Mikä persoonallisuushäiriö minulla on? Vai mihin oireet viittaavat?

itse uskon enemmän asioiden tunnetasolla läpikäymiseen kuin puhumiseen, en tiedä mitä sellainen terapia on nimeltään. Ihan on sulla perusvaiva; Et osaa luottaa ja rakastaa. Et luota siihen että olet arvokas. varmaan eri suuntaukset nimeää tuon eri tavoin, mutta hyvin monella, jolla on ollut "huono lapsuus" käy noin. Ehkä vanhemmat eivät ole osanneet vastata tarpeisiin, vaikka oliskin ulkoiset puitteet oleet hyvin ja sulle on tullut huono minäkuva. Ja tavallaan lunastat maailmalta sitä mitä sun vanhempies olis pitänyt antaa sulle- etkä pysty elämään itsenäistä aikuista elämää- koska et ole saanut siihen tarpeeksi eväitä.

:))))



t. kyökkipsykologi

älä oikeasti kysy täältä ;), me ollaan valelääkäreitä.

itse uskon enemmän asioiden tunnetasolla läpikäymiseen kuin puhumiseen, en tiedä mitä sellainen terapia on nimeltään. Ihan on sulla perusvaiva; Et osaa luottaa ja rakastaa. Et luota siihen että olet arvokas. varmaan eri suuntaukset nimeää tuon eri tavoin, mutta hyvin monella, jolla on ollut "huono lapsuus" käy noin. Ehkä vanhemmat eivät ole osanneet vastata tarpeisiin, vaikka oliskin ulkoiset puitteet oleet hyvin ja sulle on tullut huono minäkuva. Ja tavallaan lunastat maailmalta sitä mitä sun vanhempies olis pitänyt antaa sulle- etkä pysty elämään itsenäistä aikuista elämää- koska et ole saanut siihen tarpeeksi eväitä. :)))) t. kyökkipsykologi

tuo on totta, en tosiaan osaa luottaa enkä rakastaa (paitsi lapsiani). Vaikean tästä tekee se, että mielestäni perheeni on ollut sellainen, jossa kaikesta on voinut aina puhua ja tukea on aina saanut. Kotihoidossa olen ollut ja tosi riippuvainen mm. äidistäni. Ja tunnen itseni epäkiitolliseksi jos väittäisin että nämä ongelmani johtuvat perheestäni. Lisää itsesyytöksiä, olenko ollut siis jotenkin vääränlainen aina...

Muistan omille lapsilleni kertoa joka päivä, kuinka tärkeitä he ovat minulle ja että heitä rakastetaan, pelkään jotenkin että heille tulee samanlaisia ongelmia kuin minulle.

http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/index.html



http://myrskykari.tripod.com/persoonallisuushairiohtml



Sopisiko tämä parhaiten:

http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/paranoidinen.html

älä oikeasti kysy täältä ;), me ollaan valelääkäreitä.

eipä tässä mitään menetäkään, valelääkäreitä liikkuu näköjään missä vaan;)

ap.

itse uskon enemmän asioiden tunnetasolla läpikäymiseen kuin puhumiseen, en tiedä mitä sellainen terapia on nimeltään. Ihan on sulla perusvaiva; Et osaa luottaa ja rakastaa. Et luota siihen että olet arvokas. varmaan eri suuntaukset nimeää tuon eri tavoin, mutta hyvin monella, jolla on ollut "huono lapsuus" käy noin. Ehkä vanhemmat eivät ole osanneet vastata tarpeisiin, vaikka oliskin ulkoiset puitteet oleet hyvin ja sulle on tullut huono minäkuva. Ja tavallaan lunastat maailmalta sitä mitä sun vanhempies olis pitänyt antaa sulle- etkä pysty elämään itsenäistä aikuista elämää- koska et ole saanut siihen tarpeeksi eväitä. :)))) t. kyökkipsykologi

tuo on totta, en tosiaan osaa luottaa enkä rakastaa (paitsi lapsiani). Vaikean tästä tekee se, että mielestäni perheeni on ollut sellainen, jossa kaikesta on voinut aina puhua ja tukea on aina saanut. Kotihoidossa olen ollut ja tosi riippuvainen mm. äidistäni. Ja tunnen itseni epäkiitolliseksi jos väittäisin että nämä ongelmani johtuvat perheestäni. Lisää itsesyytöksiä, olenko ollut siis jotenkin vääränlainen aina...

Muistan omille lapsilleni kertoa joka päivä, kuinka tärkeitä he ovat minulle ja että heitä rakastetaan, pelkään jotenkin että heille tulee samanlaisia ongelmia kuin minulle.

mutta on myös vaikeaa nähdä ja kyseenalaistaa sitä "hyvän perheen" todellisuutta, kun siihen on kasvanut. kannattaa mennä terapiaan kun olet ruvennut noita miettimään- asiat voivat oikeasti muuttua. Ja lapset aika herkästi imevät tuontyyppiset ongelmat itseensä.

