Ihmiset ovat nykyään aika pitkään tosi lapsellisia

Parikymppisiä haukutaan jos saavat lapsia, neljäkymppinen keski-ikäinen kuvittelee olevansa vielä nuori ja hehkeä ("ainakin niinku kiinteämpi ku naapurin teini, kauheet sellut sillä!"), uusioperheitä ja sateenkaariperheitä syntyy kuin sieniä sateella mutta perinteinen, ydinperheen perustanut hetero, alkaa kohta olemaan vähemmistössä. Kaikki muu on hienoa paitsi se, mitä ennen tavoiteltiin. Diakonissalaitoksella oli esittely laitoksesta ja dia-kuvissa oli lähinnä erilaisia vähemmistöjä sekä teksti "meillä erilainen on tavallista ja tavallinen erilaista". Kuvaa hyvin nykymeininkiä: ihan sama mitä teet tai mistä haet nautintosi, kunhan vaan saat sen mitä tahdot, viis mistään muusta.

Onneksi tämä ihminen osaa elää oikein:)

on solmineet parisuhteen aika myöhään ja tehneet lapsensakin aika myöhään. Jotenkin heillä noi parisuhteet on erilaisia, (haluttaisi sanoa parempia) kun molemmat on yhteen mennessään jo aikuisia ja arvostavat sitä suhdetta. He ovat ehtineet reissata ja kokea kaikkea, heillä on hyvä itsetuntemus. Minä koen, että tein lapset sittenkin liian aikaisin. Ois pitänyt olla rohkeutta elää sitä omannäköistä elämää, eikä tehdä vielä silloin lapsia.

lasten saaminen tekee ihmisen paremmaksi? Juu, esim. viikonloppuisin pitää herätä yhtä aikaisin kuin lapsetkin. Entä jos lapsettomalla on ravihevosia tai kilpaurheiluharrastus ja täytyy herätä aamukuudelta? Eikö lapsellinen ole silloin yhtä epäitsekäs kuin lapsellinenkin? Lapsellisen pitää ottaa huomioon omat lapsensa, mutta mitä jos lapseton työskentelee vaikka lähihoitajana, hänenkin täytyy silloin ottaa huomioon muut ihmiset? Lapsettomilla on usein myös vanhemmat ja kavereita ja muita ihmisiä, jotka täytyy ottaa huomioon. En ole havainnut, että se omista lapsista huolehtiminen ulottuisi muihin ihmisiin sen enempää kuin ennen niitä lapsia. Omaksi iloksi ja omasta halustahan ne lapset on tehty, ja kaikkiin kivoihin asioihin liittyy myös uhrauksia, ihan kuten lapsettomallakin. Lapsettomalla on ehkä enemmän vapaa-aikaa, mutta sitten ei ole niitä kaikkia ihmeellisiä tuntemuksia ja kokemuksia, mistä lapselliset puhuu.

Ihmettelen, miten ihmisillä riittää elämänsisältöä kun nuoruus tuntuu jatkuvan monilla lähes nelikymppiseksi.

Voi kyllähän sitä sisältöä riittää. Maailma on avoin ja tekemistä riittää.

Bailataan, matkustellaan jne ja eletään omaa napaa tuijottaen.

Mitä sitten? Miksi elämää ei saisi elää niin kuin haluaa? He nauttivat sellaisesta elämästä.

Ja noista aikaisista aamuheräämisistä: Miksi ihminen ei saisi nukkua aamulla pitkään, jos kerran siihen on mahdollisuus?

Annapa kuule muiden elää ihan niinku itse haluavat. Mitä se sinun persettä rassaa jos kaikki ei halua esim.niitä penikoita? Elämästä pitää nauttia ja tehdä asioita mistä itse nauttii.

Ja noista aikaisista aamuheräämisistä: Miksi ihminen ei saisi nukkua aamulla pitkään, jos kerran siihen on mahdollisuus?

