Mikä koira meille?
Olemme kolmikymppinen toistaiseksi lapseton pariskunta. Olemme ajatelleet hankkia koiran, jonka toivoisimme olevan ystävällinen ja aktiivinen lenkkikaveri. Haluaisimme perustarpeiksi käydä koirakouluissa yms, ja olemme aika liikunnallisia -koira saisi paljon liikuntaa miel. vapaana ulkoillen. Haluaisimme, että koira olisi koulutettavissa pysymään suht hyvin kuulolla vapaana ollessaan. Olemme miettineet jotain noutajaa tai spanielityyppistä koiraa, ihan pikkukoiraa emme halua.
Suositelkaa rotuja!
Kommentit (34)
sitten pinkoo irti päästyään jäniksen, kissan tai muun saaliin perässä niin kauas että saatte tuntikausia samoilla metsissä ja lähitienoilla etsimässä koiraa.
Hyvä rotu, ei siinä mitään, mutta ei välttämättä niin helppo opettaa luotettavaa irti olemista kuin alla oleva väittää.
EHDDOTTOMASTI.. on reipas ja virkeä pitkilläkin lenkeillä, ei pikkupiski (n.polven korkuinen) äärimmäisen helppo kouluttaa (omaa päätäkin löytyy etenkin uroksella) mutta helppo motivoida, yleisesti kovin ruuan perään.älykäs ja oppivainen. Käy lajiin kuin lajiin ja pää kestää myös kotikoiran viran. Paimen joten ei vapaana lähde laumastaan kauas. Lisäksi pitkäikäinen ja terve rotu sekä tulevaisuutta ajatellen lapsirakas...
itsellä 3 alle kouluikäistä ja lappalainen...voin vinkata pirun hyvän kasvattajan johon itseasiassa tuloillaan pentuja huippuyhdistelmästä...anna email osoite niin kerron lisää mitä haluat tietää (ja ei, en ole itse ko. kasvattaja)
jos ap:llä oli kokemusta sakemannin koulutuksesta ja sen kanssa harrastamisesta, en jaksa uskoa kyseessä olevan niin idiootti ettei valkene kuinka lappalainen leimataan kulkemaan lähellä...riistaviettiä kun sillä ei ole.
Tätä ketjua lukee muutkin kuin ap, joten ihan hyvä mainita että lapinkoira ei automaattisesti ole mikään karkaamaton koira.
Toisekseen pelkästään se, että ap on maininnut omistaneensa aikaisemmin saksanpaimenkoiran ei takaa vielä mitään. Ap vaikuttaa tässä ihan fiksulta, mutta todellisuudessa emme tiedä hänen oikeita taitojaan ja harrastamisen tasoa, on voinut olla vaikka kuinka tumpelo sen koiransa kanssa.
Kolmanneksi, saksanpaimenkoira on sen verran helppo opettaa kulkemaan luotettavasti ilman hihnaa, etten pelkästään sillä kokemuksella vielä kamalasti leuhkisi.
Neljänneksi, jos ajattelee että koiran opettamisessa kulkemaan lähellä irti hihnaa on vain kyse "leimaamisesta", voi koko homma mennä aivan pieleen.
jos ap:llä oli kokemusta sakemannin koulutuksesta ja sen kanssa harrastamisesta, en jaksa uskoa kyseessä olevan niin idiootti ettei valkene kuinka lappalainen leimataan kulkemaan lähellä...riistaviettiä kun sillä ei ole.
Tai miksei kääpiö ( kulkee kaikkialla mukana) tai iso
Villakoirat on eloisia, iloisia, oppivaisia eikä niistä lähde karvaa ( mutta vaativat trimmauksen säännöllisesti)
Mites corgi? Reipas ja iloinen hurtta, virtaa löytyy muttei ylenpalttisesti kuten vaikkapa aussiella tms. Joidenkin määritelmien mukaan tietysti saattaa olla pikkukoira, kun ei kovinkaan korkea ole, mutta ison koiran luonnetta löytyy ainakin (= ei pikkuräksyttäjä) :)
Sillä kyllä on (riippuen yksilöstä) enemmän tai vähemmän vartiointi viettiä. Oppivainen, oikeissa käsissä mahtava koira. Ja JOS lapsia sattuu tulemaan, tykkää touhuta (perheen omien)lasten kanssa. Mulla ollut Walesinspringerspanieli ja cokkeri ja kolme saksanpaimenkoiraa, niin helpoimmat opetettavat ovat olleet saksanpaimenkoirat.
Whippet on vastaus kaikkiin noihin toivomuksiisi!
-liikunnallinen, vapaana juoksu ehdotonta parhautta
-ystävällinen kaikille, ei vartioi
-rauhallinen
-sopivan kokoinen
-hiljainen, haukkuu harvoin, mutta osaa "jutella" omistajansa kanssa :D
Kannattaa tutustua, mainio!
jalostuksen takia!
Katsopa sitten vain, ap, että mihin tahansa rotukoiraan päädytkin, niin mikä sairaus sille tod.näk. tulee.
Vastuullinen koirien ystävä ottaa sekarotuisen!
Sekarotuinen ehdottomasti! Ei ole kaiken maailman perinnöllisiä, kauheita sairauksia
Vierailija - 11.06.12 03:16 (ID 15016964)
jalostuksen takia!
Katsopa sitten vain, ap, että mihin tahansa rotukoiraan päädytkin, niin mikä sairaus sille tod.näk. tulee.Vastuullinen koirien ystävä ottaa sekarotuisen!
Ei sekarotuisuus suojaa geeniperimältä: jokainen koira on geenistöltään omanlaisensa ja sekarotuisellakin voi olla vaikka mitä ylläripylläriä.., se ettei tiedä vanhempien perimää ja ettei vanhempia ole esim. tutkittu kyynärien, polvien, lonkkien ja silmien osalta, tarkoita sitä että vanhemmat ovat terveitä ja että jälkeläisistä tulee terveitä!
oma kultaiseni ei ollut löllykkää nähnytkään. terve, aktiivinen ja omapäinen aina 15-vuotiaaksi. Hyvä vahti myös.
Olen aivan samaa mieltä. Liian monta tapausta olen nähnyt että otetaan koira kun halutaan joku penska elämään. Seuraava piste on että halutaankin sen vauva ja koira jää taka-alalle. Koirasta luovutaan kun ei enää jakseta lenkkeilyttää & käyttäytyy huonosti (johtuen siitä ettei saa tarvitsemaansa aktivointia ja huomiota).
oot sinäkin "pikkasen" sekasin :D
EHDDOTTOMASTI.. on reipas ja virkeä pitkilläkin lenkeillä, ei pikkupiski (n.polven korkuinen) äärimmäisen helppo kouluttaa (omaa päätäkin löytyy etenkin uroksella) mutta helppo motivoida, yleisesti kovin ruuan perään.älykäs ja oppivainen. Käy lajiin kuin lajiin ja pää kestää myös kotikoiran viran. Paimen joten ei vapaana lähde laumastaan kauas. Lisäksi pitkäikäinen ja terve rotu sekä tulevaisuutta ajatellen lapsirakas...
itsellä 3 alle kouluikäistä ja lappalainen...voin vinkata pirun hyvän kasvattajan johon itseasiassa tuloillaan pentuja huippuyhdistelmästä...anna email osoite niin kerron lisää mitä haluat tietää (ja ei, en ole itse ko. kasvattaja)