Millainen flirttailu on ok parisuhteessa?

silloin kun kumppani ei ole paikalla, on sopivaa kaikki se, mikä olisi sopivaa silloinkin, kun kumppani on paikalla. Myös yksityisessä viestinnässä sopivaa on se, mikä olisi sopivaa julkisestikin.

että loukkaantuisiko kumppanini, jos olisi läsnä. Tai ellei ole läsnä, niin ainakin voin rehellisesti kertoa tilanteesta hänelle eikä mulla ole mitään hävettävää. Saatan kohteliaisuuteen vastata kohteliaisuudella, joka saattaa sisältää vastaavan annoksen pientä flirttiä kuin vastapuolenkin heitto, mutta en lähde mihinkään järjestelmälliseen pelailuun mukaan, enkä mitenkään piilottele sitä seikkaa, että olen erittäin onnellisesti varattu. En siis "anna ymmärtää" yhtään mitään, vaikka saatan silmää vilkutellakin (terminä vaan, en oikeasti vilkuttele silmiäni! =D ).



Tarkemmin eroteltuna:



Kun kumppani ei ole paikalla, saatan jutella hieman auliimmin miesten kanssa. Kaikenlaiset suoranaiset iskuyritykset tyrmään kuitenkin heti.



Kun kumppani on paikalla, en varmaan lähde hymyä kummempaan. En halua ainakaan antaa mitään kuvaa, että "oot tosi fine ja jos tää mun mies ei ois tässä niin ai ai ai..." Kohteliasta katseisiin vastaamista kenties hymyn kera, mutta omaa miestä kunnioittaen.



Facebook-sivulla en harrasta flirttailua, tässäkin toimin periaatteessa niin, että mies voisi olla koko ajan lukemassa olan takana. Ei kylläkään lue, mutta en halua muillekaan antaa kuvaa, että mulla ois jotain hämäräbusinesta jonkun kanssa.



Yksityisessä viestinnässä saan muuten yllättävän usein flirttiä miehiltä, keiden kanssa tulee pidettyä yhteyksiä vaikka harvakseltaankin, sellaista pientä kepillä jään koittelua... Nämäkin torppaan selvästi, toista nolaamatta.



Ehkä mieheni luottamus minuun tekee sen, että haluan niin ehdottomasti olla sen arvoinenkin. Tiedän, että hän ei kyttää mun tekemisiäni ja menemisiäni, koska luottaa muhun, eikä mulla ole mitään syytä tuota luottamusta rikkoa, koska en haluaisikaan, että hän kyttäisi... Onnellinen oravanpyörä siis. =)

pelata pientä silmäpeliä, vitsailla harmittomia ym. - eli sellaista arkista pientä flirttiä.



Ok EI ole vihjailla tuhmia, kosketella tms.



Facebookissa en kyllä kehtaisi flirttailla ollenkaan. Tekstiviesteihin ym. pätee samat säännöt kuin liveflirttiinkin.

Meillä näin:



itse flirttailien paljonkin, kun mieheni ei ole paikalla, kun hän on paikalla, en flirttaile juuri ollenkaan. Facessa en ole. Tekstareita viuhuu ihastuksen kanssa toisinaan ihan älyttömästi, sitten on taas pitkiä aikoja, ettei tapahdu mitään.



Mies ei flirttaile minun läsnäollessa, muuten en tiedä.

silloin kun kumppani ei ole paikalla, on sopivaa kaikki se, mikä olisi sopivaa silloinkin, kun kumppani on paikalla. Myös yksityisessä viestinnässä sopivaa on se, mikä olisi sopivaa julkisestikin.

eli vaihtelee parisuhteittain. No itse en flirttaa miesten kanssa ollenkaan. Olen kyllä ystävällinen jne. mutta en yksinkertaisesti osaa flirttailla. Mies ei ole koskaan flirttaillut naisten kanssa minun läsnäollessani. Joskus ollaan oltu samassa tapahtumassa missä mies on luullut, että olen toisaalla ja olen sitten yllättänyt mieheni flirttailemassa jollekin vieraalle tai tutulle naiselle. Onhan se kirpaissut, mutta toisaalta mies on minun kanssani. Ihan kivahan se on, että kelpaisi muillekin kunhan ei pettämään nyt rupea.

