Mun exä on narsisti ja silti mä vaan haikailen sen perään.
Mikä ihme siinä on? Hän on ihan klassinen tapaus narsistista, hänellä on ihan oma todellisuutensa, röyhkeä, häikäilemätön, ei osaa ottaa toisten tunteita huomioon. Hän joko vihaa tai rakastaa(idealisoi). Ne kenestä hän "pitää", hän antaa kaikkensa, palvoo, jumaloi. Hänen vihansa on pelottavaa, ahdistavaa, julmaa. Hän ottaa kaiken tilan ja huomion. Elämä hänen kanssaan on sopeutumista hänen elämäänsä. Me erosimme, koska hän koki "valtavan" narsistisen loukkauksen taholtani. Hän ei voinut elää asian kanssa ja jätti minut. Meillä on yhteisiä lapsia, joita hän tapaa joka toinen viikonloppu. Joudumme olemaan tekemisissä paljon, koska lapset ovat pieniä. Hän vihasi minua eron jälkeen melkein 10 kuukautta niin, että elämä oli helvettiä. Hän kiusasi ja uhkaili(ei fyysisesti). Sitten tilanne muuttui, hän joutui valitsemaan asiallinen käytöksen, jottei menettäisi huoltajuuttaan. Kaikki sujuu nyt hyvin. Mutta mitään vikaa hän ei tietenkään itsessään näe. Hän on alkanut flirttailemaan kanssani ja hakee kovasti hyväksyntää. Ja minä.. en voi uskoa.. olen alkanut haikailemaan häntä takaisin. Sanokaa mulle nyt jotain järkevää. En jaksaisi aloittaa sitä hulluutta alusta, mutta toinen puoli sanoo, että lapset haluaisivat, että isä ja äiti ovat yhdessä ja omat tunteet vetävät häneen kovasti, MIKSI? Neuvokaa.
Kommentit (16)
päässyt hänestä eroon, ole onnellinen!
Me on tehty eroa jo 6vuotta, eikä luonaa vieläkään...
ei ole väkivaltainen. Hän on ns sivistynyt narsisti. Ei lyö, koska siitä tulee seurauksia. Olen pohtinut näitä asioita paljon. Mulla on hyvä itsetunto. Kaipaan miehen läheisyyttä ja rakkautta. Olen lapsen kanssa paljon eli eh ehdi kovinkaan aktiivisesti etsiä uutta suhdetta. Olen kyllä tapaillut muutamia miehiä, mutta en kehenkään ihastunut. Ex osaa olla kovin ihana, hänen seuransa on viihdyttävää. Ehkä niitä asioita kaipaan. Toisaalta muistan suhteen loppuajoilta, kuinka ahdistunut olin, en voinut edes katsoa häntä silmiin. Emme koskaan puhuneet mistään negatiivisesta, hän kielsi kaiken. Kaikki oli "täydellistä", meidän perhe, parisuhde.. Itseäni en halua rankaista, hänen vihansa en kaipaa. ap
sillä se ei palvo ja hakkaile hyvällä omallatunnolla varustunutta ihmistä...
sitten kuulostaa siltä, että sinä et osaa olla yksin. Kaipaa miestä. Ja tämä on huono asia: olet valmis ottamaan narsistin, jottet joutuisi olemaan yksin.
Niinkö?
sillä se ei palvo ja hakkaile hyvällä omallatunnolla varustunutta ihmistä...
jotain alitajuista tässä on, jos et tietoisesti mitään myönnä.
2
valmis ottamaan.. mutta kaipaan häntä, ajattelen ja mietin. Tunteita on, mutta en halua häntä elämääni. Haluan eroon tunteistani häntä kohtaan, koska tiedän, ettei hän tule koskaan muuttumaan, eikä suhde voisi toimia. ap
Et mitenkään poikkeava.
Pidät uhriutumisesta ja haluat biologisesti alistua vahvan miehen välineeksi. Suomeksi siis sinun luonteeseesi kuuluu se, että haluat tulla kohdelluksi huonosti. Siksi haikailet kukkoilijamiesten perään.
Kuten melkein kaikki naiset.
Sulla on pakosti itsetunnossa jotain vikaa, muuten et kaipaisi takaisin ja antaisi itseäsi kohdella noin.
Tai sitten olet tosiaan tehnyt itsellesi uhri-identiteetin etkä osaa nähdä itseäsi muunlaisessa kehyksessä.
Nimim. kokemusta on, ja luojan kiitos irtipäässyt
sinulla on tunteita miestä kohtaan, mutta mitä tunteita tunnet itseäsi kohtaan? Arvostatko itseäsi? Kumpaa ihmistä kohtaan sinulla on enemmän tunteita: miestä vai itseäsi? Kumman nostat tärkeämmäksi elämässäsi?
kyselee 2 (joka itsekin on been there done that)
jatkaa. Eli mitä alitajuista tarkoitat. Meidän suhde oli sellainen, että mies yritti "nujertaa" minua koko suhteemme ajan, saada alistumaan. Jos näytin heikkouteni, hän haukkui, jos olin kovana, hän haukkui. Hän hoki usein, että "sulla on onneton itsetunto" ym. Jos mulla olisi oikeasti huono itsetunto, olisin varmasti aivan nujerrettu.
Nyt kun kirjoitan näitä asioita, en todellakaan kaipaa tota elämää takaisin. Järki sanoo ei. Mutta jotain hänessä silti kaipaan. No meidän erosta ei ole kovin kauaa. Ehkä sekin, että olen aina ajatellut, etten koskaan eroa. Suuri pettymys itseeni, avioero on mielestäni kuitenkin tietynlainen epäonnistuminen. ap
jatkaa. Eli mitä alitajuista tarkoitat. Meidän suhde oli sellainen, että mies yritti "nujertaa" minua koko suhteemme ajan, saada alistumaan. Jos näytin heikkouteni, hän haukkui, jos olin kovana, hän haukkui. Hän hoki usein, että "sulla on onneton itsetunto" ym. Jos mulla olisi oikeasti huono itsetunto, olisin varmasti aivan nujerrettu.
