Miksi lapset ovat tyytymättömiä ja kinastelevat, vaikka yritämme kaikkemme heidän parhaakseen?
Nyt kun kesäloma alkoi, niin päivät on enimmäkseen kiukuttelua, kinastelua, yksi lapsista kiusaa pienimpää, riehumista, ja jatkuvasti on tylsää. Ovat tyttöjä kaikki (3v, 7v ja 9v).
Yritämme miehen kanssa järjestää mahdollisuuksien mukaan lapsille mukavaa touhua ja tekemistä, mutta tuntuu että mikään ei riitä!! Vähän aikaa ollaan tyytyväisiä ja sitten taas on tylsää ja kiukutellaan.
Siis onko tämä normaalia vai missä on vika? Tunnen itseni niin riittämättömäksi.
Kommentit (19)
että yritätte liikaa miellyttää lapsianne ja järjestää heille tekemistä.
Parhaat leikit syntyy lapsilta itseltään.
Väitän että nykylasten ja vanhempien ongelma on liika ennalta suunnitteleminen ja aina pitää olla jotain extrahyvää. Kun tietty piste ylitetään mikään ei tunnu miltään. Ei osata nauttia pienistä iloista, vaikka perhosen lennosta tai ylipäätään luonnon monimuotoisuuden seuraamisesta.
Saako lapset enää heitellä kiviä rannalta, liata itseään kunnolla mullassa möyrien ja matoja etsien. Käydä ongella.
Miten olisi omatekemät käpylehmät.
Majojen rakentelu sisälle tai ulos ihan oma-aloitteisesti, tapahtuuko sitä vai onko kielletty.
Onko luovuus jo tapettu???????????????????
Omani ei tuossa iässä ole valittaneet tylsyyttä vaan keksineet itse leikkinsä. Kerran kesässä käytiin pienellä kotimaan matkalla tyyliin Linnanmäki. Tietysti mummollassa käytiin myös. Muu aika meni ihan helposti kotosalla leikkien ja touhuten.
Lapset pitää opettaa tavalliseen arkeen ja arkiaskareisiin. 9-vuotiaana itse tein pullataikinan kun olin yksin kotona. Lettujen paisto onnnistui jo itsekseen jne.
Nykylapset pilalle hemmoteltuja ja pilalle passattuja.
Kinastelua ja valittamista tekemisen puutteesta.
Ei todellakaan ole jokapäiväistä.
Olen kans sitä mieltä että lapsille ei kannata olla liikaa ohjelmoitua toimintaa. Antakaa lasten olla vaan vaikka löhötä sohvalla. Kyllä ne jossakin vaiheessa keksivät jotakin.
Meillä isommat 9 ja 11 v ovat seuranneet kisoja. Pienemmät touhuaa mitä milloinkin.
Nuorimmainenkin käy välillä tankkaamassa läheisyyttä sylissä ja sitten taas rientää leikkeihin.
Touko-kesäkuun vaihteessa kun koulut loppuu niin kyllä huokastaan helpotuksesta koko perhe. Silloin alkaa todellinen loma. Toisaalta on kiva kun syksyllä taas alkaa koulut.
Ollaan käyty lintsillä. Kotieläintilakin on katsastettu. On Kyläilty.
Välillä ihan vaan oltu. Välillä ovat olleet kavereiden kans taikka serkkujen kanssa.
Loppukesästä saatetaan joku pikkureissu tehdä.
Oon sitä mieltä kuin muutkin että antakaa lasten olla.
Meillä mennyt siksikin varmaan ihan ok kun olen vuodesta toiseen antanut heidän itse keksiä tekemistä. En oikeen ole sellainen joka jaksais Kokoajan touhuta lasten kans. Ovat tottuneet siihen.
Meillä on 5 lasta.
Jossain maalla lapset voi kai päästää pihalle, jos ne rupeavat käymään ylikierroksilla?
Viihdy, ellei ole perheen ulkopuolisia kavereita.
Yksi minkä lisäisin on kirjojen lukeminen -se rikastuttaa elämää ja lisää luovuutta, eikä silloin ole koskaan tylsää hetkeä!
Itse löysin kirjojen maailman heti kun opin lukemaan -enkä muista että olisi lapsena ollut koskaan tylsää: kuljin ulkoja ja sisällä luin (vanhempien mielestä liikaakin) kirjoja. Tottakai joskus kaipasi kaveria kun paras ystävä oli reissussa tms.
Opettakaa lapsenne nauttimaan kirjoista. Meillä on luettu vauvasta asti ja nyt taaperoikäisen kanssa kirjat ovat jokapäiväistä tekemistä. Näen jo, kuinka vuosien päästä köllötän lapseni kanssa vierekkäin -kummallakin oma kirja kädessä:)
ihan samanlaista! Tyypillistä meidän lasten suusta:
Milloin mennään Puuhamaahan?
Miks me ei koskaan päästä laivalle?
Milloin mä saan sen ja sen lelun?
Ei oo mtn tekemistä..
