Huoltajuusasioilla kiusaaminen
Miten menettelisin tässä tilanteessa?
Erosimme muuan viikkoa sitten lapsen isän kanssa. Päivänä jolloin erosimme, lapsen isä oli soittanut sosiaalihuoltoon ja valehdellut minusta äitinä. Isä vaati lapsen sijoittamista välittömästi hänelle (lapsi oli minulla).
Menimme sosiaalihuoltoon seuraavana päivänä, jossa selvisi, ettei lapsen isällä ole väitöksilleen mitään todisteita. (Ei ole ei, kun ne eivät totta ole alkuunkaan.)
Ehdotin yhteishuoltajuutta, jossa lapsi olisi viikon kerrallaan molemmilla. Myös sosiaalihuolto oli sitä mieltä, että tämä olisi paras ratkaisu.
Isä ei tähän suostunut, vaan halusi miettiä seuraavaan viikkoon.
Seuraava viikko koitti, ja yhtäkkiä isälle ei yhteishuoltajuus sopinut, vaan hän pystyy ottamaan lasta joka toinen viikonloppu.
Allekirjoitimme paperit.
Nyt sain selville,että lapsen isä on varannut ajan sosiaalihuoltoon omalle paikkakunnalleen (asumme eri paikkakunnilla) tavoitteenaan valehdella minusta sinne puolelle seuraavaksi. Ilmeisesti hän on saanut päähänsä taas kiusata minua vaatimalla lasta joko kokonaan itselleen, tai sitten saamalla lasta enemmän.
Kerroin sosiaalihuollossa häiriköinnistä, jota lapsen isä harrastaa. Iltaisin tulee 10-20 viestiä jossa minua haukutaan ja uhkaillaan. Sosiaalihuolto kehotti isää lopettamaan, mutta ei puuttunut asiaan sen tarkemmin.
Miten tässä pitäisi menetellä? Joudunko elämään loppuelämäni pelossa, mitä narsistinen exäni keksii seuraavaksi?
Teenkö tekstiviestihäirinnästä rikosilmoituksen ensin, soitanko aamulla sosiaalihuoltoon ennenkuin lapsen isä ehtii omalle paikkakunnalleen, vai mistä lähden liikkeelle?
Päämääränä päästä exästä eroon lopullisesti (ei tietenkään lapseen liittyvissä asioissa), ja päästä jatkamaan elämääni.
Kommentit (5)
Tiedän, kamala tunne, itse olen ollut samassa tilanteessa.
Kun nyt kuitenkin olet ollut hyvä äiti, niin kukaan ei tule hakemaan sinulta noin vain lasta pois.
Säilytä kaikki miehen viestit - ja laita ne talteen myöhempää käyttöä varten. Laita miehelle viesti, ettet halua saada häneltä mitään muita kuin lapsen hoitoon ja huoltoon liittyviä viestejä. Jätä myös se todistusaineistoksi. Älä reagoi miehen törkyviesteihin millään tavalla, älä provosoidu.
Jos häirintä jatkuu, mene poliisille tekemään tutkintapyyntö, he hoitavat homman loppuun. Joko puhumalla tai laittamalla väliaikaisen lähestymiskiellon ja jutun kiirellisenä edelleen syyttäjälle joka vie lähestymiskieltoasian oikeuteen.
Jos miehesi haluaa lapsen huoltajuuden itselleen, on hänen tehtävä se oikeuden kautta. Ja siinä menee aikaa vuosi-pari. Siinä haasteen saatuasi sinulla on hyvää aikaa hankkia itsellesi oikeusavustaja.
Tietenkin - jos haluat - voit tätä ennen neuvotella tai sopia lapsen huollosta lastenvalvojan luona. Mikään pakko siinä ei kuitenkaan ole. Laita kuitenkin elatusapuasiat heti vireille - äläkä anna sitoa niitä mihinkään päätöksiisi lapsen lähihuollosta, vaan pidä asiat erillisinä.
Älä anna näiden asioiden liikaa häiritä elämääsi, vaan elä siten miten parhaiten pysyt onnellisena lapsen kanssa. Ei ne sossut niitä miehen vouhotuksia kuitenkaan usko, näkevät varmaan niitä mustamaalausyrityksiä ihan riittämiin.
näytät viestit todisteena poliisille samalla kun teet ilmoitusta. Miehellesi tulee sitten lähestymiskielto häirinnästä ja hän on aika heikoilla yrittäessään mustamaalata sinua.
kaikki viestit ja käsittääkseeni hänen on aivan turha tehdä toisella paikkakunnalla mitään ilmoituksia, ne kuuluvat sen paikkakunnan sosiaalihuollolle, jossa lapsi on kirjoilla. Sinuna tekisin ilmon äirinnästä, jos kerran sosku on jo varoittanut eikä ole toiminut.
Tekstiviestit olen toki säilyttänyt.
Missähän vaiheessa sosiaalihuolto puuttuu asiaan että isä höpöttää sinne kokoajan mitä sattuu, vai joudunko kestämään ja pelkäämään loppuelämäni että hän milloin sattuu menee puhumaan perättömiä sosiaalihuollolle?
Ei siinä, syytön olen mihinkään mutta joudun turhautumiseen asti ravaamaan siellä ilmeisesti joka viikko kun herra keksii uuden valheen tai kiusanaiheen?
Turhauttamiseen asti siellä istumaan ja vakuuttelemaan omaa syyttömättömyyttäni?
Halu olisi vain toipua rauhassa ja jatkaa elämää.
Kiusasi kans aikansa, teki ilmoja milloin mistäkin syystä. Sosku tarkasti meidän kotiolot ja jutteli lapsen kanssa. Isä jatkoi ilmojen tehtailuja. Lopuksi mullakin tuli jo epätoivo, mitä taas, niin viranomainen sanoi, että älä ole huolissasi, nämä isät jo tiedetään. Eikä mun tarvinut enää ravata siellä, soittivat vaan mistä oli milloinkin ilmoitus tehty. Lopulta isä kyllästyi kiusaamiseen ja lopetti, lopetti kyllä sitten kokonaan lapsen tapaamisetkin. Vitutti kai niin ettei voinut enää kiusata :/