Jaan täsmälleen tämän käsityksesi oikeastaan sellaisenaan, ja näin edellyttäisin puolisoltani. Hän ei kuitenkaan valitettavasti ole samaa mieltä.

Itse pidän rajan vissisti siinä, että loukkaantuisiko kumppanini, jos olisi läsnä. Tai ellei ole läsnä, niin ainakin voin rehellisesti kertoa tilanteesta hänelle eikä mulla ole mitään hävettävää. Saatan kohteliaisuuteen vastata kohteliaisuudella, joka saattaa sisältää vastaavan annoksen pientä flirttiä kuin vastapuolenkin heitto, mutta en lähde mihinkään järjestelmälliseen pelailuun mukaan, enkä mitenkään piilottele sitä seikkaa, että olen erittäin onnellisesti varattu. En siis "anna ymmärtää" yhtään mitään, vaikka saatan silmää vilkutellakin (terminä vaan, en oikeasti vilkuttele silmiäni! =D ).

Tarkemmin eroteltuna:

Kun kumppani ei ole paikalla, saatan jutella hieman auliimmin miesten kanssa. Kaikenlaiset suoranaiset iskuyritykset tyrmään kuitenkin heti.

Kun kumppani on paikalla, en varmaan lähde hymyä kummempaan. En halua ainakaan antaa mitään kuvaa, että "oot tosi fine ja jos tää mun mies ei ois tässä niin ai ai ai..." Kohteliasta katseisiin vastaamista kenties hymyn kera, mutta omaa miestä kunnioittaen.

Facebook-sivulla en harrasta flirttailua, tässäkin toimin periaatteessa niin, että mies voisi olla koko ajan lukemassa olan takana. Ei kylläkään lue, mutta en halua muillekaan antaa kuvaa, että mulla ois jotain hämäräbusinesta jonkun kanssa.

Yksityisessä viestinnässä saan muuten yllättävän usein flirttiä miehiltä, keiden kanssa tulee pidettyä yhteyksiä vaikka harvakseltaankin, sellaista pientä kepillä jään koittelua... Nämäkin torppaan selvästi, toista nolaamatta.

Ehkä mieheni luottamus minuun tekee sen, että haluan niin ehdottomasti olla sen arvoinenkin. Tiedän, että hän ei kyttää mun tekemisiäni ja menemisiäni, koska luottaa muhun, eikä mulla ole mitään syytä tuota luottamusta rikkoa, koska en haluaisikaan, että hän kyttäisi... Onnellinen oravanpyörä siis. =)

Jaan täsmälleen tämän käsityksesi oikeastaan sellaisenaan, ja näin edellyttäisin puolisoltani. Hän ei kuitenkaan valitettavasti ole samaa mieltä.

Onko teillä isompikin kriisi asiasta käynnistä, ts. jotain akuuttia? Tsemppiä, kurjaa ettei käsitykset kohtaa.

nro 4

että asia ahdistaa minua. En voi kuitenkaan vaatia toista ihmistä muuttumaan, joten minun on hyväksyttävä tilanne tai lähdettävä suhteesta.



ap

suuntaan, kohti sitä kyttäystä ja epäluottamusta ja ahdistusta, ja minä en tahdo olla tällainen ihminen ja tällaisessa suhteessa. :(



ap

että asia ahdistaa minua. En voi kuitenkaan vaatia toista ihmistä muuttumaan, joten minun on hyväksyttävä tilanne tai lähdettävä suhteesta.