Nyt kun kirjoitan näitä asioita, en todellakaan kaipaa tota elämää takaisin. Järki sanoo ei. Mutta jotain hänessä silti kaipaan. No meidän erosta ei ole kovin kauaa. Ehkä sekin, että olen aina ajatellut, etten koskaan eroa. Suuri pettymys itseeni, avioero on mielestäni kuitenkin tietynlainen epäonnistuminen. ap
No luultavasti sitten kaipaat vain jotakuta elämääsi, läheisyyttä ja arjen jakamista (vaikka sitten paskaa sellaista). Pysy nyt lujana ja jatka itseksesi eteenpäin. Opit kyllä olemaan yksinkin, jos niin tahdot. Ja sen jälkeen sulla on hyvä pohja TERVEELLE ja tasavertaiselle parisuhteelle.
jatkaa. Eli mitä alitajuista tarkoitat. Meidän suhde oli sellainen, että mies yritti "nujertaa" minua koko suhteemme ajan, saada alistumaan. Jos näytin heikkouteni, hän haukkui, jos olin kovana, hän haukkui. Hän hoki usein, että "sulla on onneton itsetunto" ym. Jos mulla olisi oikeasti huono itsetunto, olisin varmasti aivan nujerrettu.
Nyt kun kirjoitan näitä asioita, en todellakaan kaipaa tota elämää takaisin. Järki sanoo ei. Mutta jotain hänessä silti kaipaan. No meidän erosta ei ole kovin kauaa. Ehkä sekin, että olen aina ajatellut, etten koskaan eroa. Suuri pettymys itseeni, avioero on mielestäni kuitenkin tietynlainen epäonnistuminen. ap
Minunkin elintilani kutistui olemattomiin, vaikka elämämme oli sivistynyttä. En minäkään nujertunut, vaikka jatkuvalla syötöllä kuulin, että ajatukseni ovat vääriä.
Erosta selviäminen vie vuosia. Jätetyksi tuleminen on se kaikista pahinta. Hylkäämisen tunne on musertava. Et ole vielä selvinnyt erosta.
2
itse olet eronnut 2?
Meillä kävi niin, että minä ihastuin toiseen mieheen. Exä oli aina hokenut, ettei ole mustasukkainen ja sallisi minulle vaikka seksiä toisen kanssa. Tilaisuuksia ei kuitenkaan koskaan tullut( enkä niitä olisi käyttänytkään), koska hän oli jatkuvasti lähellä tai jos olin ilman häntä jossain hän soitteli. Hän kysyi minulta useasti päivässä, että "rakastatko". Kun sanoin "kyllä" niin kaikki oli hyvin. No lopulta en enää voinut sanoa kyllä, olin ihastunut toiseen ja rakkaus häntä kohtaan olematon. Sanoin, etten enää varmastikaan rakasta ja kerroin tunteistani toista kohtaan. Toivoin häntä kanssani parisuhdeterapiaan, jotta tilanne muuttuisi. Hän ei enää puhunut kanssani, alkoi siitä hetkestä vihaamaan ja pian muuttikin sitten pois. Näitä asioita ei koskaan saatu puhuttua. Hän sanoi eron syyksi vain, että halusi eroon minusta, thats it.
Hän oli luonut kuvan, että on särkymätön. Uskoin siihen ja ajattelin että hän heräisi puhumaan asioista oikeasti, jos kerron ihastuksen tunteistani toista kohtaan. Hän luhistuikin täysin.
Mies ihastui itse ja sanoi, että tästä lähtien hän tekee mitä itse haluaa ja hän latelee ehdot. Varasin ajan pariterapiaan, mutta se oli miehelle kauhistus. Sen verran myöntyi, että voi tulla kerran, mutta toisesta naisesta ei luovu. Siksi minä repäisin itseni irti ja se on ollut elämäni suurin teko.
Asiaa emme koskaan ole selvittäneet. En suostu selvittämään, koska en halua kuulla, että kaikki on vain minun syytäni. Niinhän se aina...
Minä en olisi ottanut miestä takaisin ilman perusteellista terapiaa ja halua muuttaa omaa toimintaa. Se olisi ollut minun ehtoni takaisinottamiseen.
2
Sinä siis saat häneltä jotain. Mitä?
Tässä heittoja ja kysymyksiä, joita kandee miettiä:
Hiveleekö hänen palvontansa sinua?
Sekoitatko palvonnan rakkauteen?
Oletko yksinäinen ja koet hänen flirttailun kohteenaan vähemmän yksinäisyyttä?
Saatko ylemmyydentunnetta siitä, että hän on nöyrtynyt hakkailemaan sinua?
Hiveleekö itsetuntoasi, että sittenkin kelpaat?
Onko itsetuntosi riippuvainen siitä, että tunnet kelpaavasi?
Pidä järki tallessa. Kirjoita joka päivä päiväkirjaa ja pohdi niitä suhteen kielteisiä asioita. Lue näitä merkintöjä päivittäin. Tiedät järjellä, että ajan myötä olet taas hirressä, jos tuohon suostut.
Niin: haluatko rankaista itseästi jostain? Vihaatko itseäsi niin paljon, että haluat rankaista itseäsi?
Vihaatko itseäsi niin paljon, että tarvitsen ihmistä, joka vihaa sinua myös?