies käyttää kyllä hyvin hyväkseen).
Miksi meille kävi näin?
Kommentit (5)
Vierailija:
Ehkäpä miehelläsikin on raskasta? Oletko sä muuttunut? Vai oletko edelleen se sama, joka kävisi mielellään matkoilla ja leffoissa jnejne...? Miehes vaan vetelehtii ja sinä menet niinku huvittaa?
No en todellakaan mene niinkuin huvittaa. Mielelläni matkustelisin ja kävisin elokuvissa tai viettäisin kotona elokuvailtaa lapsen nukkuessa. Mutta minä käyn töissä (nyt kotona sairaan lapsen kanssa), vien aamulla lapsen hoitoon, haen illalla lapsen hoidosta (hoitopäiväksi tulee 10h, mutta minkäs teet, olisin halunnut porrastaa hoitoaikoja miehen kanssa mutta mies ei suostunut). Teen ruoan ja käyn lapsen kanssa kaupassa,siivoan lapsen kanssa jne. Sitten lapsi meneekin iltatoimille ja nukkumaan. Ja lapsen nukkuessa ehkä vielä jatkan siivoilua tai otan omaa aikaa.
Mieluusti matkustelisin miehen kanssa, mutta " sielä ei voi pelata, voin mä tulla jos mä sitten saan pelata kuukauden niin ettet häiritse yhtään ja hoidat kaikki kotityöt ja lapsen kokonaan ja maksat matkat" . Elokuvia ei vuokrata " koska pelaaminen on kivempaa" . Lapsen kanssa ei olla koska " ei jaksa, mä oon taas nukkunut vaan 4 tuntia (kun pelasin aamu kuuteen yöllä)" . Siivoukseen tai ruoanlaittoon ei osallistuta " en mä sun käskystä ala siivoomaan, siivoon kun huvittaa (eli 2 kertaa vuodessa kun oma äiti käy kylässä)"
Baareissakin kävisin, mutta valitsen kyllä usein mieluummin nukkumisen kuin ryyppäämisen (no nyt raskaana en tietenkään ryyppää), koska seuraavan päivän mies nukkuu krapulaansa jokatapauksessa ja minä hoidan lapsen oli kunto mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, pelottaako nykymiehiä niin kauheasti se aikuisen vastuu, ettei uskalleta kasvaa Miehiksi. Noi tietokonepelit on ihan vihoviimeisin villitys, niihin on niin helppo jäädä koukkuun. Meillä mies hoitaa kyllä hommansa ja on hyvä aviomies ja isä, mutta välillä meinasi silläkin mennä siihen, että pelasi kaikki yöt ja sitten " väsytti niin hirveästi" päivisin. Pistin kova kovaa vastaan ja sanoin, että nyt jätkä alat viettämään aikaa meidän kanssa, ja pelejä pelaat vain luppoajalla (mitä ei perheellisillä tietenkään ole paljon). Mies onneksi tajusi itsekin tilanteensa, ja todellakin rajoitti pelaamisiaan.
Ja kyseessä ei ole mikään tyhmä ukko, vaan korkeasti koulutettu, vastuullista työtä tekevä mies! Käsittämätöntä.
Nosta kissa pöydälle ja käske valitsemaan. Jos valitsee koneen niin omapahan on mokansa.
Pakkaat sille kimpsut kampsut ja koneen mukaan ja lähetät sen muualle. Sano suoraan, että parempi on jos on poissa kuin aiheuttaa teille ahdistusta istumalla nurkissa, mutta ei kuitenkaan paikalla.
Esikoisemme synnyttyä mieheni myi pois pleikkarin ja tietokonepelit, kun tiesi, ettei niille olisi enää aikaa (ei tosin pelannut kohtuuttomasti ennen lastakaan). Pelaaminen on teillä se todellinen ongelma, mihin pitäisi puuttua.
Ehkäpä miehelläsikin on raskasta? Oletko sä muuttunut? Vai oletko edelleen se sama, joka kävisi mielellään matkoilla ja leffoissa jnejne...? Miehes vaan vetelehtii ja sinä menet niinku huvittaa?