Onko liian iso ikäero?
Mies 37v ja nainen 25v. Miehelle lapsia, naisella ei.
Kommentit (31)
Meillä ikäero lähes vastaava, eli olin 22 ja mies 33 kun tavattiin. Miehellä tuolloin pieni lapsi edellisestä suhteesta (eikä mikään viikonloppuisä). No, mies ei todellakaan vaikuta edelleenkään miltään ikälopulta, vaan meillä on samanlaiset kiinnostuksenkohteet, musiikkimaku, pukeutumistyyli jne. eli kaikki toimii. Lapsia ei kumpikaan halunnut lisää joten niitäkään ei ole tarvinnut väsätä :D Tärkeintä on siis se ihminen, ei se ikä. Ja joo, mieheni todennäköisesti joskus alkaa kärsiä vanhuuden mukanaan tuomista jutuista ennen mua, mutta onneksi mä sitten toivottavasti olen terve ja saan häntä hoitaa.
Itsellä oli vähän samanlainen tilanne, mutta mies oli vanhempi ja kaksi lasta, oli yh-isä. Ei se ikäero missään vaiheessa ole oikeasti hämännyt, vaikka mieheni aluksi miettikin asiaa kovasti. Olemme olleet nyt yhdessä 14 vuotta, eikä nyt 49v mies kyllä vanhalta tunnu vieläkään :)
En sitä pelkää, että ihmiset pitäisivät minua nuorella tyttöystävällä keulijalla, kuten joku kirjoitti. Kyse ei ole sellaisesta, vaan molemminpuolisten tunteiden syntymisestä nuoremman naisen kanssa. Kaikki tuntuu nyt hyvälle.
Silti arastelen seuraavan askeleen ottamista, juuri ikäeron ja elämäntilanteen erilaisuuden takia. Vaikka nyt tuntuisimme tasavertaisilta, olisiko se sitä myöhemmin?
Lapsiasia tulisi eteen sitten, jos tulisi.
Mies siis minua 16v vanhempi. Meillä on ihana taapero ja ainakin nyt olemme onnellisia. Ikää emme mieti. Tulevaisuudesta en toki tiedä, oli ikäero mikä tahansa.
Riippuu niin paljon teistä itsestänne. Entäpä jos ikäero olisikin toisinpäin? Muuttuuko tämän ketjun vastaajien mielipiteet?
Riippuu niin paljon teistä itsestänne. Entäpä jos ikäero olisikin toisinpäin? Muuttuuko tämän ketjun vastaajien mielipiteet?
Naiset pysyvät kunnossa ja elossa miehiä kauemmin. Vanhemmalla iällä tuo ikäero jossa nainen on vanhempi ei ole läheskään yhtä paha kuin sama toisinpäin.
Riippuu niin paljon teistä itsestänne. Entäpä jos ikäero olisikin toisinpäin? Muuttuuko tämän ketjun vastaajien mielipiteet?
Naiset pysyvät kunnossa ja elossa miehiä kauemmin. Vanhemmalla iällä tuo ikäero jossa nainen on vanhempi ei ole läheskään yhtä paha kuin sama toisinpäin.
Riippuu täysin elintavoista ja geeneistä. Sekä onnesta.
Miksi täällä mennään heti 15-20 vuotta ajassa eteenpäin? Mistä sitä tietää, kuinka nuorekas ap on tai millaisena säilyy. Ei tuo pelkkä paperilla oleva ikäero pitäisi olla mikään este tai edes hidaste, aikuisiahan molemmat olette.
En sitä pelkää, että ihmiset pitäisivät minua nuorella tyttöystävällä keulijalla, kuten joku kirjoitti. Kyse ei ole sellaisesta, vaan molemminpuolisten tunteiden syntymisestä nuoremman naisen kanssa. Kaikki tuntuu nyt hyvälle.
Silti arastelen seuraavan askeleen ottamista, juuri ikäeron ja elämäntilanteen erilaisuuden takia. Vaikka nyt tuntuisimme tasavertaisilta, olisiko se sitä myöhemmin?
Lapsiasia tulisi eteen sitten, jos tulisi.
Mun mielestä lapsiasia kannattaa selvittää jo alkuvaiheessa ettei tule pettymyksiä puolin jos toisin.
Onhan tuossa ikäeroa, paljon riippuu naisen "kypsyydestä".
Meillä ikäero lähes vastaava, eli olin 22 ja mies 33 kun tavattiin. Miehellä tuolloin pieni lapsi edellisestä suhteesta (eikä mikään viikonloppuisä). No, mies ei todellakaan vaikuta edelleenkään miltään ikälopulta, vaan meillä on samanlaiset kiinnostuksenkohteet, musiikkimaku, pukeutumistyyli jne. eli kaikki toimii. Lapsia ei kumpikaan halunnut lisää joten niitäkään ei ole tarvinnut väsätä :D Tärkeintä on siis se ihminen, ei se ikä. Ja joo, mieheni todennäköisesti joskus alkaa kärsiä vanhuuden mukanaan tuomista jutuista ennen mua, mutta onneksi mä sitten toivottavasti olen terve ja saan häntä hoitaa.
Itsellä oli vähän samanlainen tilanne, mutta mies oli vanhempi ja kaksi lasta, oli yh-isä. Ei se ikäero missään vaiheessa ole oikeasti hämännyt, vaikka mieheni aluksi miettikin asiaa kovasti. Olemme olleet nyt yhdessä 14 vuotta, eikä nyt 49v mies kyllä vanhalta tunnu vieläkään :)
Joo kyllä oli yh-isä, lapsi siis asuu meidän kanssamme. Nyt ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja elämä hymyilee :)
enemmän ihmisistä ja olosuhteista kuin iästä.
Meillä ikäero lähes vastaava, eli olin 22 ja mies 33 kun tavattiin. Miehellä tuolloin pieni lapsi edellisestä suhteesta (eikä mikään viikonloppuisä). No, mies ei todellakaan vaikuta edelleenkään miltään ikälopulta, vaan meillä on samanlaiset kiinnostuksenkohteet, musiikkimaku, pukeutumistyyli jne. eli kaikki toimii. Lapsia ei kumpikaan halunnut lisää joten niitäkään ei ole tarvinnut väsätä :D
Tärkeintä on siis se ihminen, ei se ikä. Ja joo, mieheni todennäköisesti joskus alkaa kärsiä vanhuuden mukanaan tuomista jutuista ennen mua, mutta onneksi mä sitten toivottavasti olen terve ja saan häntä hoitaa.