ärsyttävimmät kliseet sisustuslehdissä
esim. talo oli täysin remontoitava, mutta näimme pontetiaalin tai mahdollisuuden.
Siis argh, niin klisee ja toistuu joka ikisessä esiteltävässä kämpässä tai blogistin kodissa joita on kykylehdet pullollaan ja aivan toistensa kopioita
Kommentit (429)
Jäätävä valkoinen/harmaa sisustus. Se pikkuhylly seinällä, tekstitaulut, eripari tuolit, peltituolit, ne nelihaara-kuppituolit, ruokapöydän nirunarujalat ja pöydän kansi jotain josta vois lähteä tikkuja käsiin, kaikki teollisuushuonekalut, mekanismisohvat, jukkapalmu tai peikonlehti tuomassa rentoa väriä muuten kalseaan värimaailmaan. vieraiden tai tuttavien kestitsemiseen viritetyt puitteet. keinotekoisesti kulutetut huonekalut. Valtavat ulkoterassit isoine sohvineen. 2 vuotta vanhassa sisustuslehdessä oli jo samat kliseet kuin nyt.
Tämä villiintynyt tontti suorastaan kaipasi taloa. Rakensimme mahtavan kuuden huoneen perinnetalon. Jokirannassa on moderni sauna ja vierasmaja. Vain parhaat materiaalit kelpasivat, keittiötasot tuotiin lomamatkalta Italiasta.
Tämäkin https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/kodit/eevan_unelmakoti_muuttuu_…
"Koti uudistuu usein, sillä Eeva saattaa vaikka piipahtaa viikonlopuksi Tukholmaan sisustusostoksille.
Sisustamisesta voi tulla niin rakas harrastus, että ideoiden toteuttamista varten tekisi mieli saada uusi koti.
"Edellinen kotimme oli romanttisella tyylillä sisustettu. Halusimme vaihteeksi ajatonta ja selkeää."
Halusin kodista valoisan ja valkoisen. "
"Sisustuskaupoista suosikkini on tanskalainen Illums Bolighus, jonne menen aina, kun olen Kööpenhaminassa tai Tukholmassa. Tampereelta on helppo lentää kumpaankin kaupunkiin viikonloppulomalle."
Ja planeetta kiittää kun lennellään ympäriinsä sisustusroinan perässä ja laitetaan kaikki muutaman vuoden välein uusiksi trendien perässä. Valkoinen keittiö- check. Olohuone näyttää päiväkodilta- check. Lisää valkoista suunnitteilla kunhan lapset ovat kasvaneet. Huoh.
Miten ne aina kaivaa muovimaton alta esiin upean, vanhan puulattian? Yleensä lattia pirun kylmä, tarvii lisäeristystä ja läpinaulattujen lautojen takaisinlaitto ei niin vaan onnistukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävää on, että jokainen "pirkko" kuvittelee olevansa esteettinen sisustaja, kunhan vain se on valkoista. Samat toisilta kopsatut ideat esitellään ylpeänä, ja sama toistuu ja toistuu...
Tämä! Ostetaan samat tavarat kaupoista mitä muilla on ja järjestellään ne samoin kuin kaikki muut ja se on "sisustamista". Ei mitään omaa värisilmää, tyylitajua, ajattomuuden tai arvokkuuden tuntua. Tavaroilla ei ole aitoa historiaa tai tunnearvoa, kaikki kopsattua ja kaupasta ostettua. Tykkäävätköhän he edes itse aidosti niistä sisustuksista mitä kopioivat lehdistä ja blogeista, vai onko se vaan niin, että pakko hankkia ja tehdä kun on nyt niin trendikästä ja bloggaaja X on hankkinut tuollaisen huonekalun?
Viime aikoina rouheus on aiheuttanut näppylöitä.
Aika ajoin nousee esiin uusi sana, jota hoetaan kyllästymiseen saakka.
