Lue keskustelun säännöt.
Nyt tarvitsen todellakin teidän apua ja neuvoja, 4 vuotiaasta lapsesta kyse.
30.05.2012 |
Olen puhunut tutuille mutta mitään toimivaa taikka tähän hätään sopivaa ratkaisua ei ole löytynyt. Olen vaikeuksissa tämän asian kanssa, kohta en voi lähteä yhtään mihinkään lapsen kanssa!!!
Niin, lapsella on alkanut erittäin kova uhmakausi tai jotain sellaista. Pahin ja vaarallisin juttu on nyt se että lapsi karkailee ihan jatkuvasti ja ihan missä vain. Tässä yksi esimerkki eilisestä päivästä. Piti kävellä 2 kilometriä, minulla oli pyörä mukana (lasta ei voi siihen laittaa) joten talutin sitä. Ennen nuo ky. samat matkat ovat menneet suht ok mutta nyt lapsi aloitti karkailun heti kun ovesta lähdettiin ulos. Juoksentelee ihan mihin sattuu, nauraa, kiljuu ja lällättää samalla. Ei siis usko sanaakaan. Koko matkan teki tätä. On täysin ihme että sain lapsen perille hengissä, monta vaaratilannetta syntyi kun pyörät, mopot, autot kulkivat melko lähellä. Kun otan lapsen kiinni niin tämä menee täysin veteläksi, potkii mahdollisesti ja huutaa. Makaa maassa ja ei liiku mihinkään. Sitten taas pinkaisee yhtäkkiä johonkin suuntaan, repii itsensä irti kädestäni. En pysty kantamaan lastani, hyvä kun sain välillä pidettyä paikoillaan maassa. Ei auttanut keskustelut, "uhkailut" ei siis niin mikään. Minulla meinasi jo päästä itku yhdessä vaiheessa. Oli kiire, pyörä oli välttämätön mukana ja lapsi teki tuollaista.
Tätä meidän elämä nyt sitten on. Ei tarvitse lähteä kuin ovesta ulos, vaikka roskapussia viemään niin jo lapsi karkailee ja rimpuilee. Mulla ei ole autoa ja kävellen pitäisi kulkea joka paikkaan. Lapsi ei osaa vielä pyöräillä kunnolla ja rattaista karkaa, vöihin ei enää mahdu. Mitä mä teeeeeen???? Auttakaa! Ensimmäisen lapsen kanssa ei tämmöstä ollut enää tämän ikäisenä, ainakaan näin pahasti. Millon tämä loppuu?
Kommentit (48)
Miten muuten tottelee? Saatko kotona pidettyä kurissa? Käytätkö esim. jäähyjä? Uskooko lapsi sinua missään tilanteessa? Mietin että jos saisit pidettyä säännöistä kiinni kotona, jäähyt ja muut, niin voisiko se tuoda sinulle uskottavuutta lapsen silmissä myös kodin ulkopuolella, niin että tottelisi sitten paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yrittänyt puhua lapselle?Onhan 4vee vielä aika pieni, itellänikin on sen ikäinen, että eihän ne "järkipuhetta" kuuntele :), mutta jos yrittäisi keskustella asiasta lapsen tasolla? Eli kertoisi hänelle miten vaarallista karkailu jne. Ja uhkailu saattaa tehota toisiin..Eli vaikka että ei ulkoilla loppupäivänä jos karkaa kerrankin, mutta sitten täytyy kanssa toteuttaa tämä "uhkaus", eli jos lapsi karkaa niin sitten EI ulkoilla loppupäivänä. Että näkee että äippä on nyt tosissaan. Toivotaan että olis ohimenevä vaihe lapsellasi, voimia! :)
Noista jäähyistä, miten ne toimii käytännössä. Mistä aloitan että teen sitten oikein? Kiitos jos vain neuvot :) Kotona lapsi ei ole ihan niin "paha" kuin ulkona. Tämä viimeinen kuukausi on ollut vain ihan mahdotonta menoa....kaikkinensa. Kun lapsi käy nukkumaan niin sanoo että äiti huomenna olen kiltti poika enkä karkaile enää ;)
ap
Minua katseltiin pitkään kun jahtasin pitkin parkkipaikkaa keskellä kylmintä talvea lounaspaikasta- sukkasillaan, t-paita päällä karannutta poikaa. Sain sen kirkuvan otuksen lopultra torpattua lumikasaan ja siitä raahasin autoon...joo raahasin kun pisti aik aväkevästi vastaan..että häpesin.
Mutta se oli vain vaihe, kiusallinen vaihe.
Koita varmistaa turvallisuus...
Lähden jalan vain jos ei ole kiire, jos on kiire niin otan rattaat. Rattaissa en laita turvavyötä, mutta lapsella on tiukka ukaasi, että jos nousee niin laitan vyön. Laita vaikka vain alavyö tai kehitä oma vyö jos vaunun vyö on liian pieni.
