Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita äitejä jotka eivät kaipaa sitä "omaa aikaa"?
09.06.2012 |
Joo, toki meidän vauvakin on vasta 10kk, mutta vielä ei kertaakaan ole tullut tarvetta omalle ajalle.. Enemmänkin ahdistus jos ajattelisin että lähtisin vaikka leffaan itsekseni. Olen kyllä käynyt esim. lääkärissä muutamaan otteeseen, mutta nämä menot kun olen jossain ollut, on ollut niitä "pakollisia", eli lääkäriäkään en oikein voinut väliin jättää. Ja toki se oman ajan tarve tulee varmaan viimeistään uhmaiässä.
Nyt tuntuu kuitenkin siltä että se oma aika on niin paljon puhuttu, että saa todella selittää ja olla puolustuskannalla jos et halua lähteä vauvan luota viettämään huvikseen omaa aikaa ja tuntuu että olen joku friikki.
Kommentit (15)
Terve ihminen, mies tai nainen, tarvitsee. Mutta terve ihminen myös osaa nauttia perheen kesken vietetystä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minäkään sitä kaivannut, koska sitä oli muutenkin, kun lapsi nukkui. Ja koska meitä nyt oli kaksi ihmistä huolehtimassa yhdestä lapsesta, niin aina sai aikaa tehdä keskittymistä vaativat asiat.
Toisen lapsen saaminen sit jotenkin hävitti ne päivän pienet "omat hetket" koska jompi kumpi lapsista oli aina valveilla ja vieläkään nämä eivät nukahda yhtä aikaa. Nyt kaipaan sitä omaa aikaa aivan tosi paljon. Mieskään ei nykyään ole niin paljoa kotona kuin ennen, koska otti opintojen lisäksi ilta-ja viikonlopputöitä. Mut joskus tää helpottaa. :)
Kun oli kaksi pientä, niin kaipasin omaa aikaa todella paljon. Onneksi minulla oli mahdollisuuksiakin ottaa sitä.
Nyt kun lapsia on kolme, tuntuu että olen jotenkin kadottanut oman itseni äitiyden syövereihin. Lähdin joku aika sitten yksin reissuun, ja olin ihan pihalla. En osannut elää aikuisen elämää ilman lapsia. Mutta eiköhän tämäkin tästä...
Meilläkin on 10kk tyttö, enkä ole kaivannut mitään omia menoja. Noin pieni on vielä aika riippuvainen äidistä ja olisi jotenkin luonnotonta lykätä tämän ikäinen hoitoon.
Toki isovanhemmat on auttaneet lääkärikäyntien ajan tms. mutta silloinkin on tullut jo hirveä ikävä lasta..
Mutta ymmärrän toki niitäkin jotka tarvitsevat omaa aikaa. Ei hyvään äitiyteen ole yhtä kaavaa, äidin pitää saada olla oma itsensä, että voi olla paras mahdollinen hoivaaja lapselleen.
Varsinkin jos on kaksi aikuista. Jos lapsia on vain yksi, on paljon todennäköisempää, että saat lukea lehteä rauhassa kuin jos lapsia on kolme, jotka tappelevat keskenään, jollakin on jatkuvasti asiaa, potalla on käytettävä, on kolmen sotkut siivottavana jne. En minäkään kaivannut omaa aikaa kun lapsia oli vain yksi. Nyt kaipaan sitä kuollakseni ja tuntuu etten pääse irrottautumaan tästä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en ole kaivannut omaa aikaa. mutta totta on se mitä ap sanoi, jos sanot tämän ääneen sinua ihmetellään, kummastellaan, tentataan miksi ja painostetaan menemään. Siksi keksin nykyään ontuvia tekosyitä miksi en pääse lähtemään, en jaksa enää sitä syyllisyyttä siitä että en koe tarvetta omille menoille. Kyllä varmasti nautin siitäkin ajasta kun lapset alkavat käymään kavereilla yökylässä jne, mutta se aika ei ole nyt. Nyt elän tätä hetkeä ja minusta sekin on väärin että joudun puolustelemaan sitä kun en halua lähteä itsekseni johonkin. Miehen kanssa ollaan käyty muutaman kerran ravintolassa, mutta tultu tosiaan takaisin jo hyvissä ajoin ennen lasten nukkuumaanmenoa. Varsinaista tarvetta sillekään ei olisi kummallakaan ollut, enemmänkin täytettiin mummojen hoitovimma tarvetta.Jokainen on erilainen ja jokainen taaplaa tavallaan.
on parivuotias taapero, enkä pahemmin ole haikaillut oman ajan perään. Mutta kyllä sen kieltämättä huomaa, että on ihan eri ihminen ja jaksaa paremmin kun on käynyt miehen kans vaikka leffassa ja syömässä ihan kahdestaan. Tai yksinään vaatekaupoilla, tai vaikka kampaajalla.
