ärsyttävimmät kliseet sisustuslehdissä

Mua kans ärsyttää jo aiemminkin mainittu "minä suunnittelen, mieheni totetuttaa- klisee". Tai vähintään miehen isä on joku mestari sorvaaja joka teki käden käänteessä yhdestä pölkystä hienon koristeleikatun sängynpäädyn...



Tai halusimme kotimme mahdollisimman minimalistiseksi, eli valkoista ja jotain keveitä metallihyllyköitä... Helv* kolkkoa siis.

sainpa makeat naurut. Ihanaa, että joku muukin ärsyyntyy näistä sisustuslehtien kliseistä. Meinasin kerran vallan revetä kun näin naapurin ikkunasta, että heillä on Lokki-valaisin... Ja hekottanut olen näille pelastetuille huonekaluille, joita sisustuslehtiperheiden paikat on pullollaan. Olikohan se huonekalu yhtään kiitollinen siitä, että se pelastettiin?

pinta lommoille, hiotaan maalit pois. Sen jälkeen se käsitellään useilla eri aineilla ja kappas, sen jälkeen se sopii uusvanhaan sisustukseen. Jopa Ikean pöytä käy kunhan vaan vanhentaa sen ensin. Sitten siitä tulee hieno.

Eli kämppä valkoinen paitsi yksi seinä on maalattu/tapetoitu jollain kirkkaanpunaisella värillä. Sitten kivat limevihreät ja liilat sisustustyynyt sekä tämä tosi kiva ruskea maljakko tässä nurkassa. Tässä tyynyssäkin on todella mielenkiintoinen tikkaus, odotas kun haen mikroskooppini niin tarkastellaan. Huh!

pinta lommoille, hiotaan maalit pois. Sen jälkeen se käsitellään useilla eri aineilla ja kappas, sen jälkeen se sopii uusvanhaan sisustukseen. Jopa Ikean pöytä käy kunhan vaan vanhentaa sen ensin. Sitten siitä tulee hieno.

eräässä lehdessä oli pöytä jota oli vedetty auton perässä jotta siitä saatiin vanhan näköinen. Lisäksi lapset saivat tehdä siihen lommoja että siitä tulisi oikeanlainen. Ei menisi läpi meidsän perheessä.

"Arvostamme valoa ja tilaa"..Ööh kuka arvostaa pimeitä koppeja??

Siis ahdistun valkoisista ja avarista tiloista, minä haluan tummia värejä ja kotoisia soppeja!

Lehdissä aina hehkutetaan että valo tulvii sisään! Ja minä taas nautin kodistamme vasta kun aurinko on laskenut! Päivänvalo tekee jotenkin kolkoksi...

- Helsingin keskustan arkkitehtipariskunnan remontoima korkein huonein ja suurin ikkunoin varusteltu vanhan talon ullakkoasunto, kattoparrut ja kakluuni toki löytyvät...



Joo kyllä näitä esitellään lehdessä kliseisesti, mutta minä ainakin voisin ottaa tuollaisen kämpän, kiitos! :)

"Panostimme kunnolla tähän 12 hengen ruokapöytään, koska harrastamme molemmat ruuanlaittoa ja teemmekin mielellämme isolle ystäväporukalle ruokaa ja istumme yömyöhään pöydän ääressä".

Mun lemppariklisee :)

Ja: "Koska perhe kokkaa paljon haluttiin keittiöstä toimiva ja pelkistetty. Siksi se päätettiin teettää puusepällä mittojen mukaan."

Ja lopputuloksena on valkoinen keittiö jollaisia löytyy jokaikiseltä keittiöfirmalta. Mutta onhan se hienompaa teettää puusepällä ihan mittojen mukaan.

Miehen kanssa tosi usein lainataan juuri tätä fraasia, kun hääräillään yhdessä meidän ihan jopa 9neliöisessä keittiössämme kokaten ranskalaisia ja eineslihapullia. Lapset kiljuu sotkan ruokapöydässä ruokaa eteensä!

perhe puhkaisi aukon yläkerran mamman lattian läpi, jolloin saatiin ihanaa avaruutta"

Kaikilla on aina oma henkilökohtainen arkkitehti, joka piirsi perheen toiveiden mukaisen talon/kämpän/möksän.

