oletko äitipuoli?

minun on vaikea kiintyä muiden lapsiin. Omia rakastan yli kaiken.

minun on vaikea kiintyä muiden lapsiin. Omia rakastan yli kaiken.

Itselle ollut pari suhdetta miehiin joilla on lapsia, ja aina hommat kaatuneet. Luulen että aikalailla siksi että olen hysteerisesti pelännyt mahdollista tulevaa äitipuolen rooliani. Ehkä olen kylmä, itsekäs ja huono ihminen, mutta minusta ei ole siihen.

mutta kuka jaksaa kivaa, mutta täysin pikkujasmiinan pauloissa olevaa totaali-yh-isää.



Esim.



Lautanen on syötävä tyhjäksi tai ei saa jälkkäriä. Tai no edes puolet siitä, tai jos ees maistat, tai no eikai sulla sitte ollut nälkä, jos tällä jätskillä sitte pärjäät.



Ja lähes joka asiassa näin. Kyseessä oli 6v lapsi.

Mikä on vaikeinta roolissasi?

Entä oletko lähi- vai etä puoli?

Tekisitkö jotain toisin, jos voisit?

Jos et ole, niin pystyisitkö olemaan, jos uudella kumppanilla olisi lapsia?

Vaikeinta on muistaa, että miehellä on muitakin lapsia kuin yhteiset. Eletään niin tiiviisti kahden yhteisen kanssa lapsiperhe-elämää, että miehen vanhemmat lapset unohtuu arjessa. Samoin on vaikeaa sompailla itsekkyyden ja toisaalta halun säilyttää sisarusten suhteet välillä. Tästä pieni esimerkki tältä päivältä: olen säästänyt lapsille syntymästä asti rahaa ja kummallakin on muutama tonni tilillä. Miehen lapsilla ei ole penniäkään säästötilejä vanhemmiltaan ja olen ihan hiljaa asiasta. Tuossa vanhempi lapsikin otti juuri luottoa ostaakseen huonekaluja ja tässä meidän yhteisellä 4-vuotiaalla on melkein 5000 Euroa säästötilillä. Mutta rahat on mun laittamia ja mun vanhempien.

Olen etä-äiti yhdelle 16-vuotiaalle lapselle, toinen on jo 22-vuotias.

En tekisi. Rakastan miestä ja tällä paletilla mennään. Miehen lapset on ihan mukavia kuitenkin.