Miten musta tuntuu ettei miehet osaa tuntea minkäänlaista ikävää?

Kuten ei muitakaan tunteita. Tai no, himoa ja vihaa, mutta siinäpä se miesten "tunneskaala" sitten onkin.

Itse en oo lapsiakaan niin kovin ikävöinyt ja harmittanutkin aina että ne pitää jo yhden tai kahden yön jälkeen kiireesti hakee takas kotiin mummolasta, siis miehen toimesta, grrr....

joskus kun valittaa omaa ikäväänsä ja toinen suurin piirtein kysyy että mitä ja miksi ihmeessä, vaikee selittää mitä tarkoitan. Ap

kivestä ja puusta viriteltyjä. Täysin samat tunteet meillä on kuin sinulla.

kun olen yötä pois kotoa ja hän joutuu nukkumaan yön yksin. Asunto kuulemma tuntuu suurelta silloin.



Minä puolestani saatan ikävöidä kotia ja perhettä iltapäivisin työpaikalla. Se on tavallaan hassua, sillä palaan kotiin perheen luo melkein joka päivä. Ehkä se on jonkinlaista väsymystä.

nyt jotain tunnetta kaipaatte niin inho kälättämistänne vastaan olisi tarjolla...

mutta ei kyllä ole! Mun mies on muuten ihan "herkkis" mutta ei ymmärrä mun ikävääni. Ap

on kova ikävä hirvimetsälle sekoilemaan ihan äijäporukalla... Jotenkin tuntuu ettei nykyään suomalaisen miehen ikävävöintiä luontoon lasketa miksikään. Ja sitten naiset haluavat jotain hemmetin pari puuta sisältävää "luontoa" keskelle kaupunkia jossa voisivat mennä näiden miestensä kanssa kävelylle shoppailun lomassa ja sen pitäisi sille miehellekin riittää.



Ja aika moni mies alkaa tuntemaan jotain ikävää siinä vaiheessa kun vaimo on vaikkapa sairaalassa pidemmän aikaa ja miehen pitää pyörittää yksin sitä lapsiperheen arkea eikä niitä puhtaita kalsareita ilmestykään "tyhjästä" sinne kaappiin lasten vaatteista puhumattakaan =D

Ei osaa nukkuakkaan silloin kun olen poissa. Viimeksi olin 5 yötä pojan kanssa vanhempieni luona ja mies sillä aikaa oli nukkunit mun lakanoissa kun ikävöi niin... ja haistellut mun hajuvettä. Onhan se ihanaa kun ikävöi ja on minullakin ikävä... tosin ei ihan noin kovasti. :D

6-vuotias naapurinpoika oli ollut meillä ympärivuorokautishoidossa neljä vuorokautta. Äiti työmatkalla, firmanpomo-isällä työmaa sadan kilsan päässä. Tuli eilisiltana kotiin, oli ilmoittanut tulostaan ja pikkupoika täpinöissään, että pääsee kotiin yöksi. Huomattiin että isä tuli, ei käynyt poikaansa moikkaamassa, mentiin kohta ovelle, tyypi oli lähtenyt jonnekin, soitettiin perään ja isä ilmoitti, että oletti pojan olevan meillä sen seuraavankin yön. Ois toki voinutkin olla, mutta itku tuli ainokaiselle lapselle silmään kun isä viimein puol kymmenen maissa tuli kotiin. Ihan aikuinen ja fiksu mies, ei viina tai muutkaan huvitukset vie, mutta ei oo tottunut ottamaan lastaan mukaan arkijuttuihin.

Itse olen kova ikävöimään mutta mies ei ollenkaan. Tuntuu etten ole sellaista miestä jolla olis ikävä koskaa tavannutkaan.

uskon kyllä, että monet miehet kaipaavat puolisoitaan. Mun mieheni sanoo aina, että ei ikävöi, koska tietää, että pianhan me taas nähdään. Mulla taas on sellainen suorastaan kuristava tunne, kun ikävöin niin paljon jos mies on vaikka työreissussa. Toivoisin kauheasti etten ikävöisi niin paljon, koska on vaikea keskittyä muuhun. En voi tappaa aikaani iltaisin esim. lukemalla kirjaa ja olen aina levoton jos mies on poissa. Olen aika vakuuttunut, että mussa on jotain pahasti vialla. :(

Mä olen ollut mun miehen kanssa yhdessä 19 vuotta ja edelleen hänkin tuntee ikävää jos ollaan erossa kauemmin. Myöskin lapsia ikävöi.

Sanoo sen ja myöskin haluaa jutella lasten kanssa jos on muualla.



Tämä ei välttämättä liity ikävään, mutta joskus peruu menojaan, joitain ei niin pakollisia ihan sen takia että päättääkin yhtäkkiä olla mielummin meidän kanssa.

6-vuotias naapurinpoika oli ollut meillä ympärivuorokautishoidossa neljä vuorokautta. Äiti työmatkalla, firmanpomo-isällä työmaa sadan kilsan päässä. Tuli eilisiltana kotiin, oli ilmoittanut tulostaan ja pikkupoika täpinöissään, että pääsee kotiin yöksi. Huomattiin että isä tuli, ei käynyt poikaansa moikkaamassa, mentiin kohta ovelle, tyypi oli lähtenyt jonnekin, soitettiin perään ja isä ilmoitti, että oletti pojan olevan meillä sen seuraavankin yön. Ois toki voinutkin olla, mutta itku tuli ainokaiselle lapselle silmään kun isä viimein puol kymmenen maissa tuli kotiin. Ihan aikuinen ja fiksu mies, ei viina tai muutkaan huvitukset vie, mutta ei oo tottunut ottamaan lastaan mukaan arkijuttuihin.

että mun mies voisi toimia just tuolla tavalla. Se ei ikävöi meidän lapsiakaan mitenkään hirveästi vaikka niitä rakastaa omien sanojensa mukaan. Eikä paikkoja jne.

t.14

Usko pois, kyllä ne miehet ikävöi, jotkut ei vaan näytä sitä. Tuntuu että oma mies ikävöi minua poissaollessani enemmän kuin minä häntä,mutta hän vaan osoittaa sen avoimemmin.

mutta ei kyllä ole! Mun mies on muuten ihan "herkkis" mutta ei ymmärrä mun ikävääni. Ap

Ehkä on oikeasti innoissaan, jos joskus saa päivän tai pari ihan omaa aikaa. Uskoisin, että alkaisi ikävöidä, jos olet pidempään poissa. Sitten kun näette uudestaan, on taas innoissaan, kun on sinun kanssa.

Mutta on kyllä sanonut ikävöivänsä, lapsia ikävöi jo pitkien työvuorojen aikaan. Minäkin ikävöin usein kun hän on yövuorossa, tulee mieleen että olisi kiva kun hänkin nukkuisi vieressä.