Mitä sinun annettiin tehdä lapsena, mitä et antaisi omien lastesi tehdä?
Tuosta 10-vuotiaan omatoimisuus-ketjusta tuli mieleen. Laitetaanpa pinoon vähän esimerkkiä siitä, kuinka maailma on muuttunut. Itse olin 9-vuotiaana sairas. Vanhemmat olivat töissä ja sairastin yksin kotona. Aamulla piti mennä virtsakokeeseen terveyskeskukseen. Syömättä, juomatta ja virtsaamatta aamulla. Jäi omaksi ongelmakseni pyöräillä 4 kilsaa kauheassa pissahädässä tervesyskeskukseen, ilmoittautua siellä ja etsiä labra. En tiedä selviäisikö oma 11-vuotiaanikaan samasta :) Meidät myös jätettiiin veljeni kanssa kahdestaan viikonlopuiksi kotiin, kun veli oli 13 ja minä 8. Vanhemmat menivät mökille, eikä kännyköistä ollut tietoakaan. Mitään yhteyttä sinne ei saanut. Meillä oli kyllä veljen kanssa aina todella mukavaa ja odotimme että saamme jäädä kotiin kahdestaan, katsoa leffoja ja syödä lämpimiä voileipiä. En muista, että koskaan olisin pelännyt :)
Kommentit (45)
joita sinä sait tehdä, nuo ovat asioita joita sinun piti tehdä. Minun lapseni saavat tehdä kaikkea mitä minäkin, vaarallisiakin (palstamammnan mielestä) juttuja. Tosin eivät juokse puukko kädessä metsässä ekaluokkalaisina kuten minä.
joita sinä sait tehdä, nuo ovat asioita joita sinun piti tehdä.
Minä nimenomaan SAIN hoitaa vauvaa. Omaa lastani en luottaisi tuon ikäisenä hoitamaan vauvaa. Muutoin hän saa kyllä tehdä lähes kaikkea, myös vaarallisia juttuja.
joita sinä sait tehdä, nuo ovat asioita joita sinun piti tehdä. Minun lapseni saavat tehdä kaikkea mitä minäkin, vaarallisiakin (palstamammnan mielestä) juttuja. Tosin eivät juokse puukko kädessä metsässä ekaluokkalaisina kuten minä.
Toki minä vaikeuksissa pyrin auttamaan lastani. Sen sijaan lapseni saavat kyllä liikkua yksin ulkona, minkä jälkeen kaikki sallimiset ja kieltämiset menettävät merkityksensä. En minä olisi "saanut" tehdä montaakaan lämmöllä muistelemaani hölmöä tempausta, jos olisin kysynyt vanhemmilta lupaa ensin.
kun hoidin pikkusiskoani (5v) kesällä. Käytiin tosin ohjatussa leikkipuistotoiminnassa jossa saatiin ruoka ja välipala jne. mutta itse sinne mentiin n. parin kilometrin matka.
kolmen kilometrin päähän epäviralliselle uimarannalle mukanani koko korttelin kaikki lapset, (7-8 kpl), joukossa kaksi täysin uimataidotonta. Useamman kerran. Kaikki meni aina ihan hyvin eikä ne pienetkään koskaan päässeet karkuun, mutta omaa lastani en tuommoiseen vastuuseen antaisi.
Me oltiin myös pikkusiskon kanssa mökillä viikko, kun mä olin 12 ja sisko 8. Mut tämän mä antaisin omankin lapseni tehdä, jos se itse uskaltaisi. Kyseinen mökki on hyvin suojainen ja siinä on meidän isomummola parin sadan metrin päässä ja kaikki muut kylän asukkaat on jotain lähes luotettavia tuttuja myös. Siellä ei siis oikeastaan ole yksin ja toisaalta siellä ei ole mitään, mitä tarvitsisi pelätä.
kukaan ei kysellyt perään. koskaan ei myöskään seurattu koulutöiden sujumista.
Omat lapset ovat 14v-25v ja ovat kokeneet ihan erilaisen elämän kuin minä.