Mutta kyllä itse ainakin jaksan kantaa lastatös hyvin ja joskus kun lähden ilman kärryjä niin oletuksena on, että varustaudun kantamaan lasta tarvittaessa. En ikinä olettaisi, että 4v poikani kulkisi kävellen vierelläni 2km matkan kokonaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroi vain ja totesi että haluaa joutua sairaalaan ja kun auto tulee päälle niin räjäyttää sen.. Että semmosta
ap
iän pituinen jäähy eli sopikaa joku paikka kotona mihin lapsi menee jäähylle jos tekee tuhmasti. Sitten 4min jäähyä ja anteeksi pyyntö.
Tarroilla palkitse hyvä päivä tai tunneittain jos ihan mahdoton-sopikaa että 10 tarrasta saa esim. jonkun pienen palkinnon, meillä poika saa pikkuauton
Itse olisin yhteydessä neuvolaan tai perheneuvolaan myös.
Onko perheessänne tapahtunut muutoksia viime aikoina?
Voisiko lapsi ulkona tehdä toteuttaa jotain tärkeää toimintaa esim. jos osaat viedä roskat niin saat sitten jne. Tehkää pieniä matkoja aluksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano lapsellesi, että koska käyttäytyy kuin vauva, pitää ottaa vauvan varusteet käyttöön. Yleensä 4-vuotiaat on niin isoa tyttöä ja poikaa, että saattaa toeta pienellä uhkailulla.
Ota kaikki "isojen lasten" lelut pois kaiva esiin joku vauva-aikojen helistin, samoin sano hakevasi tuttipullo ja vaipat, vauvat ei osaa kulkea nätisti, isot lapset osaa.
Pahan rimpuilupäivän jälkeen syö itse jäätelö tai muu herkku ja sano, että huonosti käyttäytyvät ei saa mitään.
Meidän 4,5-vuotias on kamala vitsiniekka ja koko ajan vääntää ja kääntää sanomiseni. Nauraa eikä osaa lopettaa, myös silloin kun siihen ei ole aihetta. Kiva että on hauskaa, mutta liika on liikaa.
Meillä käytössä jäähy ja koska poika ei siellä osaa siivosti olla (soittaa suutaan, huutaa, potkii seinää), niin jokaisesta rikkeestä annan rangaistuksen. Varoitan ennen sen antamista, ettei touhu menisi lapselliseksi ja poika provoituisi riehumaan lisää. Esim. eilen menetti tulevan karkkipäivänsä ja se näytti riittäneen pitämään hänet nätisti paikoillaan loppujäähyn ajan (naama mutrussa ja kyyneleet valuen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsellesi lähtöä jonnekkin mieleiseen paikkaan. Jätskibaariin tai vastaavaan ja kun lapsi pihalla lähtee juoksemaan, niin ranteesta kiinni ja suoraan kotiin. Huomaa ettö menetti jtn hauskaa käytöksensä takia. Toimi meillä, mut vaati äidiltä lujuutta katsoa lapsen pettymystä. Toista niin kauan ja aina kun mahdollista jos ei kerrasta opi.
meidän 3v 9kk myös pitää tommosta ihme sinkoilua ja lällättelyä, eikä suostu lähteen mistään mihinkään tai sieltä pois + ihan kaistapäiset raivokohtaukset millon mistäkin, joskus on leipä väärässä asennossa pöydällä tmv. JA MÄKÄÄN EN TIÄ MITÄ MÄ TEEEEEEN!!! aarrgh, välillä tekis mieli myydä mustalaisille koko jätkä :D että neuvoja kaivattaisiin täälläkin...
ainiin lisäksi meillä on kohta 2v Kuningas Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valjaat aina kun menette ulos ja pitää kävellä johonkin. Selkeitä rangaistuksia esim. lelujen menetys joksikin aikaa, jos ei tottele. Ja jos tuo jatkuu vielä kuukausia, kääntyisin perheneuvolan puoleen ja pyytäisin sieltä neuvoa. Raskasta tuo on vanhemmalle.
Kun lapsi kerrankin tekee jonkin asian toivotusta, muista kehua ja kunnolla. Lapset janoaa hyvää palautetta ja haluavat saada sitä lisää. Tiedän, että hermostuneena, turhautuneena suuttuneena niin on vaikeaa tehdä, mutta yritä siinä kaikkesi. Kehuminen ja positiivinen palaute lisää toivottua käytöstä, kun taas toruminen ja kieltäminen lisäävät sitä ikävää. Varmasti kerran kehumisesta ei vielä heru järisyttäviä muutoksia, mutta kun vaan jaksaa huomioida ne hyvin tehdyt asiat niin voin vaikka luvata, että pääsette tavoitteeseen (ei karkaile) paremmin kuin kieltämisellä ja uhkailulla.Tarrataulut on hyviä keksintöjä. Yksi tarra hyvin menneestä matkasta (ehkä kannattaa aloittaa lyhyemmästä matkasta kuin 2km, että onnistuminen olisi varmempaa) ja vaikka viidestä tarrasta jätski, tai uimahalliin tai jotain muuta mistä lapsesi todella tykkää. Toki on hyvä kertoa ne vaarat, niinkuin oletkin jo tehnyt. Paljon tsemppiä ja pitkää pinnaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesi päiväkodissa? Miten siellä käyttäytyy? Jos ei, vie ainakin muiden ikäistensä lasten seuraan! Onko muuten vilkas? Miten käyttäytyy? Sitten jos ei tottele, kun esim. ulkona komennat. Sanot konkreettisesti jonkun asian mitä EI SAA tehdä kotona jos ei tottele. Jos (kun) ei tottele, toteutat myös mitä sanot!!
