Lue keskustelun säännöt.
Olenko itsekäs tunnevammainen p*askiainen?
12.06.2012 |
Äitini on ryypännyt ainakin 20 vuotta. Aloittanut aina aamulla heti noustessaan ja illalla aina sammunut milloin mihinkin.
On ollut monta kertaa hoidossa, mutta ei vaan pysty lopettamaan juomista.
Pisin selvänä olo aika on hoitojakson jälkeen ollut yksi viikko.
Äiti on myös masentunut ja haluaisi kuolla.
On n.65 vuotias (en muista tarkka ikää)
Itse olen 23. Äiti on siis juonut niin kauan kuin jaksan muistaa.
Kännissä on aina agressiivinen.
Olen monta kertaa joutunut juoksemaan iltaisin puolialastomana naapuriin, kun äiti on ruvennut hakkaamaan. (isä iltatöissä)
Isä heitti äitin pihalle kun olin 11 vuotias. siihen saakka elämä oli yhtä helvettiä.
Nykyään käyn äitillä kylässä 2 kertaa vuodessa.
Soittelemme joskus.. Todella harvoin.
Lapseni pelkäävät häntä. Ovat ihan kauhuissaan jos joutuvat lähtemään mukaani häntä tapaamaan.
Äiti on sairas. Syöpä, toisesta korvasta kuulo mennyt ja nyt alkaa näkökin olla todella huono.
On tyhmentynyt ihan kamalasti, hänelle on puhuttava kuin lapselle.
Käyttäityi lasteni ristiäisissä todella huonosti. Oli kännissä ja nolasi itsensä ihan täydellisesti.
Kuopuksen ristiäisissä sammui.
Yksi sukulainen laittoi viikko sitten viestin "oletko kuullut äidistäsi?"
Vastasin ja kyselin että mitä on tapahtunut.
Kesti muutaman minuutin ennen kuin sain vastauksen että on taas hoidossa.
Niiden muutaman minuutin aikana toivoin että äiti olisi vihdoin kuollut. Tai ainakin kuolemassa.
Ja ehdin myös ajatella, että nyt voimme mennä naimisiin, eikä tarvitse murehtia että äitille tulee paha mieli kun ei saa kutsua häihin.
Kun kuulin että äiti onkin taas hoidossa ajattelin, että ihan turhaan, kun ei se kuitenkaan edes yritä parantua.
kuolisi jo pois niin kenenkään ei tarvitsisi enää kärsiä.
En vaan jaksaisi enää...
Ei kai normaalin ihmisen pitäisi näin ajatella?
Kommentit (7)
toi tilanne ei ole ns. normaali, sun normaaliudestasi tässä ei oo kyse
ootko hakenut itsellesi keskusteluapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terapiassa 8 vuotiaasta saakka.
14-15 vuotiaana olin psykiatrisella syömishäiriön ja masennuksen takia.
Eli oon siis saanut keskustella asioista.
Nyt en ole moneen vuoteen käynyt.
Tuntuu vain pahalta kun omasta äitistä ajattelee, että kuolispa se jo pois.
Mutta eihän ihminen omille ajatuksilleen ja tunteilleen mitään voi.
ap
tai sitten täällä on yks toinen epänormaali.
Mun äiti oli kans melekone happo, ihan alkkis ja monesti tosiaan toivoin kans että kuolis pois. Kuolihan se. Nyt lapsien myötä huomaa toivovansa että olispa äiti (siis sitä kaipaa semmosta haavekuvaa äitistä joka olis selvä ja haluais nähdä lapsenlapsensa)
Mutta normaali oot ja muista elää oma elämä niin kun haluat, et oo mitään velkaa äidilles!!
Hyvää kesää sinulle!
Sinulla on selvästikin erittäin vaikea lapsuus ja äitisuhde. Saat aivan vapaasti vihata äitiäsi ja olla turhautunut ja väsynyt, se on inhimillistä. Kukaan, joka olisi tuollaista kokenut, tuskin ajattelisi sen "jalommin".
Minä sinuna en enää edes pitäisi yhteyttä tuollaiseen äitiin. Mene naimisiin ja jätä äiti kutsumatta. Et tarvitse muuta syytä kuin se, että et halua äitiäsi paikalle dokaamaan ja örveltämään. Minkä syyn sanoisin kysyttäessä sukulaisille ja äidille itselleenkin.
Loputon YMMÄRTÄMINEN ei auta sitä paitsi äitiäsi ollenkaan. Juu, hän on masentunut, mutta mitä auttaa kaunistella asiaa silti?
Totta kai sairasta ihmistä on tavallaan myös sääli, mutta enemmän säälin sinua, joka olet joutunut elämään lapsuutesi tuollaisen varjossa.
Pidä huolta itsestäsi ja ole itsellesi armollinen.
itsekäs, etkä paskiainen.
Tunne on vain tunne. Yksikään tunne ei ole hyvä tai huono.
Sinua taitaa vaivata syyllisyys. Anna itsellesi anteekis, että ajattelet ja tunnet niin. Tarkoitan, että sano niin ihan ääneen ja konkreettisesti ja tarkoita, mitä sanot. Lupaan, että olosi kevenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidä hääsi. Ja sano ettei ole kännissä tulemista, sulla on siihen täysi oikeus.
Et ole vastuussa äidistäs ja sen juomisesta millään lailla, muista se. Saat olla vihainen tolkuttomasta juomisesta ja siitä että se pilaa juomisellaan kaikkien muidenkin elämän. Koita vaan rajoittaa sitä miten paljon se suhun vaikuttaa. Teet ihan viisaasti kun pysyt kaukana.
ainoa, mitä en ollenkaan ymmärrä, ettet muka voi mennä naimisiin... lopeta se kynnysmattoilu, anna mutsis olla.