Ei ketään häiritsemässä ihania unia. Kesälomakin alkoi juuri, nautin tästä vielä kun voin.

nykyäänhän keski-ikäisinäkin pidetään vasta jotain 50-vuotiaita.

Ihmisten eliniänodote on kasvanut tuntuvasti viime vuosikymmeninä, joten on ihan luonnollista, että keski-ikäkin alkaa myöhemmin.

Parikymppisiä haukutaan jos saavat lapsia, neljäkymppinen keski-ikäinen kuvittelee olevansa vielä nuori ja hehkeä ("ainakin niinku kiinteämpi ku naapurin teini, kauheet sellut sillä!"), uusioperheitä ja sateenkaariperheitä syntyy kuin sieniä sateella mutta perinteinen, ydinperheen perustanut hetero, alkaa kohta olemaan vähemmistössä. Kaikki muu on hienoa paitsi se, mitä ennen tavoiteltiin. Diakonissalaitoksella oli esittely laitoksesta ja dia-kuvissa oli lähinnä erilaisia vähemmistöjä sekä teksti "meillä erilainen on tavallista ja tavallinen erilaista". Kuvaa hyvin nykymeininkiä: ihan sama mitä teet tai mistä haet nautintosi, kunhan vaan saat sen mitä tahdot, viis mistään muusta.

Uusperheellinen ei voi elää "normielämää"? Se sun ydinperhe ihanteena on ollut 1900-luvun alun poliittinen liike, eikä kauaa kestänyt sekään. Sotien yli lähinnä.

koska en jaksa olla tekemisissä itsekeskeisten, lähes 35-vuotiaiden ystävieni kanssa, jotka eivät tajua perheellisten elämästä mitään. Jotenkin on vaan alkanut tuntua, että meidän arvomaailmamme ja elämäntilanteemme ovat niin erilaisia, että se alkaa muodostua kestämättömäksi tilanteeksi.

Haluatko sinä vain heidän "ymmärtävän sinua", mutta itse et lainkaan tajua heidän elämäänsä? Meillä on yhteensä 5 lasta, eikä mitään vaatimusta siihen, että jokainen sinkku jotenkin tajuaisi meidän elämästä kauheasti. Vittumaisimpia ne toiset "onneksi osaamme elää oikein" -perheelliset ovat.

On itse asiassa hyväkin muistaa vielä vanhana, millaista oli olla lapsi ja nuori.



Olen aika iäkäs, mutta en voi olla hämmästymättä, kun huomaan, mitä on tapahtunut hauskoille ja huumorintajuiselle nuoruuden ajan ystävilleni sen jälkeen kun he menivät naimisiin ja saivat lapsia. Heistä - ainakin osasta - on tullut minusta aika kauheita tiukkapipoja. En olisi osannut kuvitella, että niin käy.



Sen lisäksi he marmattavat kuin vanhukset, että "ei meidän lapsuudessamme lapset olleet sisällä kuten nyt, me olimme melkein koko ajan ulkona ja pelasimme palloa tai vietimme aikaa reippailemalla raittiissa ilmassa".



Minusta tuntuu, että taisimme viettää eri lapsuutta. Itse ainakin muistan selvästi lapsuudesta sen, kuinka äiti ja isä nalkuttivat siitä, että olin niin paljon sisällä. Tykkäsin istua nenä kirjassa lukemassa enkä meinannut keksiä mitään tekemistä ulkona.



Sitten on vielä niitä työkavereita, jotka muistelevat, ettei heidän lapsuudessaan saanut karkkia eikä makeaa kuten nyt. Itse olen jo aika vanha mielestäni, mutta muistan, kuinka ollessani lapsi äiti tuli töistä ja tunki suuhuni englannin lakua tai marshmallowsia ja se oli taivaallisen hyvää...tai kuinka sunnuntaikävelyllä äiti poikkesi kahvilaan ostamaan jäätelöä, jonka söimme päästyämme kotiin.

