Lue keskustelun säännöt.
Jalkapallo teki pojastamme aran. Lopetammeko lajin ja vaihdemme toiseen?
08.06.2012 |
Tai lisäsi arkuutta.
Taustaa sen verran, että poikamme on yleensä ollut kohtuullisen reipas sosiaalisissa tilanteissa. Mennyt ikätovereiden joukkoon reippaasti jne.
Nyt aloitettuaan jalkapallon hänestä on tullut arka. Jalkapallo ei ole ihan hänen lajinsa (pelaa nappulaliigassa) mutta olemme ajatelleet katsoa kuitenkin kauden loppuun. Hän on siis muita taidoiltaan selkeästi jäljessä.
Muut lapset tietysti huomaavat tämän eivät pallottele hänen kanssaan. Poikamme on vähän yksin joukkueessa. Arkailee mennä muiden mukana koska pari joukkueen "tähtipelaajaa" pomottaa myös muita.
Lopetammeko suosiolla heti jalkapallon? Kannattaako lajia jatkaa joka ei pojan taidoille oikein istu? Poika kuitenkin tykkää lajista.
Kommentit (26)
taitoja vapaa-aikanaan tai sitten lopettaa! Isän tulisi myös antaa niitä onnistumisen tunteita pojalleen eikä vain neuvoa! Lapsia tulisi tukea harrastuksissa eikä vain katsoa päältä ja karjua kentän laidalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yhden ujon ja aran pojan äiti. Poika on aina mennyt treeneihin mielellään, mutta ollut ujo sosiaalisessa mielessä. Kysyi kerran, että mitä pitäisi tehdä kehittyäkseen. En osannut vasta kuin treenata. Kävikin sitten vapaa-aikaan oikeastaan joka päivä lähellä olevalla kentällä. Hiljalleen alkoi kehittyä ja valmentaja nosti eteenpäin joukkueessa. Olen koko ajan toppuutellut koska uusiin tilanteisiin ja kavereihin sopeutuminen ja turvallisuuden löytäminen vie kauan. Joskus itki autossa ja kertoi parin osaavamman pojan ikävistä kommenteista. Kerroin hänelle, että sellainen käytös on epäurheilijamaista ja ihminen on urheilijana yhtä hyvä kun käytöksensä toisia kohtaan. Pelaa nyt kilpatasolla välillä tulee epäonnistumisia, välillä onnistumisia niinkuin elämässä yleensäkin. Erityisesti ilahduin kun toinen futisäiti sanoi, että on aina reilu kaveri toisille joukkueessa...tsemppiä!
Vierailija wrote:
Näitä "tähtipelaajia" todella löytyy...meillä kävi niin, että tuo samainen poika pomottaa sekä fudiksessa, että sählyjoukkueessa ja perheen kommentti on, että "jotkut vaan ovat parempia kuin toiset". Kun asenne ja kasvatus kotoa on tuollainen ja valmentajatkin pönkittävät yleensä vain näitä ns tähtipelaajia, niin aremmat ja vähän "huonommat" pelaajat eivät ole "mitään". Mietin vaan, että millaiset tiimipelitaidot tuollaisille "tähtipelaajille" tulee, tuskimpa yksin kuitenkaan siellä kentällä niitä maailmanmestaruuksia voittavat. Terkkuja vaan kaikille hulluille lätkä- ja fudisperheille, kun sorratte meidän muiden lapsia.
Tuollaiset ”tähtipelaajat” yleensä laitetaan kuriin ihan muiden pelaajien toimesta kun tulee sitä ikää lisää ja itsevarmuus kasvaa.
Nyt ei kato mitään Stiigaa vaan Everlaastia, poikas alkaa nyrkkeilee on maailma sen verran kova paikka.
mikähän se pojan ikä oli ja milloin aloitti jalkapallon?
Mitä nuorempia ollaan sitä suurempi vaikutus on kehitystasoilla ja kehityshyppäyksillä ja jollakin yksittäisellä ominaisuudella.
Joku voi junnata kauden samalla tasolla ja sitten kuukaudessa nousta uudelle tasolle, mentaali ja kasvutekijät vaikuttavat.
Pikkujunnuissa yhden vakioharhautuksen omaava taskuraketti voi mättää maaleja joka ottelussa ja vuoden päästä olla ihan normipelaaja kun muut "kasvavat" nopeuseron kiinni.
Rehellisyyden nimissä pitää todeta, että melko nuoresta jo nähdään onko kyseessä ns. hyvä pelimies, koska se paketti vaatii synnynnäistä taitoa ja asennetta j+ ne 20.000? laukausta omalla ajalla ja pomputtelut päälle.