ap

onneksi lähdin. Jatkuva kelpaamattomuuden tunne kalvoi, kun miehen flirtti johti myös tekoihin. Sain myöhemmin miehen, jolla ei ole kroonista valloitustarvetta. Tsemppiä!

ei-henkilökohtaista vitsailua, esim työyhteisössä, niin että muitakin on paikalla. Meillä on töissä välillä hyvinkin roisia huumoria, mutta se kuuluu porukkaan, ei se ole mitään kahdenkeskistä vihjailua. Eli ei myöskään mihinkään facebookin yksityisviesteihin.

suuntaan, kohti sitä kyttäystä ja epäluottamusta ja ahdistusta, ja minä en tahdo olla tällainen ihminen ja tällaisessa suhteessa. :(

ap

se oli niin hurmaava mies, mutta valitettavasti tosi itsekeskeinen ja välinpitämätön ja täysin tunnevammainen. Se teki esim. sellaista, että oltiin vaikkapa yhdessä lounaalla ja sitten näki ykskaks jonkun vanhan tutun. Ex unohti täysin minut, kun juuttui hölisemään toisten ihmisten kanssa. Mulla oli pari kertaa tosi kiire takaisin töihin ja niillä kerroilla ex ei edes huomannut kun sanoin moi moi. Illalla kun nähtiin taas niin tämä mies ei ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Oli ahdistavaa joo.

Olen sittemmin löytänyt itseäni kunnioittavan miehen ja olen 100% tyytyväinen, että jätin exäni. Jos susta tuntuu noin pahalta niin suosittelen eroamista mahdollisimman pian!

ap

suuntaan, kohti sitä kyttäystä ja epäluottamusta ja ahdistusta, ja minä en tahdo olla tällainen ihminen ja tällaisessa suhteessa. :( ap

Meillä ei ole ollut 8-9 vuoteen seksiä. Sinä aikana olen flirttailut pikkasen muiden naisten kansssa, se ei ole johtanut mihinkään sängyssä touhuamiseen, mutta kun otin asian puheeksi, niin vaimo ilmaisi että ei luota minuun enää.

Mielestäni vaimoni voi kyllä luottaa minuun koska mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Ja odotan yhä että alkaisi tapahtua jotain meidänkin makuuhuoneessa, tai muuten mä repeän tai lähden kokonaan. Ainoastaan lapsemme vuoksi olemme pysyneet yhdessä mutta alan kohta olla siinä tilanteessa että olen valmis kantamaan kielteisetkin seuraukset siitä jos satun tekemään jotain peruuttamatonta.

En aikoinaan sanonut miehelleni yleensä mitään, vaikka hän usein unohti olemassaoloni kutsuilla. Monesti olin kolmas pyörä ja vaikka sanoin varovasti, että toivoisin, ettei hän tekisi niin, hän ei välittänyt, vaan jatkoi. Ruuhkavuosina en puhunut mitään, eikä asioita selvitetty. Nyt eläkkeellä koetut tilanteet tulevat elävinä mieleen ja aiheuttavat unettomuutta ja ahdistusta, niinkuin olisin kokenut ne vasikään. Puhuin asiasta ja kuvailin miten loukkaavasti hän käyttäytyi, hän lupasi parantaa tapansa, mutta ei aina onnistu, vaikka on jo vanha ukko. Olisi pitänyt selittää ja ratkaista asia aikoinaan. Selittäkää asia ystävällisesti miehellenne ajoissa, että hänellä on aikaa muuttua. Elimme kuitenkin hyvän avioliiton ja lapset kasvoivat ehjässä perheessä.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2012 klo 10:44"]silloin kun kumppani ei ole paikalla, on sopivaa kaikki se, mikä olisi sopivaa silloinkin, kun kumppani on paikalla. Myös yksityisessä viestinnässä sopivaa on se, mikä olisi sopivaa julkisestikin.
[/quote]

Juuri näin.