Passiivisagressiivisuus - kokemuksia kellään / mistä tietoa? EV

Kaikenlaisia lieroja maa päällään kantaa!



Passiivis-agressiivinen eksäni ilmoitti tänään lasten kevätjuhlan jälkeen, ettei lähde meidän kanssa syömään, vaikka se on ollut joka vuotinen perinne. Sanoi, että minä saan kyllä mennä lapsien kanssa, mutta mun pitää tulla hakemaan ne hänen luotaan, hän ei niitä edes tuo mihinkään ravintolaan. Tämä siis sen jälkeen, kun olin yrittänyt puhua hänelle asiasta koululla ja olimme lastenkin kanssa sovittu, että mennään. Ekäs oli ottanut lapset omaan autoonsa ja hurauttanut kotiin, koska 'ei viitsinyt koko päivää odotella', kun olin hakemassa omaa autoani kauempaa parkkikselta. Lapset ei uskaltanu sanoa vastaan, ettei se suutu.

Onko passiivisagressiivisuus siis sitä, että ei koskaan näytä suuttumuksentunteitaan vaan käyttäytyy aina 'kiltisti', vai sitä, että hankaloittaa tahalteen asioita ja toiset saavat olla varuillaan hänen reaktioistaan?



Vai onko kyse eri jutuista?

Enemmänkin juuri kiltti ja marttyrimainen. Eli juuri sellainen, joka ei vaadi mitään, ei sano mitään ja palvelee toisia pyyteettä. Sitten on salassa katkera, kun toiset ei tiedä hänen tarpeitaan ja pahoittaa mielensä näyttämättä ulospäin. Tuo viivyttely liittyy siihen, ettei sano haluttomuuttaan johonkin vaan suostuu vastentahtoisesti (koska ei halua haastaa riitaa) ja sitten ilmaisee mielipiteensä sillä, että on passiivinen.

Aika yleinen ilmiö ihmisillä, erityisesti naisilla.

Onko passiivisagressiivisuus siis sitä, että ei koskaan näytä suuttumuksentunteitaan vaan käyttäytyy aina 'kiltisti', vai sitä, että hankaloittaa tahalteen asioita ja toiset saavat olla varuillaan hänen reaktioistaan?

Vai onko kyse eri jutuista?

Vai pitääkö tuollainen kumppani joko hyväksyä ilman muutosta tai potkaista pihalle?

Äitini on passiivisaggressiivinen marttyyripaska, joka on pilannut monet monet päivät meiltä kaikilta sillä, ettei voi sanoa mitään suoraan, vaan hautoo ja odottaa, että muut ymmärtävät tehdä asioita, joita hän toivoo, muttei koskaan sano ääneen. Hyi saatana, onneksi en ole enää tekemisissä moisen ihmispaskan kanssa. Onneksi olen tidostanut tuon käytöksen juuret, joten pystyn itse toimimaan toisin.

lausunnossa, että mulla on p-a -piirteitä. Olen sellainen kiltti marttyyri. On kuulemma tyypillinen häiriö narsistien lapsilla. Narskun lapsesta tulee joko narsku tai sitten passiivis-aggressiivinen. P-a pyrkii miellyttämään toisia ja on näennäisen sopeutuvuuden/passiivisuuden alla piiloaggressiivinen/-katkera. Tyypillistä on juuri tuo tehtävien viivyttely ja p-a saattaa masentua, koska kokee, ettei kukaan ymmärrä ja hän vaan palvelee.

Minulle tuli sellainen näppituntuma äkkiä, että kyse on sellaisesta "kiltin tytön" -syndroomasta.

Tässä passiivis-aggressiivisiin käytösmalleihin tukeutuvan ihmisen tekoja parisuhteessa:

- ei halua esimerkiksi sanoa suoraan ettei halua tulla tapaamiseen tai tehdä jotakin asiaa. kaikkeen on vastauksena "ehkä". lopulta kuitenkin "unohtaa" ilmoittaa kyseisenä päivänä ettei aio tulla. kysyttäessä puolustelee asiaa sillä ettei koskaan edes luvannut tulevansa, vaikka toinen osapuoli vain toivoo että asiasta olisi ilmoitettu kysyjälle eikä pidetty turhassa epätietoisuudessa. näin tapahtuu usein.

- tekee katoamistemppuja jolloin jättää vastaamatta myös puheluihin, jopa sulkee puhelimen tällöin jottei häneen saa yhteyttä. 