Niin että vaikka tuntuu, ettei sitä tarvitse, niin kyllä se silti hyvää tekee. Aina välillä ;)
Myös riippuu kovasti varmaan siitä millainen lapsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jo neljännen ja viidennen aikana aloin kaivata. Aikaa lukea kokonainen lehti tai kirja, aikaa käydä lenkillä, aikaa kuunnella musiikkia tms.
Omaa aikaa on alkanut arvostaa vasta sitten, kun sitä ei tosiaan ole. Ensimmäisen lapsen kanssa oli, koska lapsi nukkui kuitenkin päiväunet ja illalla jaksoin valvoa pitempään. Mies tarjoutui kyllä monesti hoitamaan, mutta oli niin helppoa ottaa lapsi mukaan, että en tainnut käydä muualla kuin kampaajalla pari kertaa yksin vuoden aikana :)
Kun toinen lapsi syntyi, muuttui kuvio, koska eivät lapset ikinä nuku päivällä samaan aikaan ja illalla jompi kumpi keikkuu hereillä kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun esikoinen oli pieni, hänet oli helppo ottaa mukaan myös kavereiden luo. Lapsen kuullen saattoi puhua sillä tavalla vapautuneesti, että hän ei juuri kuunnellut eikä olisi osannut puheita toitaa vaikka olisi kuullutkin. Esikoinen on nyt siinä iässä, että toistelee mielellään kaiken mitä kuulee. En mä enää voi ystävieni kanssa jutella niitä näitä jos hän on kuulemassa. Minä koen, että juuri tällaiset pienet asiat on kuristaneet sen oman ajan ihan olemattomiin, kun lapset on kasvaessaan ihan eri tavalla läsnä.
tässäkin ketjussa moni on jo kertonut ettei kaivannut omaa aikaa ensimmäisen lapsen kanssa, eikä välttämättä vielä toisenkaan, mutta miksi tälläisiä ihmisiä ei ikinä tapaa livenä? Minullakin ap:n kaltainen kokemus, saa kantaa syyllisyyttä siitä kun ei halua lähteä sen lapsen luota "turhaan" (minullakin esikoinen kyseessä). Normielämässä tapaa silti vain toisia yhden lapsen äitejä jotka ensimmäisenä huokailevat kuinka kaipaavat omaa aikaa ja pää ei kyllä kestä taas kotona. Tästä ketjusta voisi kuvitella että suurinosa ymmärtäisi jos yhden lapsen äitiä ei pahemmin huvita "humputella", arkielämän kokemus kuitenkin ihan eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä tietenkään tapaa Kivelä...nehän on kotona lapsen kanssa:)
En minäkään varsinaisesti kaivannut mitään omia menoja. Minä kaipaan kuitenkin hiljaisuutta ja aikaa maata softalla kaivamassa omaa napaa...onneksi mies on iltauninen, joten saan hermoleponi alkuyöstä.
Ei niitä tietenkään tapaa Kivelä...nehän on kotona lapsen kanssa:)
En minäkään varsinaisesti kaivannut mitään omia menoja. Minä kaipaan kuitenkin hiljaisuutta ja aikaa maata softalla kaivamassa omaa napaa...onneksi mies on iltauninen, joten saan hermoleponi alkuyöstä.
Enste tää saakelin nokia näyttää tekstit ok, ja sitten tuossa lukee mitä sattuu..soffalla makoilen enkä softalla...kai tuosta ny ajatus selviää...kivelästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns. omaa aikaa, mutta harvassa on ne päivät kun aamusta iltaan nysvätään kotona tai kotipihalla. Ei lapsen kanssa olo tarkoita sitä, että olisi jossain eristyksissä. Me ainakin touhutaan vaikka mitä ja tavataan ystäviä ja muita ihmisiä lähes joka päivä. Varsinkin yhden lapsen kanssa on vielä niin helppo liikkua joka paikkaan, etten ymmärrä miten se lapsi rajoittaa jonkun elämää muka niin paljon. Mutta ihmisiä on erilaisia.
Ei niitä tietenkään tapaa Kivelä...nehän on kotona lapsen kanssa:)
En minäkään varsinaisesti kaivannut mitään omia menoja. Minä kaipaan kuitenkin hiljaisuutta ja aikaa maata softalla kaivamassa omaa napaa...onneksi mies on iltauninen, joten saan hermoleponi alkuyöstä.
Et ole kaivannut sitä VIELÄ. Suosittelisin kyllä, että tästä huolimatta ottaisit joskus omaa aikaa. Ellet ota sitä nyt, niin sinulle saattaa myöhemmin tulla olo, että olet "vankilassa" etkä enää osaakaan lähteä mihinkään vaikka haluaisit. Minusta on hyvä pitää itsellään jonkinlainen kosketus siihenkin maailmaan, joka on lapsen ulkopuolella.