Miksi minua ei kutsuta työkavereiden juhliin?

Mutta en pahastu. Työkaverit on eri sukupolvea kun minä, ja heillä on hiukan eri kiinnostuksen kohteet.

toinen voi olla tuo "määrätietoisuus", jonka sanoit. Se on niin paha punainen vaate joillekin, ettei mitään rajaa.

ja yleensä ihminen joka on vain vähän "määrätietoinen", ei edes tiedosta sitä. Jos itsekin sen huomaat, sun täytyy olla jo aika tosi vahva mielipiteiltäsi tai määräilevä justiina tms.

En tarkoita ettetkö olisi kiva ihminen noi muuten, mutta ihmiset vihaavat määrätietoisia naisia, mitä se määrätietoisuus sitten kulloinkin on

Minä ja tämä toinen kutsutta jääneistä olimme juuri samaa ikäluokkaa kuin nämä kaikki muut kutsutut.



Ainoat yhdistävät tekijät mulle jä tälle toiselle on juurikin tuo määrätietoisuus, mikä koskee kyllä vain työasioita eli ei tulisi pieneen mieleenkään mennä sanomaan vaikka toisen juhlissa, että miten asiat pitäisi hoitaa tai kommentoida mitään. Osaan siis juhlissa käyttäytyä, kiitellä tarjoamisia ja olla ystävällinen ja kuunnella toisten juttuja. Samoin tämä toinen, joka jätettiin myös kutsumatta. Toinen yhdistävä tekijä on se, että me saamme firmassa ne parhaat palautteet asiakkailta. Kateuskin kävi siis mielessä yhtenä syynä.



Paska fiilis kyllä on, kun kaksi jätettiin kutsumatta. Tää toinen miettii jo ettei tulis ensi syksynä töihin, mulla ei sentään vitutuksen aste ole niin kova.

eivätkä halua sinne kuin nuoleskelijoita mukaan.



Olet itsenäinen ja riippumaton heistä, ja ikäväkseensä vielä hyvä työntekijä, ahkera ja osaava. Olet siis uhka. Siksi eivät halua sinua porukkaansa.



Sinun olisi pitänyt olla hiljainen, nöyristelevä ja mielistelevä vanhoja akkoja kohtaan, niin sitten olisivat hyväksyneet sinut mukaan porukkaansa.



Itselläni sama kokemus kuin ap:lla. Olen empaattinen, kuunteleva, seurallinen, ahkera ja kunnianhimoinen työssäni. En harrasta kyynärpäätaktiikkaa. Mutta en myös nuoleskele ketään. Tämä oli liikaa työpaikkani kuppikuntalaisille: en päässyt porukoihin mukaan. Olen ulkopuolinen, vaikka kaikki sanovat minua mukavaksi, auttavaiseksi ja yhteistyökykyiseksi työntekijäksi. Lisäksi olen kova tekemään niitä töitä, en ole tullut juoruilemaan työpaikalle, vaan ihan tekemään töitä. Se koetaan uhaksi, ja nostaa muiden rimaa esimiehen silmissä, joka saa aikaan sitten pahaaverta minua kohtaan.

Paska fiilis kyllä on, kun kaksi jätettiin kutsumatta. Tää toinen miettii jo ettei tulis ensi syksynä töihin, mulla ei sentään vitutuksen aste ole niin kova.

Käyttekö tämän toisen kanssa esim. kahdestaan lounaalla ja nämä muut omassa porukassaan jne.? Jos olette muutenkin eriytyneet muusta porukasta, niin ehkä he ajattelevat, että teitä ei muiden seura kiinnosta? Ei ole tarkoitus syyllistää, itsekin olen vastaavassa tilanteessa ollut.

Teen töitäni ja tauoilla juttelen tasapuolisesti kaikille noin 30 ihmiselle. Tämän toisen kanssa ei olla oltu oikein ollenkaan tekemisissä, mut nyt sit käytiin iltaa istumassa, kun todettiin et oltiinkin niitä ainuita tästä meidän ikäluokasta, joita ei kutsuttu juhliin. Mainitaan nyt tässä vielä, että minä olen nainen ja tämä toinen kutsutta jäänyt oli mies eli sukupuolellakaan ei ollut minusta merkitystä.



Ehkä näillä toisilla on sitten ollut jo iät ja ajat jotain porukoita, joihin ovat sitten noita uudempiakin työkavereita nyt sitten hyväksyneet, mutta minä olen ollut niin kuutamolla etten ole tajunnut noita sisäpiirijuttuja. Tuntuu entistä pahemmalle, jos kyse ei olekaan edes yksittäisestä juhlasta vaan vielä suuremmasta sisäpiiriporukasta.

eivätkä halua sinne kuin nuoleskelijoita mukaan.

Olet itsenäinen ja riippumaton heistä, ja ikäväkseensä vielä hyvä työntekijä, ahkera ja osaava. Olet siis uhka. Siksi eivät halua sinua porukkaansa.

Sinun olisi pitänyt olla hiljainen, nöyristelevä ja mielistelevä vanhoja akkoja kohtaan, niin sitten olisivat hyväksyneet sinut mukaan porukkaansa.

Itselläni sama kokemus kuin ap:lla. Olen empaattinen, kuunteleva, seurallinen, ahkera ja kunnianhimoinen työssäni. En harrasta kyynärpäätaktiikkaa. Mutta en myös nuoleskele ketään. Tämä oli liikaa työpaikkani kuppikuntalaisille: en päässyt porukoihin mukaan. Olen ulkopuolinen, vaikka kaikki sanovat minua mukavaksi, auttavaiseksi ja yhteistyökykyiseksi työntekijäksi. Lisäksi olen kova tekemään niitä töitä, en ole tullut juoruilemaan työpaikalle, vaan ihan tekemään töitä. Se koetaan uhaksi, ja nostaa muiden rimaa esimiehen silmissä, joka saa aikaan sitten pahaaverta minua kohtaan.

Minullakin on pari samanikäistä uudempaa työkaveria, jotka halveksivat "vanhoja akkoja" ja ovat muutenkin mielestään parempia. En kutsu esim. kotiini tämän kirjoittajan kaltaisia, omasta mielestään empaattisia työyhteisön jäseniä.

miten paljon se loukkaa jopa aikuista ihmistä? Puhumattakaan siitä, että samaa touhua aloitetaan jo päiväkodissa. Työkaverini oli itkenyt tän illan takia. Itse en ole ehkä niin sisällä tässä kuviossa, että olisin itkenyt sentään, mutta surullinen olin kyllä.