Ei se henkinen kehitys siitä riipu, onko mukuloita vai ei.

Ja tavalla, jota lapseton ei voi tajuta. Ei ne lapset kenestäkään mitään tee, mutta onhan korrelaatio ilmeinen.

Tämä on taas tätä samaa vanhaa paskaa. Otetaan joku mielivaltaisesti valittu normi ja kutsutaan siitä poikkeavia sopivalla haukkumanimellä.

Ja tavalla, jota lapseton ei voi tajuta. Ei ne lapset kenestäkään mitään tee, mutta onhan korrelaatio ilmeinen.

nyt konkreettisesti millä tavalla lasten saaminen kasvattaa eli tekee kypsemmäksi ihmiseksi? En itse ole huomannut MINKÄÄNLAISTA korrelaatiota henkisen kasvun ja lasten saamisen välillä. Ehkä lapselliset kuvittelevat niin, koska he ovat ennen lapsia ajatelleet vain itseään, ja kuvittelevat kaikkien muidenkin lapsettomien olevan yhtä itsekeskeisiä?

Kun oikeastaan se, että siirtää ajatuksensa oman itsensä sijasta OMIIN lapsiinsa ei ole yhtään sen vähemmän itsekästä. Ei siitä lasten saaneesta tyypistä tällöin ole muille ihmisille tai maailmalle sen enempää hyötyä kuin ennenkään.

se, että lapset hankittiin ennen nuorempana ei tarkoittanut sitä, että vanhemmat olisivat olleet kypsempiä nuorempana ja osanneet ottaa lapsen tarpeet huomioon.

Ei todellakaan.

Parikymppisiä haukutaan jos saavat lapsia, neljäkymppinen keski-ikäinen kuvittelee olevansa vielä nuori ja hehkeä ("ainakin niinku kiinteämpi ku naapurin teini, kauheet sellut sillä!"), uusioperheitä ja sateenkaariperheitä syntyy kuin sieniä sateella mutta perinteinen, ydinperheen perustanut hetero, alkaa kohta olemaan vähemmistössä. Kaikki muu on hienoa paitsi se, mitä ennen tavoiteltiin. Diakonissalaitoksella oli esittely laitoksesta ja dia-kuvissa oli lähinnä erilaisia vähemmistöjä sekä teksti "meillä erilainen on tavallista ja tavallinen erilaista". Kuvaa hyvin nykymeininkiä: ihan sama mitä teet tai mistä haet nautintosi, kunhan vaan saat sen mitä tahdot, viis mistään muusta.

nykyäänhän keski-ikäisinäkin pidetään vasta jotain 50-vuotiaita.

Ei se henkinen kehitys siitä riipu, onko mukuloita vai ei.

mutta kyllä ihminen ottaa ihan eri lailla vastuuta ja elää aivan erilaista elämää ollessaan äiti tai isä kun silloin kun voi nukkua puolillepäivin viikonloppuisin ja silti väsyttää ja mitään ei ehdi (näin sanovat monet lapsettomat keski-ikää lähestyvät).

Tavallaan hieman outoa sanoa että ollaan lapsellisia siksi koska ei hankita lapsia. Omassa tuttavapiirissäni nuorimpina lapsia hankkivat nimenomaan he jotka ovat tosi lapsellisia vielä parikymppisinäkin. He ovat juuri niitä jotka hankkivat aikuisina videopelejä ja velkaantuvat niillä pikavipeillä.



Ja sekö on joku lapsellisuuden mittari ettei ole vielä nelikymppisenä vanha ämmä? Asia selvä.

Lapsettomat ja lapselliset ottaa vastuuta eri asioista. Itse esimerkiksi hengailen työpaikalla joka päivä vähintään tunnin ylitöissä. Sitä äiti tuskin tekee vapaaehtoisesti?