Pelkään nykyään miestäni.
Olen 38v työtön nainen.Meillä on kohta 4v lapsi.Mieheni on yrittäjä alkoi oikeastaan ns.pakolla yrittäjäksi koska entisen alan töitä ei enää ollut. Koska minulla ei ole töitä hoidon firmamme paperiasioita.Se sopisi minulle mutta kun tehtävät tulevat aina viime tipassa.Nytkin mies raivoaa kun verottajalta ei ole tullut yhtä paperia koska maanantaina vasta antoi minulle tämän työn.Soitin heti kun verovirasto aukesi mutta tietenkin postin kulku vie aikaa.Kaikki on minun vikaani,hän raivoaa jos asiat eivät suju. Ei hän päälle käy mutta on raskasta olla haukuttavana aina.Mitä teen?
Kommentit (11)
Ja jos olette puhuneet tästä miehen ongelmasta, mitä hän on sanonut? Miehellä on ilmeisesti hermot kireällä ja purkaa sitä sinuun hallitsemattomasti. Ei välttämtätä oikein edes tiedosta tätä jos ei siitä selvästi ole hänelle sanottu.
mutta eipä hän muuta sano kuin että hänellä on stressiä ei vaan ole kivaa olla koko ajan varuillaan.Ja sitten kun hän töistä tulee sitä yrittää olla huomaamaton kun tietää ettei tee kuin virheitä.
mutta eipä hän muuta sano kuin että hänellä on stressiä ei vaan ole kivaa olla koko ajan varuillaan.Ja sitten kun hän töistä tulee sitä yrittää olla huomaamaton kun tietää ettei tee kuin virheitä.
älä lähde tuohon että varot omaa normaalia käytöstäsi virheiden pelossa. Se ei auta yhtään teitä kumpaakaan. Miestä se haittaa sillä, että hän ei joudu kohtaamaan sitä kuinka paha hänen stressi- ja stressireaktioiden hallintaongelmansa todella on, ja sinua se haittaa sillä että et saa elää vapaasti ja voit joutua yhä enemmän kynnysmaton asemaan ihan huomaamattasi.
Tuntuu että sinulla on lähinnä kaksi vaihtoehtoa: joko päätät kovettaa nahkasi niin että ajattelet huutamisen sattuessa että jaa sillä taas on stressiä ja tuo menee ohi etkä ota asiaa henkilökohtaisesti, tai sitten otat tämän asian uudestaan esille tarvittaessa jopa lähtemisellä uhaten että mies ymmärtää että asia on oikeasti vakava. Että kerrot että oikeasti pelkäät ja sinua ahdistaa tämä käytös ja että et voi jäädä suhteeseen jos tämä tulee olemaan jatkossakin tällaista.
Olemme mieheni kanssa molemmat yrittäjiä, ja minä olen nyt hoitovapaalla 8kk lapsen kanssa. Mies ei ole hoitanut lasta kertaakaan, tekee toki pitkää päivää ja pitää taloutemme pystyssä, mistä olen kiitollinen. Eilen erehdyin kysymään pitääkö lomia ollenkaan, että viettäisi vihdoin aikaa lapsensa kanssa. Räjähti totaalisesti, minä olen kiittämätön paska, ja naisen kuuluu kasvattaa lapset. Rakastan miestäni, mutta pelkään samalla, en osaa auttaa,AP, mutta vertaistuen ja sympatiani saat.
Olemme mieheni kanssa molemmat yrittäjiä, ja minä olen nyt hoitovapaalla 8kk lapsen kanssa. Mies ei ole hoitanut lasta kertaakaan, tekee toki pitkää päivää ja pitää taloutemme pystyssä, mistä olen kiitollinen. Eilen erehdyin kysymään pitääkö lomia ollenkaan, että viettäisi vihdoin aikaa lapsensa kanssa. Räjähti totaalisesti, minä olen kiittämätön paska, ja naisen kuuluu kasvattaa lapset. Rakastan miestäni, mutta pelkään samalla, en osaa auttaa,AP, mutta vertaistuen ja sympatiani saat.
ja kurjaa että teilläkin on tällaista. Meillä oli muutama vuosi sitten ihan ok elämä mutta kun mies joutui alkamaan yrittäjäksi niin alkoi menemään näin.Ei meilläkään paljoa nyt kesällä lomaa ole.Mieheni oli vielä normaalissa palkkatyössä kun lapsemme oli pieni.Sitten joutui lomautetuksi ja työttömäksi. Sitten oli pakko keksiä jotain mistä saa leivän.Lasta minäkin melkein yksin hoidan.