Jommallakummalla vanhemmalla on aina eläkkeelle jäänyt rakentajaisi, joka valvoo rakentamiset ja korjaukset.

Vessassa on kristallikruunu,samoin ammeen (jolla on tassut) yläpuolella. Seinillä on mummmunmummulta perittyjä arabian sinivalkoisia astioita kotikorttelin apteekin sisustuksen purkamisen yhteydessä ilmaiseksi saadussa kaapistohyllykössä.

Le corbusierit löytyivät purkulavalta ja aaltokamat kirpparilta euron kappale.

Sohvantäytteet on uusittu itse ja siihen käytetyt jouhet on kiskottu oman syöttöporsaan perseestä.

Perheen äidillä on aina sisustusliike.

Lexington-filtti roikkuu vanhoissa tikapuissa, jotka on pystytetty makuuhuoneen lattialle.

Pöydällä on kynttilävati, kippo kärsimyshedelmiä, kivilautanen (kasteltuja kiviä) ja lattialla on metrin korkuisia lyhtyjä.

- Helsingin keskustan arkkitehtipariskunnan remontoima korkein huonein ja suurin ikkunoin varusteltu vanhan talon ullakkoasunto, kattoparrut ja kakluuni toki löytyvät... Joo kyllä näitä esitellään lehdessä kliseisesti, mutta minä ainakin voisin ottaa tuollaisen kämpän, kiitos! :)

Tai ainakin katselkaa kuvat. SIinä esitellään koteja, jotka ovat asuttuja ja joissa on lehtipinoja ja muita elämisen jälkiä, eikä koteja, joita on siistitty kaksi kuukautta kuvauksia varten (kyllä, tiedän tapauksia:)



Sisustuslehdissä käytetään tosiaan ylivalotusta, mutta myös Photoshoppia niin että esim. pintojen (ruma) kuluneisuus, ylimääräiset johtoviritelmät jne. häipyvät kuvasta.



Joskus tosiaan kohtaa aarteita roskiksissa ja jätelavoilla. Ystäväni bongasi tanskalaisen design-nojatuolin ja itse Tynellin lampun, kyllä sellaista tapahtuu. Kaikenlaista muutakin on tullut löydettyä.

toi "rouhea". Sisustusohjelmia katsoessa jo valmiiksi ärsyynnyksellä odotan, milloin taas joku on niin rouheaa, että!

Joko niillä on sisustus maksanut niin helvetisti, ettei muuhun roinaan ole enää varaa tai ihmiset on todellakin minimalisteja.



Avarassa eteisessä roikkuu ehkä just yks takki ja parit kengät ja kämpässä asuu 6-henkinen perhe.



Lapsiparoilla ei kai ole leluja juuri lainkaan - ikinä. KAIKKI lelut mahtuvat aina pariin pikkuiseen rottinkilootaan sängyn alle ja pojan legopalikoille löytyi paikka yöpöydän laatikosta. Sitä en tiedä mitä se poika niistä rakentelee, kun lootaan mahtuu maks. satakunta pikkupalikkaa. Pehmoleluja on ehkä yks lempipupu. Ja yks porsliininukke nököttää hyllyllä. Luultavasti sillä ei saa leikkiä. Baguganit, Bratzit, 40 petshoppia taloineen tai 200 pikkuautoa harvemmin sopii kenenkään sisustukseen. Sisustuslehtiperheiden lapsilla ei ilmeisesti sellaisia ole.



Sen 6-henkisen perheen astiat ja tupperikipot ja kodinkoneet ja soppakauhat ja kattilat mahtuu ihan kivasti neljään alakaappiin. Ei sit tarvii niitä yläkaappeja. Jauhopussit ne varmaan säilyttää varastossa. (Paitsi, jos niillä on hyllyllä jostain pelastetut ihqut lasipurkit, joissa on tasan yhtä sorttia jauhoja ja makaroneja. Ja niitäkin mahtuu purkkiin puoli pussia kerralla. Loput luultavasti heitetään pois.)