- radiohiljaisuus voi jatkua viikkoja. jos parisuhteen osapuoli yrittää ottaa ongelman puheeksi, häntä syytetään takertuvaiseksi. hänellä on oikeus omaan rauhaan, eikä velvollisuutta ilmoittaa parisuhteen toiselle osapuolelle haluavansa omaa aikaa. parisuhteen toisen osapuolen pitäisi vain kiltisti odottaa koska toinen haluaa palata suhteeseen.

- mykkäkoulut. ei koskaan kerro miksi suuttuu, mutta silminnähden jokin toisen sanoma aiheuttaa loukkaantumisen, jonka johdosta passiivis-aggressiivinen suuttuu ja sulkeutuu täysin. sulkeutuminen voi olla katseen ja keskustelun välttelyä, mutta jopa suoranaista mykkäkoulua jossa sanaakaan ei pihahdeta siitä mikä on ongelmana. tästä seuraa yleensä viikkojen radiohiljaisuus, ellei toinen osapuoli lepyttele mykkäkoulun aloittajaa - vaikkei siis tiedä edes mitä teki väärin!

- ei halua jakaa asioitaan tai ajatuksiaan. et tiedä mitä hän on tehnyt viime viikonloppuna, tai mitä hänen mielessään liikkuu

- hän syyllistää sinua käytöksestään. saat yleensä lukea tämän rivien välistä sillä hän ei kerro sitä suoraan. olet liian takertuva, liian ärsyttävä, liian mitä tahansa mistä hän ei pidä. passiivis-aggressiivinen halua tiedostaa omaa osuuttaan suhteen ongelmissa. hänelle kaikki hänen käytöksensä on oikeutettua sillä toinen osapuoli on kauhea ihminen. jos hänen käytöksensä ei kelpaa, kauhea ihminen joutuu itse jättämään suhteen. jälkikäteen saat kuulla epäsuorasti kuinka hirveä hänen mielestään olet. mitään ei koskaan ole sanottu suoraan.

- sama ihminen saattaa myös flirttailla muille selkäsi takana, olla itsekäs seksissä, ja pitää itseään todella hyvänä tyyppinä. hän haluaa läheisyyttäsi silloin kuin hänelle sopii, ja muulloin olet vain rasite.

Päällisin puolin passiivis-aggressiivinen henkilö vaikuttaa ensin rauhalliselta, kiltiltä, jopa buddhalaisen zeniltä. Se on lumetta. Todellisuudessa olet henkisen väkivallan uhri. Asian esiin ottaminen ei auta - hänen mielestään olet vain kuvitellut kaiken tai ajanut hänet nurkkaan järjettömillä vaatimuksillasi. Todellisuudessa nuo järjettömät vaatimukset ovat vain pyyntö kommunikoida asiat parisuhteessa suoraan. Passiivis-aggressiivinen ei vain näe itsessään mitään vikaa. Hänen omakuvansa on valheellinen.

ups

lausunnossa, että mulla on p-a -piirteitä. Olen sellainen kiltti marttyyri. On kuulemma tyypillinen häiriö narsistien lapsilla. Narskun lapsesta tulee joko narsku tai sitten passiivis-aggressiivinen. P-a pyrkii miellyttämään toisia ja on näennäisen sopeutuvuuden/passiivisuuden alla piiloaggressiivinen/-katkera. Tyypillistä on juuri tuo tehtävien viivyttely ja p-a saattaa masentua, koska kokee, ettei kukaan ymmärrä ja hän vaan palvelee.



Minulle tuli sellainen näppituntuma äkkiä, että kyse on sellaisesta "kiltin tytön" -syndroomasta.

Tulee mieleen mieheni ja hänen tyttärensä, nyt kohta 17 v, joka asui hetken meidän kanssamme, asuu isänsä kanssa edelleenkin. Minä muutin pois vuosi.kaksi sitten siitä kuviosta. Oli todella vaikea selittää ja kertoa muille, mikä tytön käytöksessä loukkaa ja raivostuttaa. Hän kun oli niin kiltti. Hän yrittää, ei hän tarkoita pahaa.



Jos tyttö olisi suoraan sanonut asiansa ja sanottavansa, siihen olisi ollut helppo tarttua. Nyt ei oikeastaan ollut mitään. Oli vain varhaisteini, joka käveli ylitseni, oli kuin minua ei olisi olemassakaan ja kuitenkin olin se aikuinen, joka oli aina kotona, kun yhteiset lapset oli pieniä ja mies aina pois.



