konsolipelaaminen on kauhea asia?
Mikä idea siinä on, että ostetaan lapselle konsolipelejä, tietokoneita ym. jopa omaan huoneeseen ja sitten lapsen peliaikaa kytätään minuutin tarkkuudella ja jos lapsi käyttäytyy huonosti ihan muussa yhteydessä, niin rangaistuksena on pelikieltoa viikko tai kuukausi, tai jopa niin, että jos lapsi rikkoo pelirajoituksiaan, siitä seuraa pelikielto. Tarkoitan lähinnä sitä, että miksi lapselle ostetaan toinen toistaan hienompia vehkeitä, joilla on kivaa pelata, mutta sitten pelaamisesta tehdään kaiken pahan alku ja pelikoneen elämäntehtävä on olla näkyvillä ärsyttämässä houkuttavuudellaan, mutta siihen ei saa koskea. En ymmärrä tätä ehkä juuri siksi, että lapseni on vielä sen verran pieni, ettei pelikonsolit häntä vielä kiinnosta, ehkä sitten parin vuoden kuluttua ymmärrän. Minun logiikalla tämä menisi kuitenkin niin, että jos pelaamisesta tulee ongelma, pelikone laitetaan piiloon kokonaan, ettei sitä voisi käyttää salaa luvatta ja se ei olisi houkuttamassa näkyvällä paikalla. Enkä siis lainkaan tarkoita sitä, että haluaisin lapsilla olevan rajoittamaton mahdollisuus pelaamiseen, kannatan mieluummin ulkoilua ym. tekemistä, mutta jos pelikoneet ostetaan, niin niistä tehdään kauhean negatiivisia asioita. Aukaiskaa tämä asia minulle niin, että ymmärrän.
Kommentit (4)
Lisään vielä toisen kysymyksen, jota en ymmärrä: miksi kaikessa muussa elämässä tehdyt lapsen "mokat", kiukut, tottelemattomuudet kostetaan usein nimenomaan pelikoneajan menetyksellä? Asiat, jotka ei liity mitenkään toisiinsa. Nämä asiat jotenkin minun mielessäni nostaa pelikoneilla pelaamisen aika "pahaan" asemaan, jota on pakko lapselle suoda, mutta missä tahansa tekee väärin, se menetetään ensimmäisenä.
ja meillä ei rajoiteta lasten pelaamista.
Ei lapsia kiinnosta edes pelata joka päivä,kun he tietävät, että voivat pelata heti kun tahtovat.
Nyt varsinkin kesälomalla, ovat aamusta iltaan kavereiden kanssa ulkona, pelikoneita ei ole edes vilkaistu.
Ja muutenkin pelaavat todella vähän, joskus sadepäivinä voivat konsolin äärellä viettää useammankin tunnin.
Nyt varmaan asettelin sanani taas väärään järjestykseen, kun tähän vastaavat nimenomaan ne, kenellä pelien pelaaminen ei ole kuvaillulla tavalla ongelma. Niin paljon olen kuitenkin kuullut siitä, miten peliaika menetetään milloin mistäkin syystä ja miten lapset haluavat käyttää ison, ehkä liian ison siivun ajastaan pelailuun, jolloin vanhemmat päätyvät sitä keinolla tai toisella rajoittamaan. Voisiko joku sellainen vastata myös, jonka perheessä on suunnilleen sellainen tilanne, jota kuvailin?
Meillä on vanhemmat it-nörttejä ja lapset on hyvää vauhtia tulossa perässä eli aina ne tietokoneella jotain tekee, pelaa tai ohjelmoi tai jotain. Ei siinä meistä mitään pahaa ole, samanlaisia on oltu itsekin ja ammattikin tästä harrastuksesta tullut.