En tee sitä, en tee tätä, ei ei ei...
Ja kyllä, tiedän missä on menty vikaan. Nyt onkin kaikki järjestetty hauska pannassa, ja lasten annetaan tylsistyä.
Jos lapsi valittaa tylsyyttä, hänelle vastataan: "Jos sulla ei ole mitään tekemistä, sitten varmaan oot tekemättä mitään." Tämän neuvon sain asiantuntijalta.
se nahistelu ynnä muu ihan lasten kasvuun kuuluu. On rasittavia aikoja ja sitten taas hiukkasen helpompia aikoja hetken matkaa (näin vanhemman näkökulmasta). Siellä kotona on selvästikin hyvä olla kun voi vähän "päitä tasailla" sisarusten kesken ja vanhemmillekin uskaltaa ilmaista mielipiteensä.
Nyt kun kesäloma alkoi, niin päivät on enimmäkseen kiukuttelua, kinastelua, yksi lapsista kiusaa pienimpää, riehumista, ja jatkuvasti on tylsää. Ovat tyttöjä kaikki (3v, 7v ja 9v).
Yritämme miehen kanssa järjestää mahdollisuuksien mukaan lapsille mukavaa touhua ja tekemistä, mutta tuntuu että mikään ei riitä!! Vähän aikaa ollaan tyytyväisiä ja sitten taas on tylsää ja kiukutellaan.
Siis onko tämä normaalia vai missä on vika? Tunnen itseni niin riittämättömäksi.
Anna heidän itse keksiä tekemiset pariksi päiväksi. Toki puututte, jos kinastelu muuttuu kiusaamiseksi, mutta muuten annatte heidän olla omissa oloissaan. Syömään kutsutte. Jos valittavat tylsyyttä, niin käske keksimään tekemistä tai jos ei keksi, niin aina voi siivota, kitkeä rikkaruohoja tms.
Luulisin, että niiden parhaaksi on yritetty vähän liikaa. Meilläkin 3- ja 5-vuotiaat riehuvat ja tappelevat jatkuvasti, ja välillä saavat tietysti kunnon itkupotkuraivareita. On raskasta. Olisi mukavaa vain oleskella kotona, mutta eivät nuo rauhoitu leikkimään mitään yhdessä eikä erikseen, viihtyvät ainoastaan, jos on jotain erityistä "kivaa" tekemistä. Heti kun tekeminen loppuu, niin kiukuttelu ja pahantekeminen alkaa. Ehkä tämä on kerrostaloasujien ongelma? Jossain maalla lapset voi kai päästää pihalle, jos ne rupeavat käymään ylikierroksilla?
Jospa relaisitte vähän. Olette jo huomanneet, että ei siitä ole kuin vähän haittaa.
Antakaa lasten kerran elämässään keksiä ihan itse jotain tekemistä ja viihdyttää ihan itse itseään.
Odottakaas ,kuinka ne tappelevat perinnöistään kuin teistä aika jättää. Itse ette sentään ole sitä näkemässä.
Eli ensin se on just tota, mitä kuvailit, kun ollaan totuttu siihen, että kokoajan on ohjelmaa. Ja komppaan aiemmin kommentoinutta siinä, että lapsille on hyväksi, että välillä on tylsää: siitä se oma luovuus kehittyy.
Ongelma helpottaa, kun kaikki rauhoittuu (meidän perheessä siihen menee noin kaksi viikkoa) ja tottuu siihen, että ollaan vaan ja siitä pelkästä olemisesta oppii nauttimaan. Sitähän se loma parhaimmillaan on.
Eli unohtakaa hetkeksi kaikki ohjelman järjestäminen, suosittelen pelkkää ulkoilua ohjelmaksi ja kaikki liikunta toki suotavaa.
eikä aikuisten tehtävä ole miellyttää lapsia koko ajan. Tylsistyminen kehittää luovuutta, yhdessä leikkien keksiminen sosiaalisia taitoja. Eli jos koko ajan häsäät lasten kanssa, niin ne odottavat tätä. Et muuten saa muissakaan ihmissuhteissa kiitosta, jos koko ajan yrität miellyttää.
Tuo ylikierroksilla käyminen on vähän eri juttu. Terve lapsi kaipaa mahdollisuutta purkaa energiaa liikunnallisilla leikeillä, joten kyllä minäkin siitä lähden, että ulos ne pitää päästä riehumaan. 3-4 tuntia ulkona riehuneena lapset eivtät kitise, ovat väsyneitä, mutta tyytyväisiä.
Antakaa työtavoitteita, jotka lasten pitää tiiminä saavuttaa ja palkinto on Lintsi. Taulukko jääkaapinseinään. Nurinasta menee pisteitä. Hyvästä päivästä plussaa.
eikä aikuisten tehtävä ole miellyttää lapsia koko ajan. Tylsistyminen kehittää luovuutta, yhdessä leikkien keksiminen sosiaalisia taitoja. Eli jos koko ajan häsäät lasten kanssa, niin ne odottavat tätä. Et muuten saa muissakaan ihmissuhteissa kiitosta, jos koko ajan yrität miellyttää.