Trendien syklisyys on myös alkanut ärsyttää. Jotenkin tuntuu, ettei mitään aidosti uutta enää oikein tule. Hyvänä esimerkkinä viime aikoina supertrendiksi noussut rottinki, joka oli jo mummola-aikojen inhokki itselläni. Nyt sitä metsästetään joka paikasta ja Iltalehdet tekee juttua Ikean rottinkikaapeista. Vasta muutama vuosi takaperin kaiken piti olla kliinisen valkoista, mutta nyt palaillaan ysärityyliseen värien, kuosien ja eriparisten kalusteiden sekamelskaan ja se onkin "in".
Veikkaan että seuraava trendi tulee olemaan rottingin jälkimainingeissa ne jättimäiset viuhkat, joita jengi toi varsinkin ulkomaanmatkoilta ja laittoi sängynpäädyksi jne. ja kattotuulettimet. Ehkä ensi kesänä ne viedään kaupoista.
Mitenköhän sisustuslehdillä nykyään edes menee? Ostaako jengi niitä vielä? Nythän ollaan lopettamassa monia aikakausilehtiä ja julkaisuvälejä harvennetaan, kun ne ei enää mene kaupaksi. Nykynuoret sisustaa Instagramin ja Pinterestin inspiroimana.
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän sisustuslehdillä nykyään edes menee? Ostaako jengi niitä vielä? Nythän ollaan lopettamassa monia aikakausilehtiä ja julkaisuvälejä harvennetaan, kun ne ei enää mene kaupaksi. Nykynuoret sisustaa Instagramin ja Pinterestin inspiroimana.
Kyllä kait sisustuslwht vielä ostetaan! Toivottavasti . Itse en käytä mtn pinteristejö, instaa vähän katsonut.
”Inspiroiduitko Wienerschnizel-Marsusen perheen uusplatonistisesta tyylistä? Kokosimme vinkit, joilla kopioit tyylin a) kun haluat panostaa b) pienemmällä budjetilla. Panostajalle: Arne Smørrebrødin yksilöllisesti numeroitu vessaharja, 99 e. Pihistäjälle: Kotimainen Puu-Unelman vessaharja 79 e.”
Eikös se ole niin, että sisustuslehtien ei olekaan tarkoitus kuvata realistista elämää, vaan unelmia ja ideoita. Miksi sitten jutuissa on niin paljon esineitä, joita ei voi ottaa mitään ideaa? Kuten ”Matto on basaarilöytö Hirmukaukastanista, senkki ostettiin pariisilaisesta vanhan tavaran liikkeestä, antiikkipöytä löytyi lomamatkalla Santiagosta.” Että ei kun mallia ottamaan?
Vierailija kirjoitti:
Eteinen oli synkkä, ahdas ja epäkäytännöllinen. Kaappi poistettiin ja sen tilalle laitettiin hylly, jossa on pari koukkua. Seinät maalattiin. Lattialle ostettiin uusi matto ja sen päälle laitettiin jakkara.
Kuvassa toisesta koukusta roikkuu yksi (käyttämätön) takki, toisesta avainnippu ja lattialla on yksi pari kenkiä. Hyllyn päällä on pieni peili ja koriste-esine. Mahtava uudistus!
Just näin! Kyllähän minäkin äkkiä saisin siistin, tyhjän, avaran eteisen, kunhan pakkaisin pois kaikki lapsiperheen ulkovaatteet, kengät, luistimet yms. Mutta mihinkäs sitten änkeäisin ne kuvattuani ja ihasteltuani uutta, niin toimivaa eteistä?
Muutenkin enemmän kaipaisin sisustuslehdiltä ratkaisuja, miten ja mihin sijoittaisin kaikki elämässä tarvittavat tavarat, en vain sitä, kuinka kivalta näyttää, kun kellään ei ole missään yhtään tavaraa. Yksi pieni lelulaatikko ja vaaterekki ei oikein riitä...
Vierailija kirjoitti:
"Yksityiskohdat." Kuvissa mikä tahansa romu voidaan saada näyttämään mielenkiintoiselta, kauniilta tai hauskalta yksityiskohdalta. Normaaleissa kodeissa ajelehtii kaikenlaista kamaa, joilla ei ole paikkaa, mutta sisustuslehdissä kaikella on paikkansa ja jokin sekalaisesta tavarasta nostetaan yksityiskohdan asemaan.
