Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pienipalkkainenkin voi pärjätä tosi kivasti elämässä
14.06.2012 |
Olen tuntenut aina kauheaa alemmuudentunnetta, kun olen kouluttautunut lukion jälkeen vain toisen asteen ammattiin. Olen kuitenkin ollut aina säästäväinen ja ostanut heti oman asunnon, maksellut sitä vauhdilla pois jne.
Tällä hetkellä minulla on ikää 31v. ja minulla on sijoitusasunto sekä toinen asunto, jossa asumme. Töitä riittää ja vaikka palkka ei päätä huimaa niin ei ainakaan ole päivääkään tarvinnut olla työttömänä :)
Näillä näkymin alle 50-vuotiaana on molemmat asunnot velattomia.
Olen pyrkinyt kouluunkin ja jos hyvä tuuri käy niin pystyn vielä kouluttautumaan aikuiskoulutuksena AMK-tutkinnon.
Ehkä sitten pääsen vihdoin tuosta alemmuudentunteestakin :)
Kommentit (17)
käymme myös pariin kertaan vuodessa matkoilla ja ihan hyvin onnistuu. 2 autoakin on.
Toisaalta sitten taas en ostele juuri koskaan vaatteita, meikkejä, kenkiä jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä päinvastoin, ollaan opiskeltu ja hyväpalkkaisissa töissä miehen kanssa, mutta kaikki mikä tulee, menee saman tien. Asuntolainaa on jäljellä vielä melkein 300.00 euroa, muuta omaisuutta ei ole (vaikka säästetään rahastoihin, mutta niitä on jouduttu myymään, tällä hetkellä ei yhtään rahaa rahastoissa). Ja ollaan 45 - vuotiaita.
Mutta toisaalta, työ on kivaa, elämä on kivaa, enkä oikeastaan välitä kerätä varallisuutta, en tarvitse sitä minkään turvallisuudentunteen tms. vuoksi, luotan että pärjään kyllä. Jos jäädään työttämäksi, pitää opetella tulemaan toimeen vähemmällä, vaihtaa ehkä asunto halvempaan, mutta se on sitten sen ajan murhe - varmasti siitä selviää, raha on vain rahaa, ei se niin paljon minulle merkitse
meillä päinvastoin, ollaan opiskeltu ja hyväpalkkaisissa töissä miehen kanssa, mutta kaikki mikä tulee, menee saman tien. Asuntolainaa on jäljellä vielä melkein 300.00 euroa, muuta omaisuutta ei ole (vaikka säästetään rahastoihin, mutta niitä on jouduttu myymään, tällä hetkellä ei yhtään rahaa rahastoissa). Ja ollaan 45 - vuotiaita. Mutta toisaalta, työ on kivaa, elämä on kivaa, enkä oikeastaan välitä kerätä varallisuutta, en tarvitse sitä minkään turvallisuudentunteen tms. vuoksi, luotan että pärjään kyllä. Jos jäädään työttämäksi, pitää opetella tulemaan toimeen vähemmällä, vaihtaa ehkä asunto halvempaan, mutta se on sitten sen ajan murhe - varmasti siitä selviää, raha on vain rahaa, ei se niin paljon minulle merkitse
on se vapaus, mikä tulisi jos ei olisi asuntolainaa. Eli voisi halutessaan lopettaa työt ja mennä vaikka opiskelemaan. Mutta ei tämä nyt haittaa, kun olen kivassa työssä, mutta aiemmin tein stressaavampaa työtä enkä ollut niin tyytyväinen.
haaveilen siitä, että voin jonain päivänä itse päättää koska jään eläkkeelle, tai ainakin tehdä töitä sen verran kuin kiinnostaa ja jaksaa.
Omaisuus karttuu pikkuhiljaa ja joskus toivon mukaan siitä on suurta iloa :)
ap
Pomo ei joudu tekemään paska hommia. Pääomaa voi naida ;-) Niinkuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tärkeää, että olen itse saanut omaisuuteni aikaiseksi, eikä vain naimalla rikkaan miehen.
Saa nähdä mihin asti vielä koulutuksen kera pääsen, ehkä vielä joskus niihin parempiinkin hommiin.
ap
pienemmälläkin palkalla voi pärjätä loistavasti kunhan tarkkaan katsoo mihin on varaa. Itselläni on lähes velaton asunto, ja säästöjä on niin paljon että voisin maksaa nekin velat pois. Laitan joka kuukausi säästöön jotain, tavoite on 500 e kuukaudessa mutta aina en siihen pysty.
Minulla on tosi hyvätuloisia kavereita, joilla menee kaikki mikä tuleekin, ja asuntovelkaa on otettu ihan hirveästi. En ikinä heille kerro että miten hyvin minulla menee taloudellisesti, mutta salaa mietin että teidän tuloillanne olisin jo ostanut vaikka sijoitusasunnon enkä törsännyt niitä rahnuja viiteen etelänreissuun vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nauttia elämästä kuin kituuttaa jonkun sijoitusasunnon takia. Toki olen varakaskin.
käymme myös pariin kertaan vuodessa matkoilla ja ihan hyvin onnistuu. 2 autoakin on.
