Oletko alkanut pitämään iskelmämusiikista iän myötä?

Se on huippu! On kyllä ollut mun suosikki jo nuorena.

poppia ja rokkia vaan kuuntelen.

Ikää 36v. ja edelleen kuuntelen mm. black -ja deathmetallia.

vasta reilusti yli kaksikymppisenä. Mutta pidän siis joistain iskelmän kulta-ajan iskelmistä. Iskelmämusiikki oli aikansa mainstreamia ja sen vuoksi sitä sävelsivät aikansa huippunimet ja jotkut biisit vaan ovat huippuja. Myönnettäköön, että en osaa tehdä eroa välttämättä 50-70 -luvun populaarimusiikkiin ja iskelmään, tai siis en osaa esim. kaikista finnhitseistä sanoa, ovatko ne iskelmiä vai "poppia". 50-luvulla varsinaisten iskelmien seassa on ollut myös jazzia, valsseja tai tangoja, 70-luvulla chanson-tyyppistä musaa, poppivaikutteisia kappaleita ja tanssimusiikkia. En siis todella aina tiedä, missä raja menee.



Kai suurempi ero tulee siitä, ovatko kappaleet enemmän vai vähemmän juntteja (?). En siis ole itse vieläkään tykästynyt Jamppa Tuomiseen tai Kari Tapioon mutta monet Paulan tai Katri-Helenan hitit on ihania.

mutta siis jotain kypsymistä on tapahtunut, koska pidän enemmän "vahvoista tulkitsijoista" kuin vaikka alle kaksikymppisenä ja iskelmässä on sellaisia. Iskelmä ei kuitenkaan yksin genrenä vastaa tähän vahvojen tulkitsijoiden kaipuuseeni.

42v ja edelleen kuuntelen samaa kuin ennenkin.Iskelmä ei todellakaan kuulu kuunneltaviin.

en ole oppinut, ikää 39.



Mä kuuntelen pääosin aika samaa musiikkia kuin kuuntelin 15-25 -vuotiaana. Aika vähän on tullut sen jälkeen uutta mun hittilistalle.

poppi on mielestäni jotenkin tosi teinimäistä.

Ikää 47-v enkä voi sietää suomalaista iskelmämusiikkia. Autossa voin kuunnella Ylex:ää, muuten vain Spotifyta. Sietokyky ei oikein riitä edes Chisuun.

te, jotka kerrotte, että "ette voi kuunnella iskelmää" niin voitteko todella niputtaa iskelmän monelta vuosikymmeneltä yhdeksi paketiksi?



Itse taas en pidä nykyiskelmää mitenkään kuunneltavana (ts. viimeisen 20 vuoden ajalta) mutta sitä aiempi taas voi sisältää kiinnostavaa tuotantoa.



5

En ole ihan varma mikä lasketaan iskelmäksi, mutta pelottavan hyvältä kuulostaa Anna Ericsson, PMMP, Chisu, Indica yms. Suomalaiset naisartistit, vaikka musiikkimakuni muuten muodostuu 80% death/black/industrial metallista.



Ikää on 31

mutta siis jotain kypsymistä on tapahtunut, koska pidän enemmän "vahvoista tulkitsijoista" kuin vaikka alle kaksikymppisenä ja iskelmässä on sellaisia. Iskelmä ei kuitenkaan yksin genrenä vastaa tähän vahvojen tulkitsijoiden kaipuuseeni.

Aikalailla musiikkimaku on pysynyt aikojen saatossa samana: heviä ja raskasta rokkia. Radiosta en pysty kuunteleen kun Radio Rockia ja satunnaisesti Cityä. Ja olen siis nelikymppinen perheenäiti...

Toki joku paula koivuniemen aikuinen nainen on klassikko ja senhän nyt vetäisee karaokessa koska vaan, mutta yleisesti ottaen en tod. pidä iskelmämusiikista/popista.

mutta mun 9v tyttären suosikki on ollu jo pari vuotta Suvi Teräsniska :)

te, jotka kerrotte, että "ette voi kuunnella iskelmää" niin voitteko todella niputtaa iskelmän monelta vuosikymmeneltä yhdeksi paketiksi?

Itse taas en pidä nykyiskelmää mitenkään kuunneltavana (ts. viimeisen 20 vuoden ajalta) mutta sitä aiempi taas voi sisältää kiinnostavaa tuotantoa.

5

Itselle iskelmämusiikkia edustaa se mitä radiossa soitetaan. En ole alkanut sen enempää tuon lajin musiikkia muualta penkomaan, kun ei se tosiaan vaikuta kiinnostavalta. Joitain Topi Sorsakosken kappaleita voin kuunnella radiosta kääntämättä kanavaa, mutta yleensähän se mitä radiossa soitetaan on jotain muuta.

Ap

ole oppinut, enemmänkin alkanut ärsyttämään vaan lisää iän myötä se humppa. Vanhempani sanovat aina että kyllä se maku kehittyy, mikä on vieläkin ärsyttävämpää. Enpä usko että rock/metallipainotteisuus muuttuu tulevaisuudessakaan.

En ole koskaan tykännyt enkä tule tykkäämään. Vaikka musamakuni onkin erittäin laaja.



Kuuntelen

-poppia (dance, trance, house)

-klassista (sinfonia, ooppera)

-Swing, jazz

-R&B

-rockia (ei liian raskasta)

-yksi suosikkigenre on myös elokuvien soundtrackit

-yksi suosikkigenre on myös elokuvien soundtrackit

että elokuvasoundtrackit ovat yhtenäinen genre..

Tämä Nancy Sinatran biisi (joka siis Tarantinon leffasoundrackilta) taitaapi olla luokiteltavaksi iskelmäkategoriaan:

korva tottui. MUTTA se tykkääminen on sellaista, että jos radiosta kuuluu just joku Topi Sorsakoski, niin saatan alkaa hyräileen mukana ja kuunnella hyvillä mielin. En osta iskelmälevyjä tai käy iskelmäbändien keikoilla tms. Pari kappaletta peräkkäin menee, mutta joku tunnin kuuntelu olis jo liikaa. Ja tykkään nimenomaan vain vanhasta iskelmästä, sellaisesta rautalankamusasta mitä etenkin Topi Sorsakosken musa on.

Mitkään Kaija Koot tai Suvi Teräsniskat yms. ei iske tippaakaan, joita saman ikäiset näyttää fanittavan ihan kympillä. Monesta tuttavasta huomaan, että on iän myötä alkanut iskelmä nappaan.

Olen 33v ja kuuntelen räppiä.

-yksi suosikkigenre on myös elokuvien soundtrackit

että elokuvasoundtrackit ovat yhtenäinen genre..

Tämä Nancy Sinatran biisi (joka siis Tarantinon leffasoundrackilta) taitaapi olla luokiteltavaksi iskelmäkategoriaan:

<a href="http://www.youtube.com/watch?v=T5Xl0Qry-hA" alt="http://www.youtube.com/watch?v=T5Xl0Qry-hA">http://www.youtube.com/watch?v=T5Xl0Qry-hA</a&gt;

olisi pitänyt tarkentaa että instrumentaaliset sellaiset :)

Kun katsoon iskelmäfestareiden bändilistaa, niin ei sieltä oikein perusiskelmää löydy, pikemminkin pop/rokkia.. Vai mitä olette mieltä Nelja ruusua, Popeda, Chisu, Eppu Normaali, Lauri Tähkä, Yö