Aa, koin valaistumisen. Kaikkihan riippuu asenteesta. Rupean pitämään kaikkea ajelehtivaa rojua ”mielenkiintoisina yksityiskohtina”. Esim. nyt meillä on hitaan flunssa-aamun jäljiltä tiskipöytä täynnä ”yksityiskohtia, joissa eletyn elämän jäljet saavat näkyä”. Lastenhuoneen lattiallakin näyttää olevan aika monta rouheaa yksityiskohtaa.
Kun kuvissa on joululahjapaketteja, ne ovat aina siistin laatikkomaisia ja suunnilleen saman kokoisia.
Pakko sanoa tähän, että mun kummitäti on yks heräteostoshöperö ja jostain Espanjanlomalta löysi upeat suurijalkaiset pöytälamput ja päätyi maksamaan niiden postittamisen Suomeen :D maksoi yllättävän vähän ja pistinkin asian vuosiksi korvan taa ja teinkin mattolöydön jokin aika sitten postittaen sen kotiin. Jos rahaa on niin ilmeisesti mitä vaan voi tuoda reissun päältä!
Itseäni tökkii ne parisuhdekinastelut mitkä ujutetaan tekstiin kai yrityksenä elävöittää sitä. "Mikael ja Linda käyvät usein kiistelyä sohvatyynyjen määrästä, Lindan mielestä niitä ei voi koskaan olla liikaa". "Ramin ja Lotan kotona keskustellaan toistuvasti avohyllyjen järkevyydestä". Yms.
Vierailija kirjoitti:
Miten ne aina kaivaa muovimaton alta esiin upean, vanhan puulattian? Yleensä lattia pirun kylmä, tarvii lisäeristystä ja läpinaulattujen lautojen takaisinlaitto ei niin vaan onnistukaan.
Tuo kyllä nauratti (osui hyvin). Me asuimme kerran 1930-luvun lopussa rakennetussa kämpässä, meklari oli kehunut että jos otatte ylös tämän maton niin alla on koivuinen lautalattia jonka voi hioa.
Joo sieltä kyllä tuli esiin koivuinen lautalattia, mutta rakentaja oli aikoinaan tunkenut rakoihin jotain MUSTAA mönjää, joten se oli siinä. Ei voinut muuta kuin peittää se hienous uudella tarketilla. :(
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni ja minulla on samanlainen maku, joten saatiin remontoitua kodista oman näköinen, eikä tarvinnut tyytyä kompromisseihin sanoo rouva ja vilkaisee miestään joka nyökyttelee vieressä. Ainut minkä halusin on 60 tuuman televisio ja sohva mihin sopii makaamaan, lisää mies. Hmm, mä en tunne montaakaan miestä, joilla on yhtään mitään makua, eli riittää jo ne aiemmin mainitut sohva ja telkkari, niin kun monesti tuntuu näillä kodinesittelijä pariskunnillakin oikeasti olevan :D
Jotkut ovat myös kovin mukautuvaisia. Törmäsin lehtijuttuun ex-puolisoni uudesta kodista. Siinä oli juuri edelläkuvatulla tavalla selostettu, kuinka maku on pariskunnalla tismalleen samanalainen. Huvittavaa kyllä, edellisen parisuhteen aikana se oli tismalleen samanalainen kuin oma makuni ja nämä kaksi makua ovat tietty valovuosien päästä toisistaan. No, mies oli hieman liian miellyttämisenhaluinen muutoinkin, miksei sitten sisustamisessasikin peesaisi aina kulloistakin kumppaniaan.
Ärsyttävää on, että jokainen "pirkko" kuvittelee olevansa esteettinen sisustaja, kunhan vain se on valkoista. Samat toisilta kopsatut ideat esitellään ylpeänä, ja sama toistuu ja toistuu...