Mies toimi samalla tavalla. Jättä hoitamatta, ei puuttunut.



Kumpikaan ei siis TEHNYT MITÄÄN, joten minä olin se paska, koska minä hermostuin ja suutuin ja järjestin riidan.

Onko se minun vika jos joku toinen ei osaa käsitellä minua :) Pitäähän elämässä olla haastetta.

Myöhästelee, unohtelee, vaatii huomiota olemalla hidas ja perseelle potkittava. Ja saa sillä kaikelle minut raivokohtauksen partaalle.

Ei kiitos, en enää kisko kivirekeä perässäni. PM

Mieheni.

Kiva tyyppi. Kaikkien mielestä. Niin mukava. Eikä itse ikinä tajua että olisi tehnyt mitään ns. väärää, koska hänellä on aina HYVÄ ajatus toimintansa takana.

esim. meillä oli minun muuttoni, johon potkin ja vaadin hänet auttamaan, koska edelliseen muuttoon tuli myöhässä vedoten työvuoroihin. Se on ihan totta, mutta hän voisi myös itse vaikuttaa juuri niihin työvuoroihin.

Nyt tässä muutossa hän yhtäkkiä katosi täyden muuttoauton ja toisen lapsen kanssa. Meni läheiselle huoltoasemalla kahville, koska tämä isin lempilapsi ei jaksanut enää ja halusi lähteä. Hän oli kuulemma sanonut, että lähtee, kukaan ei vaan kuullut sitä. Muu muuttoporukka jäi vihaisena ja ihmeissään seisomaan, että kannetaanko tämä tai tuo, mitä nyt, ja kantoivat sitten pesukoneet ym. peräkärryyn.

Kouluikäinen lapsi katosi kaverinsa kanssa lähialueelle leikkimään eikä kukaan tiennyt missä lapsi on. Emme voi lähteä niin, että yksi lapsista on jossain teillä tietymättömillä eikä pääse ovista sisään - tyhjään asuntoon, ja kaikki aikuiset on jossakin. Minä juoksen lasta etsimässä. Muu muuttoporukka pakkaa peräkärryä vihaisena ja turhautuneena. Mies istuu kahvilla huoltoasemalla. Kun soitan, hän hokee: mitä minä nyt teen, tulenko takaisin.

ikään kuin oma järki ei sano, että täytyy tulla, olemme pulassa.

Hänellä oli joku kaunis hyvä ajatus.

Hänen toimintaa on vaikea selittää muille, se avautuu kun elää hänen kanssaan hetken aikaa. On tosi kiva ja reilu kaveri, mutta ... älyttömän ajattelematon, itsekkäästi ja lapsellisesti toimiva eikä ota koskaan vastuuta mistään mokastaan, aina tulee vaan se, miten hänen tarkoituksensa oli hyvä ja "minähän yritän ja minä ole yrittänmyt ja tehnyt, mitä minun vielä pitäisi.."

ja muut repii pelihousujaan.

Minusta se, että viivyttelee tai jättää huoneen siivoamatta, vaikka on luvannut siivota, ei sinänsä vielä ole passiivis-aggressiivisuutta. Ei, vaikka jo luvatessaan tietäisi, että ei aio tehdä. Mielestäni passiivis-aggressiivisuudesta on kyse, kun tietoisesti halutaan vahingoittaa, eikä vain "päästä pälkähästä" lupaamalla jotain.



Mieheni tunnistaa passiivis-aggressiivisuutensa hyvin, ja osaa kertoa esim. lapsuudestaan tapauksia, joissa on nimenomaan tietoisesti pyrkinyt vahingoittamaan, kostamaan tai osoittamaa mieltään, mutta siten, että ei joudu siitä tilille.



Nämä passiivis-aggressiiviset ajatuskulut ovat varsin kieroja ja kääntävät usein passiivis-aggressiivisen käytöksen kohteen omat sanat häntä itseään vastaan. Tässä muutama esimerkki mieheni lapsuudesta (terkkuja tutuille).



- Lapsena mieheni vihasi vaatelahjoja, ja äiti teroitti hänelle, että niistä on myös kiitettävä kauniisti - ajatus on tärkein. No, äidin syntymäpäivänä poika lahjoitti hänelle pienen rasian, josta äiti oletti löytävänsä korun tms. Rasiassa olikin eläviä torakoita, ja äiti ei kamalasti ilahtunut - mutta ajatus on tärkein.