Olohuoneen nurkassa kököttää arkku, jonne säilötään ne varapeitot ja tyynyt satunnaisia vieraita varten. Siis arkussa, johon vois kuvitella mahtuvan ehkä se tyyny, mutta ulkonäkö tietty voi hämätä ja onhan ne tyhjiöpakkauksetkin....



Entä missä säilytetään epämääräinen sälä, joihin laskettaneen heijastimet, kumilenksut, teippirullat, varapatterit, varalamput, sulakkeet..? Ainiin. Siinä kenkälaatikon kokoisessa lootassa, jossa lukee "Things" vissiin...



Listaa nyt vois jatkaa vaikka miten pitkään.

juuri tämän huonekalun löytymistä. He eivät osta mitään hetken mielijohteesta, vaan voivat odottaa vaikka 10 vuotta juuri oikeantyyppisen esineen löytymistä...

vai mikä se kammottava muovieläin nyt on? Mitä sillä tehdään? Mikä se on? Vie ainakin tilaa, mutta toisaalta 148 neliön olohuoneessa se ei haittaa... :/

juuri tämän huonekalun löytymistä. He eivät osta mitään hetken mielijohteesta, vaan voivat odottaa vaikka 10 vuotta juuri oikeantyyppisen esineen löytymistä...

oudolta, mutta sitten hoksasin, että näin mäkin teen ;) Oon kirpparisisustaja, ja usein sitä tiettyä juttua voi joutua etsimään vuosiakin!

Mutta joo, lehdestä luettuna kuulostaa ihan erilaiselta kuin omassa elämässä :D

Ja sisustuksessa hyllyllä kaksi tavaraa per hylly ja pari pientä senkkiä. Eikö ihmisillä oikeasti ole juuri yhtään tavaraa? Valkoiset matot ja huonekalut,eikä yhtään tahraa? Lastenhuoneessa ei paria lelua kummempa eikä kirjojakaan,vaikka lapsi tykkää kauheasti lukea... Tulee aina mieleen,että kotona käydään vain nukkumassa ja esittelemässä kotia.

Näin miehenä aina pistää silmään kaikissa lehdissä ja katalogeissa olevat kodit, jotka sisustettu niin hienoiksi, että niissä ei voi oikeasti asua.



- Televisiotason takana ei ole yhtään johtoa. 5.1 takakaiuttimiin ei lähtevän johtoa. Tietokoneista ei lähde yhtään kaapelia minnekään. Itse asiassa tietokonetaso on jokin pikkunäppärä nurkka, jossa ei kestäisi työskennellä 10 minuuttia kauempaa, kun selkä olisi jumissa. Televisiokin laitettu jonnekin sellaiseen paikkaan, että sitä 60" telkkaria pitää katsoa jostain puolentoista metrin päästä silmät ristissä. Kaikissa design-kodeissa taulutelevisio pitää olla aina seinällä.



- Keittiön pöydälle ei ole yhtään ruuanlaittoon liittyvää hyödyllistä esinettä. Missä leivänpaahdin ja kahvinkeitin, tai missä ainakin niiden virtapiuhat. Kiiltävät pianomustat pintamateriaalit. Kyllä on kiva pyyhkiä niitä sormenjälkiä.

"Panostimme kunnolla tähän 12 hengen ruokapöytään, koska harrastamme molemmat ruuanlaittoa ja teemmekin mielellämme isolle ystäväporukalle ruokaa ja istumme yömyöhään pöydän ääressä".

On se ihme, kun näillä isotuloisilla, jotka paiskii myös yleensä töitäkin eli ei juuri kotona näy, on aikaa väsätä ruokaa ystävilleen koko ajan. Ja millainen ruoanlaittoinnostus suomalaisissa on virinnytkään design-keittiöiden myötä...

Hirveitä kulissitarinoita.

pikkutytön huoneen seinällä.

Ja muutenkin sanan rouhea älytön ylikäyttö. Rouheat kiviseinät. Rouhea tiiliseinä.



Kateuskortin heiluttelijoita ja näitä "ei tuo ole mikään klisee, meillä on sellainen oikeasti" -mammoja pyytäisin tarkistamaan sanakirjoistaan (löytyy varmaan myös netistä) mitä tarkoittaa "klisee".