- autossamme ei ollut ollenkaan turvavöitä takaistuimilla
-vanhempani lähettivät minut kuudeksi viikoksi sukulaisten luokse n. 600 km:n päähän ollessani vajaa 2 vuotias
-jouduin saunomaan sekasaunassa milloin naapurien, milloin isäni työkavereden, milloin puolituntemattomien sukulaisten kanssa vielä teini-ikäisenäkin, eikä siihen ollut vastaan sanomista.
-sain viettää kesäni kaupungin kesäsiirtoloissa vaikka en tykännyt yhtään (toki siellä oli joskus kivojakin hetkiä).
Voisin jatkaa listaa loputtomiin...
- en antaisi ajaa polkypyörillä ilman turvakypäriä
- en antaisi lapseni viettää viikkokausia kesälomalla ja koko joulunpyhien jälkeisen ajan lapsen kavereiden isovanhempien/sukulaisten/ym. luona soittamatta kertaakaan kuulumisia
- en jättäisi 10-vuotiaan omaksi huoleksi ostaa alusvaatteensa ja sukkahousunsa Anttilasta bussimatkan päästä
- en antaisi 8-vuotiaan mennä yksin bussilla harrastuksiinsa ison varustekassin kanssa ja paluu pilkkopimeässä myöhään iltaisin
-jouduin saunomaan sekasaunassa milloin naapurien, milloin isäni työkavereden, milloin puolituntemattomien sukulaisten kanssa vielä teini-ikäisenäkin, eikä siihen ollut vastaan sanomista.
Vieläkin tympii nuo sekasaunomiset. Enää en menisi enkä päästä lapsianikaan. On ihanaa, kun saa olla alastomana aivan rauhassa.
myymässä ovelta ovelle itsetehtyjä kukkakimppuja sun muuta. Saaduilla kolikoilla me sitten käveltiin keskustaan ostamaan karkkia yhdestä baarista.
Muutenkin elo siellä maalla oli aika huoletonta. Kännyköitä ei ollut eikä edes lankapuhelinta ja välimatkat kavereille aika pitkiä, joten paljon seikkailtiin omin päin pitkin kylää.
poljettiin joka päivä fillareilla 4 km päähän uimarannalle ja uitiin ja puljattiin siellä vedessä koko päivä. Ei ollut kännyköitä, joten kukaan ei tavoittanut mistään.
12-vuotiaana matkustettiin junalla Helsinkiin kavereiden kanssa ja pyörittiin koko päivä kaupungilla ostoksilla. Ei kännyköitä.
Olin ekaluokkalainen kun naapurin 5-vuotias sai lähteä mun kanssa koululle yhtä esitystä katsomaan. Häntä ei olisi päästetty vielä yksin, mutta kun mä olin niin "iso" ja koululainen, niin mun kanssa sai lähteä. Matka vajaa 1 km suuntaansa.
Kun lähdin 10-15 vuotiaana kesäleirille, kannoin itse 2 km isot kassit ja tavarat paikkaan, josta bussi lähti. Kukaan ei järkännyt mitään kuljetusta.
Pyöräiltiin kavereiden kanssa tosi paljon, jo 2-3 luokkalaisina ajeltiin ympäri kaupunkia.
Koskaan ei sattunut mitään. Ja mulla oli huolehtivat vanhemmat.
Joessa, jossa oli virtausta ja jalat eivät yltäneet lähellekään pohjaa. Lisäksi vesi oli niin mustaa, ettei nähnyt kuin muutaman kymmenen sentin päähän. Olimme n. 10- ja 7-vuotiaita eikä kumpikaan mikään mestariuimari, no mut olihan meillä uimarenkaat että pysyttiin pinnalla.
- ajaa pyörällä ilman kypärää
- matkustaa autossa ilman istuinta/turvavyötä
- liikkua yksin kaupungissa pimeällä
- kiipeillä puissa yli 10m korkeudessa
- jättää hampaat pesemättä (omenan syöminen ajoi saman asian hoitotädin mielestä)
- lypsää lehmiä 5 v eteenpäin
- kuljettaa hevosta kilometrien päähän teitä pitkin 6 v ylöspäin, taluttaen tai ohjastaen kärryiltä
- Kantaa raskaita maitotonkkija ( siis täysiä) 6 v eteenpäin
- Kulkea yksin koulumatkan kerran viikossa 5 km.
