Voiko karmaansa "nopeuttaa"

että koko maailan idea ei ole, että sinä tulet tänne oppimaan jotain, etkä sinä ole sen keskus muuta kuin omasta näkökulmastasi. Kaiken tapahtuvan tarkoitus siis ei suinkaan ole opettaa juuri sinulle jotain, se vain tapahtuu omista syistään.



SIlloin ehkä tajuaisi, että yksittäinen ihminen ei ole sen enempää voittaja kuin luuserikaan, useimmat ovat molempia ja väliä on vain sillä, mihin omassa mielessään tarttuu - onko siinä onnellinen vai ei.

mihin omassa mielessään tarttuu -onko siinä onnellinen vai ei.

että olen kovin vajavainen ihminen. En osaa olla onnellinen talossa, joka pilaa terveyden, jota ei ole varaa korjata, jota ei kukaan osta...

jatkovastoinkäymisiltä, mutta yksi hyvä vinkki olisi, että lopeta nyt ihmeessä tuollainen ajattelu että elämän tarkoitus on jotenkin nöyryyttää ja kovan kautta kouluttaa sinua, ja vieläpä "pohjalle asti". Nimittäin siitä ajatuksesta tulee ihan tavattoman helposti itseään toteuttava ennustus joka vetää puoleensa juuri sellaisia tapahtumia kuin mitä uskot itsellesi käyvän, eli lisää vaikeuksia ja kovaa koulua.



Mikset päinvastoin alkaisi uskoa, että tästä on suunta ylöspäin ja selviät vaikeuksista nytkin kuten ennenkin? Jos et enää peilaisi elämänhistoriaasi uhritarinana "ökyperheen lapsi josta tuli elämän nöyryytämänä luuseri" vaan keskittyisit elämään hetki kerrallaan ilman "elämäntarinaa".

Ideahan on siis se että ihminen tulee maailmaan oppimaan jotain asioita. Sanotaan että joku ihminen tulee vaikka oppimaan nöyryyttä. Hänet istutetaan erittäin snobien vanhempien lapseksi ja hän oppii että tärkeimpiä asioita elämässä on miltä asiat näyttävät ulospäin. Tästä lähtökohdasta nöyryyden oppiminen on erittäin tuskallinen prosessi. Hän oppii kestämään sairauden, syrjäytymisen, työttömyyden, varattomuuden. Hän kuitenkin taistelee ja selättää kovien kokemusten jälkeen sairautensa ja yrittää ulkoisesti elää kuten muutkin, ei keskiluokkaisena, muttei silminpistävän köyhänäkään. Siitten kohdalle sattuu hometalo. Tämä on jo vähän liikaa. Voisiko tämän oppimisprosessin saattaa jotenkin pikakelauksella päätökseen? Jättäisikö elämänkoulu rauhaan, jos nöyryyttäisi itsensä oikein kunnolla? Kertoisi kaikille vaikeuksistaan niin että ihmiset saisivat olla vahingoniloisia kun ökyperheen lapsesta tulikin täysi luuseri? Sitten vastoinkäymisautomaatti olisi tyytyväinen ja lopettaisi?

Minusta tuntuu, ettei elämänkoulu rauhaan jätä, mutta sinulla on nyt jokin erityinen vaihe. Sinun on tehtävä tärkeitä päätöksiä. Oletan, että kerrot itsestäsi. Unohda muut ihmiset ja heidän mielipiteensä ja ennakko-odotuksensa. Etsi ratkaisuja ja etsi ihmisiä, jotka voivat sinua auttaa.

mihin omassa mielessään tarttuu -onko siinä onnellinen vai ei.

että olen kovin vajavainen ihminen. En osaa olla onnellinen talossa, joka pilaa terveyden, jota ei ole varaa korjata, jota ei kukaan osta...

ei perhettä, ei työtä, ei ystäviä, ei harrastuksia, ei mielenkiinnon kohteita, ei mitään. Vain ja ainoastaan pelkkä hometalo.

