Lue keskustelun säännöt.
Kasvoin ns. paremmissa piireissä enkä tajunnut sitä!
29.05.2012 |
Olin oikeasti muihin luokkakavereihini nähden melkoisen etuoikeutettu, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. En edes tajunnut, kuinka "hyvästä" perheestä olinkaan ennen kuin aikuisena. Ei lapset ja nuoret ajattele mitään luokka-asetteluja valitessaan ystäviään. Elämän raadollisuus paljastuu vasta aikuisena ja silloinkin yleensä "vähemmän saaneiden" kautta. Herroitellaan ja puhutaan varallisuudesta. Ei minun lapsuudessani koskaan puhuttu rahasta tai herroista!
Kommentit (7)
auto oli vanha lada, jota häpesin, jos joku luokkakaveri sen näki. nykyään tosin mulla ei ole autoa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tanssiaisia? Ei missään ole järjestetty tanssiaisia enää 70 vuoteen :D
olevan vaatekaupan ikkunassa mainostetaan edullisia tanssiaispukuja ja aina siitä ohi kävellessäni mietin, että siis mitkä tanssiaiset, (ymmärrän toki vanhojen tassit), mutta tanssiaisista sanana tulee mieleen jotain aivan muuta, joka ei enää ole ihan tätä päivää ainakaan Suomessa.
tanssiaisia? Ei missään ole järjestetty tanssiaisia enää 70 vuoteen :D
mutta vanhempani eivät olleet niin hienoista piireistä että minut olisi kutsuttu mukaan muiden teinien järjestämiin orgioihin.
monessakin paikassa, armeijassa, osakunnissa jne, moni käy useissa tanssiaisissa vuodessa.
Minä lapsena sain kuulla usein kavereilta kommentteja suvustani ja kodistani. Meillä oli aika perinteiset tavat, syötiin yhdessä jne, ja vanhemmat olivat koulutettuja ja toinen vanhemmista paikallisesti tunnettu korkeassa virassa. Ja kaverit olivat lähes kaikki ihan työläisperheistä. Oli kiva kun lukiossa ja yliopistossa asia muuttui.
Äitini ei osannut asettua tässä asemaani, koska hän taas vertasi asiaa omaan lapsuuteensa, missä hän kävi yksityiskoulua, ja siellä kiusattiin jos ei ollut riitävän rikas tai puhunut sujuvasti ranskaa. Ja suomalaisen pikkukaupungin peruskoulussa ei näitä ongelmia ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme köyhiä, syötiin vain päivän tarjouksia ja pukeuduttiin äidän paikkaamiin vaatteisiin. Isä oli koulutettu mutta pienipalkkainen valtion virkamies. Kuuntelin yläasteella suu auki, kun punikkiopettaja valisti, miten etuoikeutettu olen ja miten paljon olen saanut sellaista, mitä muut lapset eivät saa. Oli pelottavaa aistia sisällissodan henki ja tuntea olevansa virkamiesperheen lapsena lähes luokkavihollinen.
siis lapsuuskodistani. Kuin joku olisi kuvitellut, että se oli joku yläluokan koti. Tosiasiassa elämä oli äärettömän ankeaa, kaikilla tavoilla, ja esim. ulkomaille ei koskaan menty, vain alkeellisiin olosuhteisiin vanhempien lapsuuskoteihin maalle, niissä paikoissa kyllä tykkäsin olla. Mitään tapoja ei ollut. Söimme tarjousbroileria ilman mausteita jne. Juuri koskaan ei käynyt vieraita, ei siis pidetty tanssiaisia tms. Miten kummalliset käsitykset perheestäni ovat voineet syntyä? Ihmettelen ihan hirveästi. Olen tietysti etuoikeutettu siinä mielessä, että synnyin Suomeen, ja oli ilmainen hammashuolto ja kouluruoka jne. Mutta muuten esim. käytin mummon vanhoja vaatteita vielä 14v.