Lue keskustelun säännöt.
Elinaikaa jäljellä maksimissaan vuosi
13.06.2012 |
Olen ollut 13 vuotta liitossa joka natisee liitoksissaan. Minulle on nyt luvattu pitkälle edenneen syövän vuoksi korkeintaan vuosi elinaikaa. Mieheni ei suostu viettämään sitä tavalla jonka kokisin parhaaksi- panostaen yhteiseen aikaan ja matkusteluun. Mietin tässä, että pitäisikö käyttää eroamiseen viimeiset elinkuukaudet vai ei. Kolme lastakin meillä. Toivoisin, että mies ottaisi töistä vapaata saattohoitoni ajaksi- hän ei halua. Erotako vai ei?
Kommentit (17)
Eikö lapsilla ole ihan tarpeeksi suremista jos kuolet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miettisin lasten kautta asiaa, koska muuten pääni sekoaisi. Eli onko lapsille ero ja kuolemasi liian paljon lyhyessä ajassa? Käytä vuotesi vaikka paneutumalla lapsiin, he eivät arvosta viimeisinä aikoinasi matkustelua. Voimia sinulle ja enkeleitä!! Tuli surku puolestasi, miten voit ja kestät kuoleman läheisyyden?
Pääsetkö matkustelemaan ilman miestä?
Mutta en oikeastaan tiedä mitä saat lisää ajastanne jos matkustatte? Kauhea mies... En tiedä kuinka vanhoja lapsenne ovat, mutta tulipas ikävä olo siitä ajatuksesta kun lapsenne kenties ymmärtävät että isä ei halua osallistua äidin saattohoitoon...
mun mies myös, ei ajattele kuin itseään...
mäkin vakavasti syöpäsairas, ja ei ole ukkoa kiinostanut yhtään sen enempää mun seura.
mä en vaan jaksa alkaa pakkaan tätä kauheeta tVARA MÄÄRÄÄ.
J A SIt kun kuolen lapsi joutuisi muuttaan taas, takas isälleen..
eli lpasen takia en eroa.
tee ap niinkun sun sydän sanoo, ne on sun viimeset hetket, ei kenenkään muun
mikä syöpä sull on ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen puhunut miehelleni minkälaisen uuden äidin lapsille haluaisin. Elämä ei ole reilua. En vaan jaksaisi loppumetreillä enää turhaa emotionaalista painolastia. Kai olen luopunutu miehestäni jo aikoja sitten. Lapsista en tietysti milloinkaan. Ajattelin, että jos eroaisin niin mieheni olisi pakko tehdä omaisuuden ositus ja saisin ennen sairaalaan joutumista edes reissata lasten kanssa. Ilman ositusta ei tähän ole todellakaan varaa. Jännä miten tajusin tuon tarpeen vasta näin myöhään.
Olisiko teillä varaa siihen että mies olisi vaikka puolet vuodesta pois töistä ? Mies varmaan haluaa ajatella myös tulevaisuutta että pärjää leskenä kolmen lapsen kanssa taloudellisesti.
Ehkä mies kokee tarvitsevansa työnsä niin että jaksaa. Siis tarvii jotain joka pitää kiini "normaalissa elämässä". Hän voi kokea menettämisesi todella rankkana.
Toisaalta voishan ajatella niinkin että mikä sen tietää vaikka mies kuolisi liikenneonnettomuudessa jo ennen sinua ja joutuisi viimeiset kuukautensa elämään kuten sinä haluat. Eli asia ei ole aina niin yksinkertaista.
Jos suhteenne on muuten ok niin en todellakaan lähtisi tuon takia eroamaan. Koettakaa tehdä kompromisseja. Voithan tehdä vaikka listan asioista joita haluaisit lähiaikoina tehdä yksin/puolison/perheen kanssa. Voisitte vaikka yhdessä valita siitä asioita joita tehdä. Enkä tarkoita avaruuslentoja ym. vaan mitä jos kävisitte syömässä hyvissä ravintoloissa lähiseudulla jne. Eli kokemuksia ja elämyksiä mutta ei pakkomatkustusta jos ei muu perhe halua sitä. Ehkä voit käydä sitten jossain matkalla vaikka ystävien kanssa ?
Olen pahoillani sairaudestasi. Toivon sinulle monia hyviä hetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero JA äidin kuolema olisivat liikaa yhdellä kertaa. Lähtisin lomalle lasten kanssa ja nauttisin täysin siemauksin! Jos mies haluaisi lähteä mukaan, niin sekin olisi ihan OK.
Ja olen puhunut miehelleni minkälaisen uuden äidin lapsille haluaisin. Elämä ei ole reilua. En vaan jaksaisi loppumetreillä enää turhaa emotionaalista painolastia. Kai olen luopunutu miehestäni jo aikoja sitten. Lapsista en tietysti milloinkaan. Ajattelin, että jos eroaisin niin mieheni olisi pakko tehdä omaisuuden ositus ja saisin ennen sairaalaan joutumista edes reissata lasten kanssa. Ilman ositusta ei tähän ole todellakaan varaa. Jännä miten tajusin tuon tarpeen vasta näin myöhään.
jaksatko sitten enää matkustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kuolema on aina, mutta ero ei taatusti tee sitä sen helpommaksi.
Ajattelin, että jos eroaisin niin mieheni olisi pakko tehdä omaisuuden ositus ja saisin ennen sairaalaan joutumista edes reissata lasten kanssa. Ilman ositusta ei tähän ole todellakaan varaa. Jännä miten tajusin tuon tarpeen vasta näin myöhään.
Joutuisko mies sen sit maksamaan loppuun? Enkä nyt tietenkään tarkota mitään hulppeita summia, vaan sen verran että pääsette matkustelemaan ja että mies pystyy maksamaan pois ilman suurempia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin hakisin jotain lainaa, vaikka sitten pikavippejä ja matkustelisin lasten kanssa.
Ero on selvä tosiaan vasta 6kk kuluttua ja voi olla ette jaksa enää matkustella sen jälkeen.
Sen lisäksi ero olisi varmasti lapsille kova paikka ja sitten vielä äidin kuolema päälle.
10 000-20 000e lainaa ja matkustele lasten kanssa.
Kyllä se mies ne sitten makselee, kun sinua ei täällä enää ole. Ota maksuvapaata lainaan heti esim 1v..
Voimia sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuuko ap olemaan paikalla? Oletko päässyt matkustelemaan? Oletteko vielä miehen kanssa yhdessä? Mikä on vointisi?
Vaikea käsittää että ap on kuollut jo 10 vuotta sitten. Toivottavasti pääsi matkustelemaan.
Siis erotaan rahan takia kuitenkin.
Kyllä minä sinun tilanteessasi antaisin lopultakin itselleni luvan olla itselleni rehellinen ja kuunnella sydäntäni. Kyllä ne lapsetkin sinua ymmärtävät.