Eronneet: mitä tekisit toisin uudessa suhteessa?

Loppuu kuitenkin ennen pitkää ja sitä ennen muuttuu sietämättömäksi. Ei maksa vaivaa.

En mitään. Mielestäni minun ensimmäinen avioliittoni oli ihan täydellinen ensimmäisen 10 vuotta ja se loppui minusta riippumattomista syistä. Toisessa avioliitossani en osaa tehdä yhtään mitään toisin. En ole siis valitettavasti oppinut mitään.

mahdollisimman hyvin etukäteen että hänellä ei ole mitään niistä puolista joita en ole muissakaan sietänyt. ja että hänellä on kaikki ne ominaisuudet joita olen huomannut vaativani.



Ihan turha ihastuksissa ajatella, että "No ei kai se haittaa..", vaan raivohulluksihan sitä tulee jos joutuu jotain paskaa sietämään.



T. juuri eroamassa muuten hyvästä miehestä, mutta ne muutamat "pienet" asiat pilaavat kokonaisuuden. Ei, en oppinut rakastamaan häntä juuri sellaisena kuin hän on.

pidä ollenkaan hulluna ideana kulkea listan kanssa katsomassa mikä mätsää ja mikä ei. On hyvä itsellekin selvitää mitä oikeasti tahtoo ja mitä ei. Ja mikä jää ns. grey arealle.

Kukaan ei ole vieläkään vastannut kysymykseeni! Omituista. Minä kun keksin useitakin.



Minä vastaan: minä riitelisin. Aiemmin nielin aina kiukkuni, ajattelin ettei se haittaa, minulla on vara antaa periksi. Seuraavassa pitäisi oppia riitelemään ja pitämään puolensa.



ap

Liian moni tärkeä juttu jäi kasautumaan ylivaikeaksi kun nysväilin että "katsotaan sitten" ja "ehkä tää tästä". Ens kerralla toivon ttä osaan nostaa kissan pöydälle ja ees yrittää löytää sanat. Hiljalleen niitä asioita joista en ollut voinut puhua oli liikaa ja ne painoivat liikaa. Eli ... luottaisin enemmän? Itseeni ja toiseen.



Ap, hyvä aihe, tosi hyvä.

mutta tahtoni ilmaisen (ja pidän) nyt paremmin. Kaikki ei ole "ok", "ihan sama", eikä ainakaan "sitten joskus". En pelkää enää näyttää negatiivisia tunteita ja ajatuksiani. Enkä pidä kumppaniani itsestäänselvyytenä.

Minä vastaan: minä riitelisin. Aiemmin nielin aina kiukkuni, ajattelin ettei se haittaa, minulla on vara antaa periksi. Seuraavassa pitäisi oppia riitelemään ja pitämään puolensa.

ap

...ja siksipä nykyinen suhteeni onkin lähes täydellinen. :)



Tässä joitakin ohjeita, joita antaisin entiselle itselleni:

1. Sano suoraan ja selkeästi mitä tarkoitat, etenkin jos jokin painaa mieltä. Älä kiertele ja kaartele, väitä mustaa valkoiseksi, äläkä myöskään paisuttele ja liioittele vaan säilytä suhteellisuudentaju. Mutta tärkeimpänä kaikista: PUHU sille miehelle, jos on asiaa.

2. Älä yleistä. Kaikki miehet sitä ja tätä. Sinä aina sitä ja tätä. Miehesi on yksilö ja tarkoittaa useimmiten hyvää.

3. Mieti tarkkaan, mitä haluat. Haluatko esim. kuivan ja tylsän seksielämän vain siksi, että voit teeskennellä puritaania neitsyttä ja tylyttää miestäsi hänen paheellisuudestaan sinuun verrattuna? Vai kannattaisiko nähdä vaivaa sen eteen, että pystyisit hyväksymään seksuaalisuutta niin miehessä kuin itsessäsikin?

4. Viesti ymmärrettävästi niistä asioista, jotka ovat sinulle suhteessa olennaisia. Älä odota, että mies kommunikoi kanssasi, jos et ole koskaan maininnut sen olevan sinulle tärkeää.

5. Kun olet selvittänyt, mitkä asiat ovat itsellesi oikeasti tärkeitä, ymmärrä että kaikki muut asiat eivät ole yhtä tärkeitä ja jousta niissä. Ei väliä, onko asia sinun mielestäsi typerä ja joustamisen arvoinen vai ei. Mitä tärkeämpi asia on miehelle, sitä enemmän kannattaa joustaa.

6. Älä ole natsi. Kukaan ei ole täydellinen. Virheitä tulee kaikille. Se ei haittaa, kunhan virheistä opitaan eivätkä ne toistu.

7. Älä ole myöskään tossukka, joka suostuu mihin tahansa miestä miellyttääkseen ja luopuu omasta hyvinvoinnistaan, kunhan vain suhde jatkuisi. Sellainen suhde ei ole jatkamisen arvoinen.

8. Älä toista vanhempiesi virheitä.

9. Ymmärrä, että rakkaus ei ole olennaista, vaan rakastaminen.

10. Älä tee kaupankäynnin välinettä seksistä, hellyydestä, luottamuksesta äläkä varsinkaan rakkaudesta.