Tuo ylikierroksilla käyminen on vähän eri juttu. Terve lapsi kaipaa mahdollisuutta purkaa energiaa liikunnallisilla leikeillä, joten kyllä minäkin siitä lähden, että ulos ne pitää päästä riehumaan. 3-4 tuntia ulkona riehuneena lapset eivtät kitise, ovat väsyneitä, mutta tyytyväisiä.
ja podet turhaa syyllisyyttä. Koulu on lapsen arjessa tukiranka ja kun sitä ei ole, lapsi on hetken aikaa vähän tyhjän päällä. Opeta lapsille, ettei tylsyyteen kuole. Joskus vaan ollaan. Joskus on tylsää. Älä keksi enää erikoista tekemistä muulloin kuin viikonloppuna tai kun todella haluat ja jaksat. Äiti ja isä eivät ole ohjelmatoimistoja. Lapselle tekee hyvää keksiä itse tekemistä. Lankean itsekin usein samaan ansaan, mutta aivan turhaan. Lasten kinastelukaan ei ole vaarallista. Se on vain ärsyttävän kuuloista, mutta ainahan voi laittaa korvatulpat.
Rentoa kesää! t. viiden äiti
Kannattaa kysellä, mikä kiukuttaa jne. Muutos aiheuttaa monenlaisia tunteita, jotka saattaa purkautua noinkin.
Varmasti ihan normaalia loman alun käytöstä, kun pitäisi ja voisi itse alkaa kehitellä ja keksiä tekemistä. Kehukaa lapsia aina kun yhteiselo sujuu, kyllä se siitä alkaa varmasti sujua.
Mä sanon lapsille aina, jos valittavat tylsyyttä, että levähdä sitten hetki. Yleensä keksivät pian tekemistä.
Kannattaa myös ottaa lapsia mahdollisimman paljon mukaan arjen toimintaan eli tekee ruokaa, siivoomaan, käymään kaupassa, lenkille tms. Samalla voi jutella kaikkea, eikä tarvitse olla koko aikaa idea-automaattina tai organisaattiroina.
omia ja toistenkin lapsia seuraamalla ; )
eli aina vaan vaaditaan enemmän, mihinkän ei tyydytä enää :(
eli ehkä ap kannatta lasten antaa olla vaan.. kunnes osaavat käyttäytyä :)
mä tein niin, et noita retkiä ns nasaittiin, eli yhdessä päätetään tavoitten joihin pyritään, esim osan siivota jälkeni tms, ja kun tietty aika on osattu toimia, niin sit saa palkkioksi retken esim heurekaan :)'
jonne muutoinkin olisi tietty päässyt.
mutta näin on lapset olleet innoissaan ja tsempanneet, ja entistä innostuneempia olleet , kun vielä kovin on kehuttu, kun ovat reippaina olleet
ikäkaudetkin on tietty vaihtelevia, tietty kapinointi kuuluu asiaan
ja loma vasta alaknut, lapset haluu heti nyt tässä kaiken ; )
eivät malta odottaa
Etsi ensi kesänä jokin kurssi isommille. Mun 9v. on kädentaitojen kurssilla 4h/pv tän viikon.
Ehkä vaatii jonkin aikaa totutella yhdessäoloon ilman tavallisia rutiineja. Kyllä itsekin oletan enemmän kiukutteluja nyt kuin kouluaikaan
OIkeesti, aloin taas kerran miettii mikä meidän tyttöjä vaivaa... Mutta tätä tää on, kun ei tosiaan ole sitä koulua/eskaria (ja sitä mukaa jatkuvasti kavereita läsnä) viemässä puolta päivistä.
Nämä kyllä tappelee muulloinkin kuin keslomalla...
Tylsyyteen olen sanonut mm. "sitten kun on tarpeeksi tylsää niin keksit kyllä jotain", "hyvä, tylsyys kehittää mielikuvitusta" (tätä lapset inhoaa :D )... Tai sitten käsken tekemään jotain tosi tylsää :D
Meillä ei lapset saa jatkuvasti tavaraa eikä mennä kuin kerran kolmessa vuodessa Särkkikseen kunkin lapsen kanssa (menen siis kahdestaan aina yhden lapsen kanssa, vuorovuosin). Puuhamaata kyselevät välillä, mutta sinnekin mennän korkeintaan jokatoinen vuosi.
Ääntä näistä kyllä lähtee: kitinää, narinaa, tappelua... sehän se eniten hermoja rassaa, mutta olen todennut, ettei mun/miehen puuttuminen asiaan auta mitään, joten korvatulpat korviin ja se siitä.
Ja ulkoilun nimiin minäkin vannon. Onneksi asutaan metsän laidalla rivarissa, joten tilaa on temmeltää (eikä tappelu kuulosta niin raivostuttavalta, kun se tulee ulkoa).