Silloin kun miettii virheitään, ei pidä ajatella virhettä vaan pitää muistella niitä ajatuksia, tuntemuksia ja olosuhteita, jotka johtivat virheisiin. Virheet eivät ole virheitä jos ne ovat tekoja, jotka on päätetty ja tehty parhaan tiedon pohjalta, joka sillä hetkellä oli saatavilla. Palaa takaisin siihen hetkeen ja mieti läpi mitä jos olisit toiminut jotenkin toisin. Olisiko toisin toimiminen ollut luontevaa?



Riippuu tietysti minkälaisista virheistä puhutaan. Suurin osa ihmisten tekemistä virheistä eivät ole virheitä lainkaan. Näitä pikkuvirheitä ovat mm:



- Kirjoitusvirheet

- Satunnainen kömpelyys (esim. huolimaton ote ja tavara putoaa lattialle)

- Kertamuistamisvirheet, kertaunohtaminen

- Kolari, joka johtui yllättävästä tilanteesta liikenteessä



Teräksisellä keskittymiskyvyllä noiltakin voi välttyä, mutta silloin tulee kysyä mikä on sen keskittymiskyvyn hinta, jos on aina valpas, eli hypervalpas.



Tosivirheet ovat sellaisia jotka koostuvat tuhannesta pienemmästä virheestä tai laiminlyönnistä, esim:

- Tosi huonosti päättynyt suhde tai sodankaltainen avioero. Tällöin jokainen päivä suhteen alusta saakka on ollut oma virheensä kun sitä suhdetta ei miettinyt kriittisesti tarpeeksi usein, tai jos mietti ja ei tehnyt mitään muuttaakseen tilannetta.

- Toistuva unohtelu, ilman että siihen puuttuu. Ei ole kuin ajan kysymys kunnes unohtuu jotain tärkeää.

- Pään satuttaminen pyörällä kaatuessaan, kun on tietoisesti ajanut satoja kertoja polkupyörällä ilman kypärää.

- Lääkäriin menemättäjättäminen tarkoituksella, usean päivän ajan. Sitten jälkeenpäin kuuleekin että suurimmilta vaivoilta oltaisiin voitu välttyä hyvinkin helposti ja nyt hoito maksaa moninkerroin enemmän.



Sitten ne ihmiset. Ihmiset ovat tylsiä päällepäin. Ei tarvitse olla yhtään pahoillaan jos ihmiset alkuun tuntuvat samanlaisilta. Erot persoonissa näkee vasta ajan myötä. Vain 15-20% väestöstä on ns. älykästä, eli suurin osa on minulle ainakin aika harmaata massaa. Minä löysin vuodessa nettichatin kautta paljon enemmän tasoistani porukkaa kuin mitä ulkomaailmasta koko ikäni aikana. Toisaalta taas minä olen kärsimätön uusien ihmisten suhteen. Minä inhoan uuteen ihmiseen tutustumista kylmiltään. Haluaisin tarkkailla hänen menoaan hetken ennen dialogia. Chatissa tuo onnistuu. Saa pitää toisia silmällä niin paljon kuin haluaa ennen kuin sanoo sanaakaan.



Kosto. Kostoa saa hautoa. Se voi toimia terapiana. Kosto ja viha ovat terveitä reaktioita koettuja menneitä vääryyksiä kohtaan. Ihmisellä on luontainen tarve palauttaa toisille ihmisille se, minkä hän on kerran vastaanottanut, oli se sitten rakkautta, kiusantekoa tai julmuutta. Jos pienikin kiusa tuntuu järkyttävän julkealle loukkaukselle, sulla saattaa olla samurain verta suonissa. Tai sitten jonkun menneen päällikön verta. Tai ehkä sua on vain tönitty pienenä ja herkistyit ajan myötä pikkukiusoille. Sun pitää miettiä läpi ne kiusat yksi kerrallaan. Olivatko kiusat suunniteltuja tekoja vai jotain äkkipikaistuksissa tehtyjä juttuja?



Negatiivisuuskin voi olla positiivinen asia. Negatiivinen ihminen etsii aina asioiden negatiiviset puolet, ja pitäytyy niissä jutuissa, joista ei löydä negatiivisia puolia. Logiikka sanelee, että jos ei löydä mitään negatiivista jostain asiasta, täytyy sen asian olla täysin positiivinen.







Hoidoksi määräisin sinulle tolkutonta hedonismia ja chattia, jossa voit turvallisesti äyskähtää ihmisille heti kun vähänkin siltä tuntuu. Toteuta impulssisi. Netin kautta ei voi vielä onneksi ja valitettavasti vetää ketään päin näköä. Syö viinereitä, sellasia hillosta märkiä ja imeliä. Mussuta suklaata. Nussi peittoa. Osta iso pehmeä peitto ensin. Sitten ostat kalliin lakanan sille, jotain silkinkaltaista. Pääasia että se tuntuu mahdollisimman eroottiselle. Nuku alasti. Imase torrenttina joku tv-sarja ja kato kaikki jaksot kerralla. Pelaa läpi yön jotain peliä, viisveisaten vastuista tai kotitöistä. Pinnaa töistä. Sano seuraavana päivänä naama virneessä pomolle että unohdit tulla töihin. Kyllä se siitä :)