Siinä muutama, varmasti lisääkin keksisin. Mutta menen nyt mieluummin hellimään miestäni. Yhdessä 10 vuotta. :)

niin tarkoitin juuri tuota oman tahdon ja omien tarpeiden ilmaisemista. Siitä nousi helposti riita, siksi minä joustin. Eli vanhalle itselleni sanoisin, että riidankin uhalla kerro oma tahtosi ja tarpeesi. Jotta tähän kykenisin, niin minun täytyy oppia sietämään riitelyä.



ap

Syy ensimmäiseen eroon oli paljon minussa. Tai no, ei me tietenkään sovittu yhteen ja exä oli monin tavoin mulle väärä ja vielä enemmän minä hänelle. Ei toiminut arki, ei loma. Kaikki oli kilpailua, omasta ajasta, rahan käytöstä, harrastuksista, jopa autosta. Vain lasten kasvatus meni hyvin, tosin siitäkin loppuajasta tuli riitoja.



Nyt uudessa suhteessa en riitele. Ymmärrän helpommin toisen näkökannan ja olen valmis joustamaan enemmän kuin ennen. Se on helppoa, koska uusi kumppanini joustaa tarvittaessa myös. Ristiriitatilanteissa pystymme puhumaan ja avaamaan tunteemme, entisessä liitossa riita käynnistyi nollasta sataan alta aikayksikön.



Exästä en tiedä, onko muuttunut, lasten puheiden ja käytöksestä pääteltynä ei. Jyrää siis vieläkin oman mielipiteensä ja tahtonsa läpi. Itse eron aikaan menin nii maihin ja nöyräksi, etten samoille korkeuksille päässyt ikinä ja se on selvästi hyvä asia. Mun ei tarvitse saada kaikkea mitä haluan, mun tahto ei ole maailman tärkein asia. Luulin olleeni 'terveesti itsekäs', mutta olin vain itsekäs.



Nää nyt ekana tulee mieleen. Varmaan voisin enemmänkin itseäni ruoskia, mutta yritän jättää eron pohtimisen nyt vuosien jälkeen vähemmälle ja keskittyä hyvään ja uuteen.

Ja valitsen AINA sen rakentavan vaihtoehdon, vaikka se tarkoittaisi riidan sopimista (miten hirveää!) tai sen myöntämistä, että olen ollut väärässä (ihan kamalaa!) tai vaikka olisi "toisen vuoro".



En pelaa enää mitään pelejä, vaan kerron oikeat tunteeni. En kiristä enkä uhkaile saadakseni toisen toimimaan haluamallani tavalla.



En usko enää kerrasta poikki -ratkaisuihin, vaan ymmärrän, että toisen ihmisen jokaisen teon takana on jokin hyvä tarkoitus. Jos teko polkee oikeuksiani, sanon sen suoraan, ja sitten neuvotellaan.

En ole vielä eronnut, mutta lähellä on ollut monta kertaa ja on ehkä vieläkin. Jos joskus eroaisin ja harkitsisin uutta suhdetta, niin sinänsä en tekisi mitään radikaalisti eri tavalla... mutta olisin kyllä kadottanut ainakin sellaisen tietyn viattomuuden ja naiiviuden, eli pitäisin enemmän silmäni auki siltä varalta että tulen petetyksi ja kusetetuksi.



Toisaalta muistaisin varmaan paremmin, ettei toista saa pitää itsestäänselvyytenä, ja että suhteen eteen on tehtävä töitä. Toivon mukaan osaisin useammin eläytyä toisen tunnetiloihin ja näkemyksiin.

Nyt

- pyrin hieromaan sovintoa, vaikka itse olisin kuinka käärmeissäni. Olen huomannut, että pitkävihaisuus ei kannata. Parempi pyytää anteeksi ja halata kuin vetää puolen vuorokauden mykkäkoulu.

- pidän huolta itsestäni, harrastan paljon liikuntaa ja menen harrastuksiini ilman huonoa omaatuntoa. Aiemmassa liitossani olin marttyyri, joka ei ikinä päässyt lenkille (vaikka olisinkin päässyt - marttyyrina oli vaan paljon helpompi olla).

- kiinnitän enemmän huomiota siihen, että näytän kauniilta ja naiselliselta.

- olen pitkämielisempi: jos mies ei jotain asiaa muista, hän ei muista. Turha siitä on suutahtaa.

Aivan sama asia täällä! Puhuisin asioista heti, vaikka asia tuntuisikin ihan mitättömältä harmistukselta. Niistä kasaantuu iso vuori, joka tulee sitten ulos jossain vaiheessa.



Pyrkisin myös selittämään tunteitani tarkemmin. Jos vituttaa niin näyttäisin sen avoimesti ja kertoisin syyn. Ja jos syystä vituttaa niin sanoisin että en edes tiedä miksi vituttaa mutta vituttaa kumminkin.



Asioista puhuminen on avain!

En luottaisi suhteen jatkuvuuteen. Mikään ei ole pysyvää. Enää en tee mitään, mitä katuisin, kun suhde päättyy. Ei enää lapsia, ei koreita häitä, ei yhteistä asuntolainaa. Nykyaikainen parisuhde on väliaikainen viivähdys. Elämäsi tärkeimmät ihmiset lähtevät kuitenkin jonain päivänä pois.

Vuosia olin kynnysmatto alkoholistille. Ymmärsin, hoidin ja alistuin. Yritin todellakin kaikkeni pitääkseni perhe idyllin ja kulissit kasassa.



Enään en moiseen alistuisi. Mikäli vielä parisuhteeseen uskaltautuisin, olisin itsekkäämpi ja huolehtisin itsestäni ja omista oikeuksistani paremmin. (vai onkohan itsekkyyteni kaipaus vaan ihan normi juttujen kaipausta, alkkiksen puolisona vain kaikki rajat hämärtyivät...)