Toisaalta sitten taas en ostele juuri koskaan vaatteita, meikkejä, kenkiä jne.
ap
Itselläni ei ole autoa enkä pahemmin matkaile. Mutta silti pieni palkka riittää hyvin meikkeihin ja muotivaatteisiin.
Tunnen itseäni kovapalkkaisempia joilla kyllä riittää maksuhäiriöitä ja rahat on aina lopussa. Ja he ovat myös vakaasti sitä mieltä että kaikki on systeemin syytä ja heidän pitäisi saada kovempaa palkkaa kun työkin on niin raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pienemmälläkin palkalla voi pärjätä loistavasti kunhan tarkkaan katsoo mihin on varaa. Itselläni on lähes velaton asunto, ja säästöjä on niin paljon että voisin maksaa nekin velat pois. Laitan joka kuukausi säästöön jotain, tavoite on 500 e kuukaudessa mutta aina en siihen pysty.
Minulla on tosi hyvätuloisia kavereita, joilla menee kaikki mikä tuleekin, ja asuntovelkaa on otettu ihan hirveästi. En ikinä heille kerro että miten hyvin minulla menee taloudellisesti, mutta salaa mietin että teidän tuloillanne olisin jo ostanut vaikka sijoitusasunnon enkä törsännyt niitä rahnuja viiteen etelänreissuun vuodessa.
edes toisinaan laittamaan 500€/kk säästöön.. Itselläni esim tässä kuussa, kun oli vakuutusmaksut, yms niin jäi kaikkien laskujen jälkeen n. 600€ joista pitää vielä maksaa ruokia, bensoja jne.. Ja olen suht pienituloinen, brutto n.2450€, netto 1861€
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä vaan puuhailet, pomo järkkää ja myy sun duunit.
Olen samaa mieltä. Mutta kerro sama demareille, vassareille tai persuille, niin saisit kuulla kunnon itkut siitä. Tai jos kerrot että pomo tekee maanviljelijää kovempaa työtä, niin sitten kepulitkin itkisivät.
Täällä kun on ihmisiä, joille 2000 eur on se pieni palkka ja sama summa voi jollekin toiselle olla iso. Lukuja, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et siis maksaisi asumisesta mitään? Niinkö?
meillä päinvastoin, ollaan opiskeltu ja hyväpalkkaisissa töissä miehen kanssa, mutta kaikki mikä tulee, menee saman tien. Asuntolainaa on jäljellä vielä melkein 300.00 euroa, muuta omaisuutta ei ole (vaikka säästetään rahastoihin, mutta niitä on jouduttu myymään, tällä hetkellä ei yhtään rahaa rahastoissa). Ja ollaan 45 - vuotiaita. Mutta toisaalta, työ on kivaa, elämä on kivaa, enkä oikeastaan välitä kerätä varallisuutta, en tarvitse sitä minkään turvallisuudentunteen tms. vuoksi, luotan että pärjään kyllä. Jos jäädään työttämäksi, pitää opetella tulemaan toimeen vähemmällä, vaihtaa ehkä asunto halvempaan, mutta se on sitten sen ajan murhe - varmasti siitä selviää, raha on vain rahaa, ei se niin paljon minulle merkitse
on se vapaus, mikä tulisi jos ei olisi asuntolainaa. Eli voisi halutessaan lopettaa työt ja mennä vaikka opiskelemaan. Mutta ei tämä nyt haittaa, kun olen kivassa työssä, mutta aiemmin tein stressaavampaa työtä enkä ollut niin tyytyväinen.
mutta aloin miettimään omaa "säästämistä" niin eipä tuo oikeistaan ole temppu eikä mikään.
Itsellä menee joka kuukausi 40€ automaattisesti rahastoon ja eläkevakuutukseen 60€ eli yht. 100€
100-140€ laitan kuukausittain 2-3 rahastoon.
70€ kertyy S-tilille Bonusta ja toinen mokoma menee säästöpossusopparilla säästötille. eli 340-380€ menee säästöön joka kuukausi. Ja kun ottaa huomioon sen, että pidän tarkoituksella liian suurta veroprossaa että saan palautuksia niin kyllä se on lähemmäs 600€ mitä säästöön kuukausittain menee.
Ja olen oikeasti pienipalkkainen, teen 30h/vko myyjän töitä ja vain "virka-aikaan"
Jonkinlainen itsetunnon kohotus voisi olla paikallaan. Ehkä sitten ei enää ole tarvetta todistella omaa pärjäämistään tuikituntemattomille, kun hakeudut terapiaan tuon itsetunto-ongelmasi kanssa.
Onnea ja menestystä siinä prosessissa, taitaa olla pitkä tie kuljettavana.
Alue: Aihe vapaa
itse 2 lapsen yh ja kaupanalalla olen. Käymme joka vuosi etelässä lomalla ja kertaakaan en ole persaukinen ollut.