Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa minua ujon lapsen sosiaalistamisessa!?
22.11.2005 |
Eli siis taapero ihan " normaali" paljon on ollut kanssakäymisissä sekä lasten, vanhusten kuin aikuistenkin kanssa, mutta aina ollut todella ujo muutakuin ihan kaikkein tutumpien kanssa.
Nyt ollaan koitettu kerhoilla jne. entistä enemmän jotta tottuisi lapsiin paremmin, mutta ollaankin menty takapakkia!
Lapsi suorastaan pelkää muita(varsinkin siis vieraita lapsia) ja jos joku eksyy metrin lähemmäs häntä niin alkaa jo huutamaan.
Voiko osittain johtua siitä, että muutaman kerran on vieras lapsi päässyt viemään lelun kädestä ym lähiaikoina? Onko tämä vain ohimenevä vaihe?
Ikinä lasta ei ole pakotettu leikkeihin vaan on saanut seurata menoa kauempaa äidin sylistä ym.Ikää on 1,4-vuotta.Ja on yllätys, yllätys esikoinen.
Pitäisikö nyt ottaa aikalisä ja pitää vähän taukoa kerhoista jne. vai oletteko sitä mieltä että lisää vaan sosiaalisia tilanteita jotta tottuu?Kokemuksia arkajalkojen äideiltä kaipailisin.
Kiitos.
Kommentit (6)
Ei tuon ikäinen osaa vielä mitään sosiaalisia taitoja,toisin sanoen leikit muiden lapsien kanssa ei vielä suju ja tämä on ihan iästä kiinni.Turhaa huolehdit lapsesi sosiaalisista taidoista kyllä ne sieltä pikkuhljaa tulee esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää kun olette tekemisissä muiden ihmiste kanssa, ja lapsi saa olla näissä sosiaalisissa tilanteissa turvallisesti äidin (tai jonkun muun tutun) kanssa. Sitäkään ei voi vielä noin pienestä sanoa onko ujo vai ei.
Minun toinen lapseni roikkui 2-vuotiaaksi tiiviisti äidin housunlahkeessa, suorastaan pelkäsi muita lapsia, mutta sitten reipastui ihan itsekseen ja on nyt reipas koululainen. On 4+-vuotiaana käynyt kerhoja ja muskareita ilman ongelmaa, sitä nuorempana ei.
Tuon ikäinen ei osaa vielä leikkiä muiden kanssa (saattaa siis leikkiä vieretysten toisen kanssa, mutta molemmat leikkivät omaa leikkiään).
Aikaa ja kärsivällisyyttä, turvallinen syli lähellä. Kyllä se lapsi oppii sosiaaliseksi omassa tahdissaan. Ja toisaalta, eivät kaikki lapset ole niin sosiaalisia kuin toiset. Vähemmän sosiaalinenkin lapsi pärjää elämässä hyvin.
Tuon ikäiselle on tavallista olla vähän " ujo" . Ihan normaalia käytöstä.
hanki Anna Wahlgrenin lapsikirja, ja lue millaista on olla tuon ikäinen. Et sinäkään niin vaan jaa tavaroitasi vieraille, miksi lapsen pitäisi? Me saatiin perhekerhosta kihomatoja, ja äidit tuo sinne välillä lapsia sairaana että eipä mitkään järin hyvät muistot siitä jäänyt.
Tyttö täyttää kohta 2 v. ja viimeisen kuukauden aikana on " reipastunut" jonkin verran. Juuri tuossa teidän lapsen iässä ja siitä jonkin verran eteenpäin oli ehkä kovin arasteluvaihe.
Paras palvelus, minkä voit tehdä lapsellesi on se, että tuet häntä kaikin tavoin etkä häpeile häntä tai esim. vähättele ääneen muille. Itse epävarmana ihmisenä meinaan sortua tuohon usein: " Tää nyt on tämmönen tosi arka..."
Kun lapsi saa riittävästi tukea ja turvaa, hänelle kehittyy terve itsetunto ja hän oppii omia aikojaan sosiaalisemmaksi. Luin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentti, jota täälläkin on usein kehuttu, ja siitä sai paljon hengenvahvistusta. Sosiaalisiin tilanteisiin kannattaa kuulemma mennä, mutta antaa lapsen tutustua omaan tahtiinsa ja pitää vaikka koko ajan sylissä, jos tilanne sitä vaatii. Lapsi saa siitä kuitenkin jotain omalla tavallaan.
Kirjassa todettiin myös, että aivan pikkulapsivaiheen varautuneisuus ei välttämättä korreloi aikuisiän ujouden kanssa, vaan voivat olla ihan eri asioita. Ja kuinka ollakaan, tukea ja turvaa saaneet arat lapset kehittyvät vähemmän ujoiksi kuin " karaistut" .
Ollaan käyty perhekerhoissa pari kertaa viikossa ihan vauva-ikäisestä, eikä taukoa arastelun vuoksi pidetty. Arkuutta alkoi olla joskus 1v:na, ja 2v täytettyään reipastui. Minä annoin olla sylissä sen mitä halusi, en " usuttanut" väkisin muiden mukaan leikkimään. Pikkuhiljaa arkuus vain jäi pois itsestään kun ikää tuli enemmän.