- Koulussa oli opettaja, jolla ei ollut auktoriteettia, mutta joka aina kitisi, että pitää olla hiljaa. Yhtenä päivänä opettaja aloitti sanomalla, että "Tänään teidän on annettava minulle lahja, sillä on syntymäpäiväni. Lahja on se, että olette hiljaa." Miestäni tämä ärsytti, joten hän otti asian kirjaimellisesti ja kertoi kotonaan, että opettaja oli ilmoittanut tunnilla, että hänelle on annettava syntymäpäivälahja. Vanhemmat ihmettelivät, mutta ostivat sitten jonkun vaasin. Opettaja sitten kiemurteli nolona, että ei hän tällaista tarkoittanut, kun vanhemmat antoivat lahjan...



- Toinen opettaja painotti, että kuulakärkikynällä kokeita tehdessä ei saa sutata väärin mennyttä vastausta, vaan virheellinen osuus on merkittävä sulkuihin ja jatkettava siitä normaalisti. Käytäntö ärsytti miestäni, joka reagoi siten, että noudatti opettajan ohjetta myös matikankokeissa - kivasti meni tehtävänannot ja vastaukset sekaisin, kun väliin tuli muutamat sulkulausekkeet :)



Kun sekä mieheni että minä tiedostamme, että hänellä on tämä taipumus, niin osaamme välttää ongelmia. Minulle ei "mene läpi", jos hän yrittää esittää muka vahingossa toimineensa jotenkin - kun asia on tiedossa, passiivis-aggressiivisuudestakin voi opetella eroon ja oppia käsittelemään asiat toisin.

ex-mieheni oli tuollainen. Ulospäin niin kiltti, tunnollinen ja kulki kuin lammas narussa mutta viivytteli joka asiassa, saattoi jättää tuomatta ruokaa töistä tullessaan vaikka oli sovittu että hoitaa sen ko. päivänä, syy oli "ei huvittanut". Oli ivallinen ja vertaili minua muihin naisiin. Esitti maailman parasta isää ja kumppania kaikkien muiden edessä mutta takanapäin todella ilkeä ja arvaamaton tyyppi. Tapaamisten järjestely todella hankalaa (siis lapsen tapaamisten).

Aiotko oikeasti syyttää jonkun muun olemista/olemusta sun aggressioistas?



Joten kysynkin, että:



Kumpi on säälittävämpi?



tylsä ihminen?

vai ihminen joka antaa itsensä tylsistyä?



Passiivis-aggressiivisuus on enemmänkin luonteenpiirre ja ominaisuus (tai ehkä trauma), mut ei mikään häiriö...

Ja Ihmiset nyt on vaan erilaisia...

Joten lopettakaa tekin muitten syyllistäminen ja ottakaa vastuu omasta elämästänne...

Kaveri on niin passiivinen että muut tulevat agressiiviseksi

unohtu lainaus...sori tupla

Mä taidan olla just tuollainen :D

Lopulta tutkittuania asiaa netistä löysin diagnoosin "passiivis-agressiivinen luonne" Tämä mies oli alkujaan aika symppis kaveri. Sitten oli jotain sovittuja juttuja josta hän luisti vaikka me pidimme lupauksemme.Kaveri esimerkiksi peruutti autonsa kukkapenkkiini ja oli niin passiivinen. Ihan kuin hän ei olisi tajunnut mitä teki.Kaveri oli kuin saippua. Jos hänet yritti vastuuseen jostain hän luikerteli tilanteesta.Koskaan ei suuttunut mutta aina jumitti tilanteen niin että me jouduttiin kärsimään hänen saamattomuudestaan.

Mä taidan olla just tuollainen :D

Musta on kivaa, että ihmiset ei räjähtele ja rähjää toisilleen, mutta monesti on oikeasti parempi olla suora - se menee nopeammin ohi kuin passiivisaggressiivinen kauttarantailu ja syyllistäminen.

Ja tämä ei ole pelkkä läppä

Myöhästelee, unohtelee, vaatii huomiota olemalla hidas ja perseelle potkittava. Ja saa sillä kaikelle minut raivokohtauksen partaalle.

Ei kiitos, en enää kisko kivirekeä perässäni. PM