Lue keskustelun säännöt.
Kaveri ei osaa kasvattaa lapsiaan!
10.06.2012 |
Hänellä on 5 ja 3-vuotiaat lapset. Kumpikaan ei tottele yhtään mitään! Kylässä menevät ja kulkevat miten sattuu. Kulkevat keksit kädessään ja lääppivät käsillään huonekaluja. Äiti ei juuri jaksa puuttua siihen, mitä lapset tekevät. Saavat esim. seisoa sohvilla kylässä ja juosta ihan päättömästi toisten kodissa sisällä.
Sitten hän ihmettelee miten ei saa lapsiinsa mitään rotia! No onpa ihme jos noin on "saanut" aina tehdä. Tarkoitan sitä, että äiti saattaa yrittää puuttua joihinkin tilanteisiin väsyneesti kieltämällä tai uhkaamalla jollakin, mutta uhkaukset jäävät aina toteutumatta. Aina ne on luokkaa:" Kohta sitten.. Nyt kyllä uskotte.. Lähdetään sitten pois.." Ja kaikki jatkuu vaan, eikä äiti ota oikeasti asiakseen.. Onkai se enää tuossa vaiheessa vaikea saada kunnioitusta lapsilta tai vaikea saada niitä uskomaan kun tietävät, ettei uhkauksista oikeasti seuraa yhtään mitään.
Ja kyllä, minullakin on lapsia, muttei ne tuolla tavalla käyttäydy, varsinkaan kylässä!
Kommentit (5)
huolet sullakin. Meillä saa omat ja vieraat lapset ottaa rennosti. IKinä ei ole mitään tärkeää mennyt rikki ja keksien murut on imuroitu. TÄrkeissä paikoissa käyttäytyvät hyvin asiallisesti, esim. häissä/hautajaisissa jne.
Oikein normaalia lapsilta, etteivät jaksa kireän tädin kahvipöydässä istuskella. Itse pidän paljon ärsyttävämpänä pikkuvanhoja tyyppejä, jotka istuvat hiljaa pöydässä kuuntelemassa jonkun tädin synnytyskertomusta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on uupumuksen partaalla ja aivan voimaton tekemään enää mitään.
Mies nauttii, silmin nähden perheestään ja ymmärtää koko ajan lasten toiveet.
kasvattaa juuri tuollainen, niin mitä voin tehdä nyt kun itsepäinen poika on 2 vuotta? Ei todellakaan usko mitään, varsinkaan puhetta, ja ainoa tapa on hakea hänet sata kertaa pois. Siitäkös hän suttuu, eikä se vielä mitään, mutta vaikea siinä sitten seurustella vieraisilla, kun yksi vetää raivaria toisensa perään.
Voisin omasta puolestani pysyä jonkun aikaa kotona, mutta toisaalta kaikki kannustaa "vaikeankin" lapsen kanssa viettämään normaalia elämää, eihän se muuten opi.
Lapset on suloisia ja tykkään ottaa heitä meille kylään, mutta just se, että eivät tottele sitten yhtään. Äitinsä kovasti yrittää, mutta kun se ei mene perille niin äiti "pelastaa" tilanteen laittamalla sen leikiksi. Eli siis kieltää tomerasti ja lapsi kattoo uskoakko vai eikö.. no ei usko vaan jatkaa puuhaansa niin sitten tämä äiti tulee naurattamaan lastaan ja nappaa pois ilkeyden teosta. Eli meni oppi perille.. leikkiähän se vain oli se kieltäminen. Sitten tämä äiti miettii, että miksi hänen lapsensa on niin kovakalloinen ja eivät usko ja tottele häntä?! Niin miksihän.
Oikeesti! Jos aijotte lasta komentaa tai kieltää, katsokaa myös, että kielletty teko loppuu. Tai jos uhkaatte jollain, niin uhatkaa sellaisella asialla minkä voi toteuttaa. Sen ei tarvitse olla kuin hetki jäähyllä. Toisin kuin nämä uhkaukset: "Jos et nyt heti usko minua niin pesen suusi vessanharjalla..." Joopa joo..
lapsia ei vaan voi kasvattaa "löperösti". Lapselle ei voi antaa päätäntävaltaa sellaisissa asioissa, joihin hän ei kykene. Jos kotinakin on aina saanut kulkea ruuan kanssa edestakaisin ja hyppiä sohvalla on ymmärrettävää, ettei ne lapset sitä kylässäkään osaa. Eikö olisi helpompi satsata ensimmäiset vuodet kasvatukseen, jotta jälkeenpäin pääsisi vähän helpommalla eikä tarvisi menettää hermojaan aina?