- Kulkea vapaasti metsissä 4-5 v eteenpäin
- Hoitaa sisarusteni vauvoja ja myöhemmin lapsia 11 vuotiaasta eteenpäin
- pyöräillä 11-12 v eteenpäin 20 päähän kyleilemään (ilman aiempaa sopimusta)
- käsitellä työkaluja, esim. halkomiskonetta tai puimuria
- hoitaa perheen ruokaostoksia 13vuotiaana
Helsingissä yksin kaupunginosasta toiseen, piti mennä kahdella bussilla ja metrolla.
Sain katsoa televisiosta kaiken mitä halusin.
Matkustin yhdessä samanikäisen serkun kanssa junalla noin 800 km matkan hiihtolomalla, taidettiin olla noin 10- tai 11-vuotiaita.
Kuljettiin samaisen serkun kanssa pikkukaupungissa miten halusimme ja vietimme päiviä kahdestaan serkun kotona, käytiin uimarannalla ilman aikuisia, laitettiin ruokaa.
Eka- ja tokaluokkalaisena kuljin avaimen kanssa ja olin yksin iltapäivät kotona. Kun hävitin avaimen aika usein, menin kavereille tai kauppoihin ja ilmestyin kotiin vasta illalla.
Olisin huolesta suunniltani, jos omat lapseni tekisivät mitään näistä asioista!
ekaluokkalaisena. Käytiin jossain Tiimarissa ostamassa pyyhekumeja ja palloiltiin muuten vaan siellä.
Sain kulkea myöhään illalla Keskuspuistossa kaverin kanssa. Naureskeltiin humalaisille ihmisille, jotka huutelivat pusikoista. Ekaluokkalaisena tämäkin.
Sain 14-vuotiaana lähteä polkupyörällä kaverille 100 kilometrin päähän. Ajoin vilkasliikenteisiä maanteitä.
Suojelen omia lapsiani ihan naurettavuuksiin asti. Nyt 10v:n päästän yksin vain tuttuihin paikkoihin kaverin kanssa. Ei minkäänlaisia seikkailuja.
myymässä ovelta ovelle itsetehtyjä kukkakimppuja sun muuta. Saaduilla kolikoilla me sitten käveltiin keskustaan ostamaan karkkia yhdestä baarista.
Muutenkin elo siellä maalla oli aika huoletonta. Kännyköitä ei ollut eikä edes lankapuhelinta ja välimatkat kavereille aika pitkiä, joten paljon seikkailtiin omin päin pitkin kylää.
Välillä myytiin kukkakimppuja ja itsetehtyjä koruja lähikapuan pihassa (kauppias antoi aina mielellään meille natiaisille luvan myydä siinä).
Saaduilla rahoilla ostimme sitten karkkia, joka oli meille köyhille muksuille aikamoinen ylellisyys.
Saimme myös ajaa pyörää ilman kypärää. Meillä ei moisia tainnut edes olla.
- Sain uida yksin/siskoni kanssa/ kavereiden kanssa 9-vuotiaasta lähtien. Olin uimataitoinen mutta en erityisen hyvä.
- 9-vuotiaana hoidin 4-vuotiasta pikkuveljeäni kesäsulun ajan. Käytiin tosin puistoruokailussa, jonne poljettiin polkupyörillä 4 km. Pikkuveli apupyörillä vieläpä. MOnta tienylitystä ja tien reunaa pitkin ajamista.
- Hoidin 10-vuotiaana 5-vuotiasta veljeäni illan ja alkuyön, kun vanhemmat juhlivat naapurissa
- Ei ollut pyöräilykypäriä eikä turvaistuimia. Turvavöitä tosin piti aina käyttää.
- kävin yksin keuhkokuumeen jälkeisissä verikokeissa ja röntgen-kuvissa. Olin tosin tuolloin jo 12-vuotias.
mutta ei silloin niitä ollut kellään. Meillä ei ollut lastenpyöriä, vaan ajoin aikuisten pyörällä seisten.
hoitaa tätini vastasyntynyttä vauvaa 9- vuotiaana. Silloin äitiysloma oli 3kk ja kun hoitotäti oli lauantait vapaalla, hoidin minä vauvaa tädin ollessa töissä. Samoin olin lapsenlikkana viikonloppuisin, että täti pääsi tanssimaan.