Sori nyt, mutta hometaloissa asuneita ihmisiä on muitakin. Ei se ole koko elämä, se on vain talo. Vaikka siinä olisi kiinni paljonkin rahaa, se on vain rahaa. Maksa pois ja jatka elämääsi.

jatkovastoinkäymisiltä, mutta yksi hyvä vinkki olisi, että lopeta nyt ihmeessä tuollainen ajattelu että elämän tarkoitus on jotenkin nöyryyttää ja kovan kautta kouluttaa sinua, ja vieläpä "pohjalle asti".

mutta kun se ajatus tulee ihan väistämättä kun mikään ei onnistu... Juuri näin hirveästi vaivaa että saisin tilannetta paranemaan, kaikki näytti hyvältä ja pitkästä aikaa tuntui että ei hitsi, mun elämässä _voi_ sittenkin tapahtua hyviä käänteitä. Mutta sitten kaikki vaivannäkö kuivuikin kokoon itsestäni riippumattomista syistä. Olen lamaantunut. Miten jaksan yrittää taas uudestaan?

Maksa pois ja jatka elämääsi.

Maksa pois millä? Ollaan yritetty myydä taloa, yllätys yllätys kukaan ei osta. Asuntolainaa on maksettava koko ajan, pärjätään juuri ja juuri, ei pystytä ottamaan niin paljon lainaa että saataisiin erittäin isot ja vaikeat korjaukset tehtyä.

Maksa pois ja jatka elämääsi.

Maksa pois millä? Ollaan yritetty myydä taloa, yllätys yllätys kukaan ei osta. Asuntolainaa on maksettava koko ajan, pärjätään juuri ja juuri, ei pystytä ottamaan niin paljon lainaa että saataisiin erittäin isot ja vaikeat korjaukset tehtyä.

Talo menee kaupaksi, kunhan alennatte hintaa tarpeeksi (=niillä korjauskuluilla, vähintään. jos sen jälkeen arvoa jää kovin vähän kannattaa myydä tonttina) Sorge, mutta sä et voi odottaa, että joku muu ottaa koko ongelman kannettavakseen, mutta sä voit hoitaa siitä oman osasi vähän kerrallaan.

Myykää talo ja muuttakaa vuokralle. MONET MUUTKIN IHMISET TEKEE NIIN esim epäonnistuneen yritystoiminnan takia. Ei siihen kuole. Eikä se edes nöyryytä.

Maksa pois ja jatka elämääsi.

Maksa pois millä? Ollaan yritetty myydä taloa, yllätys yllätys kukaan ei osta. Asuntolainaa on maksettava koko ajan, pärjätään juuri ja juuri, ei pystytä ottamaan niin paljon lainaa että saataisiin erittäin isot ja vaikeat korjaukset tehtyä.

Sinänsä kyllä omakohtaisesti ymmärrän tätä, nimittäin otin noin 10 vuotta sitten takkiin itse merkittävän summan omista "punainen mökki ja perunamaa"-haaveistani noin myös. Ostin siis sinisilmäisenä nuorena naisena yksin idyllisen pikku talon, joka kuitenkin osoittautui hometaloksi ja monella tapaa rakennusvirheiseksi. Rakennusmestari jonka palkkasin tarkastamaan paikan sanoi että ei tätä kuule kannata korjaamaan ryhtyä, pistä maan tasalle ja rakenna vaikka semmoinen edullinen valmistalo tähän tontille. Vaan rahaa ei ollut, ei millään, tienasin bruttona 2500 euroa kuussa ja tiukkaa teki jo sen risatöllin ja autolainan maksaminenkin.

Mutta lopulta tuokin selvisi... Minua jotenkin lohdutti pahimpina aikoina kummat ajatukset, esim. se että ajattelin että ei tässä maassa kukaan nälkään kuolemaan eikä taivasalle joudu, eli pahinta mitä oikeastaan voi sattua on että joudun yhteiskunnan tuille kaupungin vuokrakerrostaloon, eikä sekään ole maailmanloppu. Niinkään ei kuitenkaan lopulta käynyt. Jouduin tosin selvitäkseni tilanteesta tekemään elämänmuutoksen joka oli minulle hyvin vastenmielinen, eli muuttamaan Helsinkiin isompipalkkaisen työn perässä. Se oli kamala paikka maaseudun rauhaan muuttaneelle erakkoluonteelle. Mutta äkkiä tänne sopeuduin lopulta ja nyt on jo talosta jääneet velat maksettu pois, vuosi sitten loppui sen maksu. 40 000 euroa tuli minulle takkiin siitä talosta, niin paljon halvemmalla jouduin sen myymään kuin mitä ostin että sain kaupaksi.