Nauroi vain ja totesi että haluaa joutua sairaalaan ja kun auto tulee päälle niin räjäyttää sen.. Että semmosta
ap
Voisitteko käydä vaikka sairaalassa katsomassa sairaita ihmisiä? Että ymmärtäis mitä oikeasti on olla sairaana/sairaalassa. Hautausmaallakin vois köydä katsomassa hautakiviä, ja kerrot lapselle et siellä mullan alla se kuollut ihminen on. Selkeytyy sekin, miten voi käydä jos auto ajaa päälle.
"Voiko autoja räjäyttää? Miten kävisi auton ajajalle? Ehtisikö auton edes räjäyttää ennekuin se ajaisi päälle? Joutuisitko sairaalaan/jopa kuolisit todennäköisemmin"
Mulla on nyt 6 ja 8v lapset, ja aina on puhuttu asioista oikeilla nimillä, eikä koskaan ole turhaan uhkailtu ja jätetty uhkaus toteuttamatta. Näin lapsi ymmärtää, et tosi kyseessä. Monesti olen itkun tirauttanut, sekin auttaa läasta käsittämään, et on vakavasta asiasta kyse, ei leikistä.
Pyörä jarrutti, minä huusin ja pyöräilijä hermostui ja huusi. Lapsi pelästyi, ja tämän jälkeen totteli aina, kun sanoin varo.
Tyttö ei halunnu mennä ajoissa nukkumaan. Aloin kertoa satua pikku-Tiinasta, jolle oli luvassa hauska retki Linnanmäelle päiväkodin kanssa. Tiina se vain hyppi ja pomppi eikä totellut äitiä. Äitikin väsyi ja niinpä koko perhe nukkui aamulla pommiin. Äiti ja Tiina juoksivat hiki hatussa päiväkodille, mutta enää vain bussin perävalot vilkkuivat, kun kaikki muut pääsivät hauskalle retkelle. Ai ai sitä Tiinaa, kyllä harmitti kun ei päässyt mukaan... Lapsi eli sadussa mukana ja ihmetteli kovasti, että olipas tosi tyhmä se Tiina, kyllä mä olisin mennyt nukkumaan ajoissa. Ja siihen minä tietysti, että "juu, sinähän oletkin fiksu ja osaat mennä nukkumaan silloin kun pitää..." lapsi tunsi itsensä jotenkin viisaammaksi kuin se tyhmä Tiina ja halusi oikein näyttää,metyä minäpäs ainakin menen kunnolla nukkumaan.
Sama hölmö Tiina seikkaili milloin missäkin sadussa ja aina siltä oli jalka poikki tai joku lelu meni rikki tai muuta ikävää sattui ihan tottelemattomuuden takia. Ja satu loppui aina siihen, että "onneksi sinä et koskaan tekisi noin".
Lapsen ei tarvinnut mennä kokeilemaan ihan kaikkia tyhmiä juttuja kuten se kuvitteellinen Tiina oli tehnyt ja aina sille kävi köpelösti.
Ja jutut voi kertoa totena "arvaas mitä äidin työkaverin tyttö oli tehnyt", niin on aina vaikuttavampaa.
Kokeilkaa huviksenne!
Myös se jos matkalla keskitytäänjohonkin muuhun kuin matkantekoon. Automerkkien tunnistaminen, kukkien tunnistaminen, laskeminen, laulaminen jne.
Kehuminen voi toimia myös, kun pysyy äidin kädessä, niin voi jOka toisessa lauseessa kehua siitä.
Mä en tajua miten joku jäähy toimii tuossa tilanteessa, kun matkan kuitenkin pitäisi edetä.
puhuu räjäyttelystä? saako jossain pelata pelejä jota ei ymmärrä? katsoa väkivaltafilmejä? minusta 4 vuotias laitetaan vaikka kainaloon. jätät sen pyörän pois tai sitten laitat pyörään turvaistuimen johon lapsi kiinni. sinä päätät. jos ei ulkoilu suju muuten niin valjaat sillä olet vastuussa lapsesi turvallisuudesta. ei tuonikäinen voi juoksennella mihin vaan. meillä lapsen täytyy totella. se tulee muustakin asioista että vaadit että lapsi tottelee kotonakin tai tulee seurauksia. se pätee kaikkeen. jos kotona ei kuria nii ei ole ulkonakaan..lapsi on pomosi.
minä laittaisin lapsen valjaisiin ihan hänen oman turvallisuutensa vuoksi.