ukko vaihtoon...ennenkuin sairastut
ukko vaihtoon...ennenkuin sairastut
kaikki käytännön asiat vaikea järjestää,enkä halua lapselta perhettä rikkoa.
uskomaan, että tuollainen elämä on normaalia. Seiniä pitkin kävelevä äiti joka pelkää isää, on lapselle traumoja aihettava asia.
ukko vaihtoon...ennenkuin sairastut
kaikki käytännön asiat vaikea järjestää,enkä halua lapselta perhettä rikkoa.
ukko vaihtoon...ennenkuin sairastut
Rakastan miestäni ja muutenkin kaikki käytännön asiat vaikea järjestää,enkä halua lapselta perhettä rikkoa.
Jos tuohon tilanteeseen ei saada muutosta joko niin että mies hankkii vähemmän stressaavan työn tai oppii käsittelemään stressiään muuten kuin sinuun sitä purkamalla, niin olisi niille lapsillekin parempi päästä pois noin epäterveestä ilmapiiristä. Vaikka miehen räjähdyksiä ei tapahtuisikaan lasten edessä niin lapset on hyviä aistimaan esim. pelon ja alistumisen ilmapiirejä.
ukko vaihtoon...ennenkuin sairastut
Rakastan miestäni ja muutenkin kaikki käytännön asiat vaikea järjestää,enkä halua lapselta perhettä rikkoa.Jos tuohon tilanteeseen ei saada muutosta joko niin että mies hankkii vähemmän stressaavan työn tai oppii käsittelemään stressiään muuten kuin sinuun sitä purkamalla, niin olisi niille lapsillekin parempi päästä pois noin epäterveestä ilmapiiristä. Vaikka miehen räjähdyksiä ei tapahtuisikaan lasten edessä niin lapset on hyviä aistimaan esim. pelon ja alistumisen ilmapiirejä.
eli tuskin mies yritystään lopettaa.Itselläni taas niin huono tilanne että jos erottaisiin niin lapsi varmasti jäisi isälleen tai sitten viikko-viikko systeemillä mutta todennäköisesti jäisi isälleen.
Lapsi on nyt 8,5 v ja homma on karannut lapasesta aika päivää sitten. Yrittäjäksi ryhtyessään mies haaveili pienestä putiikista, joka toisi leivän perheelle mutta nälkä on kasvanut syödessä. Eli on laajentanut toimintaa mutta tulosta ei vain tunnu tulevan.
Ensi alkuun minäkin pyöritin firman paperiruljanssia oman työni ohella, mutta luovuin siitä aika pian, koska se teki hallaa parisuhteellemme. Nykyisin en sekaannu firman asioihin lainkaan.
Miehellä on pinna tosi kireällä mutta minä olen tiukkana siitä, että minun niskaani ei lokaa kaadeta. Toki huoliaan saa purkaa mutta turhan päiväinen kiukuttelu ei ole sallittua. Esim. jos päästää suustaan ärräpään, sanon, että en halua kuulla kiroilua omassa kodissani. Onkin sitä hieman vähentänyt, vaikka välillä meinaa unohtaa.
En nyt ihan ensimmäisenä pistäisi miestä vaihtoon mutta firman paperiasiat voisi kyllä mielestäni hoitaa joku muu kuin sinä, ap. Se olisi varmaan paras ratkaisu, että säilyy sopu perheessä. Ja miehelle on vaan kerta toisensa jälkeen sanottava "minulle et noin puhu, minä en tuollaista suostu kuuntelemaan"; meillä ainakin se tepsii pikkuhiljaa. Kyllä mies ymmärtää, että tekee väärin haukkumalla sinua mutta ei tajua lopettaa sitä, ellet sinä vaadi lopettamaan.
Valitettavasti on totta, että usein "uhri" omalla käytöksellään mahdollistaa sen, että toinen voi kohdella huonosti vaikka jokainen on tietysti vastuussa itse omista teoistaan. Eli mies on vastuussa siitä, jos kohtelee ap: ta huonosti mutta ap voi päättää, ettei suostu sietämään huonoa kohtelua ja omalla käytöksellään saada muutosta asiaan.
Ja jos olette puhuneet tästä miehen ongelmasta, mitä hän on sanonut? Miehellä on ilmeisesti hermot kireällä ja purkaa sitä sinuun hallitsemattomasti. Ei välttämtätä oikein edes tiedosta tätä jos ei siitä selvästi ole hänelle sanottu.