3 tai useamman sektion kokeneet!
Minulla on kaksi lasta sektiolla, eli 2 suunniteltua sektiota takana, toinen vuonna 2009 ja toinen viime vuoden lopulta. Ajattelimme lapsiluvun olevan täynnä kuopuksen jälkeen, mutta nyt tuntuu vahvasti, että haluaisimme antaa vielä kolmannen lapsen tulla jossain vaiheessa (ei toki vielä pariin vuoteen). Kolmas mahdollinen lapsi syntyy riskien takia automaattisesti sektiolla, jos kaksi aiempaa sektiota taustalla.
Pelottaa kuitenkin mahdollinen raskaus ja kolmas sektio. Olen kuullut, että 2 sektiota on turvallinen määrä ja sen jälkeen riskit kasvavat. Pelkään lähinnä itseni puolesta, koska kaksi lasta on jo, jotka tarvitsevat minua... toisaalta on kai erittäin harvinaista, että mitään vakavaa sattuu, eikä minulla ole riskitekijöitä (olen hoikka, suht nuori, perusterve jne) . Sairaalassa ei sanottu muuta, kuin että vuosi pitää olla välissä, ja leikkauskertomuksessa ei paljon mitään normaalista poikkeavaa, ainoastaan "jonkin verran arpiset vatsanpeitteet", mutta muuta mainintaa esim kohdusta ei ole. Molemmat edelliset sektiot menivät hyvin ja paranin nopeasti.
Te, joille on tehty 3 sektiota tai enemmän, mitä riskejä raskaudessa ja sektiossa oli ja tuliko kompilikaatioita? Varoteltiinko teitä riskeistä tai olitteko erityisseurannassa? Kertokaa kaikkea mahdollista . Kiitos etukäteen, jos viitsitte vastata, asia pyörii jo päivittäin mielessäni.
Kommentit (35)
Hyvä ketju! Erityisesti niille, jotka kuvittelevat sektion olevan ihan tavallinen synnytystapa siinä missä alatienkin. Ja tämä ei siis ole mitään vittuilua, vaan tosi moni tuntuu kuvittelevan, että ei se sektio vaikuta mitenkään mihinkään.
Itselläni on yksi alatie ja sen jälkeen kaksi sektiota ( perätilat), ja toisen kohdalla lääkäri sanoi kohdun olleen jo niin ohut, että siitä näki läpi, eikä siis missään nimessä ole "lupaa" enää raskautua.
No, on kai se ollut lähes kaikkien tiedossa että jos suurperhettä suunnittelee niin turha on ainakaan sektoita suunnitella tai pyydellä esim. synnytyspelon takia mutta toisaalta harva synnytyspelkoinen ehkä suunnittelee tai haluaa sitten sitä suurperhettä.
Hankalaa on sitten jos haluat monta lasta ja olet joutunut useaan sektoon ihan pakonedestä. Kyllähän jokainen sektio lisää riskejä seuraavia raskauksia ajatellen.
Tasta ketjusta tulee ihan ajatus, etta sektio aidit tekevat useampia lapsia kuin alatie synnyttajat. Hieno juttu! Se on kuitenkin ehka paljon miellyttavampi tapa synnyttaa. Rempsa ei revahda ja seksielama ei hairiinny.
Sektio on OK jos haluaa sen 1-3 lasta. Moni ehkä niin ajatteleekin ensin, mutta mieli voikin muuttua. Kylläpä sitten harmittaa kun lapsenkaipuu jää, kun enempää ei sektioita voi tehdä. Joku taas joutuu sektioihin vasten tahtoaan, mutta se on sitten huonoa tuuria eikä silloinkaan suurperhettä saa.
Mulla kolme sektiota. Eka tulehdusarvojen nousun ja synnytyksen edistymättömyyden vuoksi. Toinen raskaus yliaikainen, vauva iso ja paljon vettä, eli paljon venytystä, synnytys ei edistynyt, siksi toinen sektio. Näillä väliä 1 v 10 kk. Kolmatta miettiessä tiesimme, että sektio varma ja siksi mietin pitkään, haluanko kolmatta lasta niin paljon, että olen valmis kolmanteen sektioon (mulle sektiot olivat henkisesti kova paikka, ja fyysisiä kipujakin oli paljon).
No kolmannelle annettiin mahdollisuus tulla, ja tadaa, kaksosraskaus. Mutta sektioarven kanssa ei ollut mitään ongelmia, hyvin kesti. Ultrassa käytiin usein kun oli kaksosraskaus, ja arpea ultrattiin samalla. Tuplat myös täysaikaisia, ja yli kolmikiloisia, eli sitä venytystä oli taas riittävästi.
Toisen lapsen ja kaksosten väli myös 1 v 10 kk, eli mulla välit suht lyhyitä. Kaikki sektiot samasta kohtaa, poikittain bikinirajassa. Arpi siisti. Ja mulla oli ikääkin keskimääräistä enemmän kun olen lapsia ruvennut tekemään, tuplien syntyessä oli 41 v 10 kk.
Kohdun kuntoa en enää kysellyt, tuplien sektiossa tehtiin sterilointi. Mulle riitti, ens kerralla olis ollut jo kolme samassa paketissa...
mulle lääkäri sanoi toisen sektion jälkeen että kolmas on vielä turvallista tehdä, koska mitään ohenemista tai muuta ei mulla ollut. Mutta väliä pitää olla vähintään vuosi jotta arpi tulee tarpeeksi vahvaksi. Kolmannen jälkeen hän ei yleensä suosittele raskauksia, vaikka useimmiten nekin hyvin menevät. se repeämäriski on lähinnä sektion jälkeisessä alatiesynnytyksessä tai voimakkaissa ennen aikaisissa supisteluissa raskaisaikana, harvoin repeää raskausaikana muuten vaan.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 23:23"]
No, on kai se ollut lähes kaikkien tiedossa että jos suurperhettä suunnittelee niin turha on ainakaan sektoita suunnitella tai pyydellä esim. synnytyspelon takia mutta toisaalta harva synnytyspelkoinen ehkä suunnittelee tai haluaa sitten sitä suurperhettä.
[/quote]
Minulla synnytyspelko ja viisi lasta, joista kaksi viimeisintä on syntynyt pelkosektiolla.
Mulla on takana kolme sektiota. Toisessa synnytyksessä repesi kohtu, ja päätyi hätäsektioon koska aiheutti vaaratilanteen sekä äidille että vauvalle, mutta siitä selvittiin niin hyvin, että sain myöhemmin luvan vielä kolmanteen raskauteen. Siinä toki tehtiin suunniteltu sektio ennen laskettua aikaa.
Juuu..pimpsa ei revähdä mutta kipuja pitkään ja toiminnallisia ongelmia. Ilmeisesti ikuisesti.
Seksi on ihan pelleilyä, kiinnikekipuja.
Vatsalihasten toiminta häiriöitä. Romahdan toisinaan jaloiltani, en todellakaan pysty kävelemään jyrkkiä alamäkiä, virtsarakon tyhjenemis ongelmia. Toisessa seuroissa haava tulehtui ja siitä reaktiivinen artriitti.
Onhan näitä. Sektiot eivät ole mikään ihanteellisin ratkaisu.
t. Vatsahalki mimmi
kiitos taas vastauksista :) minulle ei tosiaan ole mistään kohdun ohenemisesta puhuttu, ainoastaan leikkauskertomuksessa mainittu tuo jonkin verran arpiset vatsanpeitteet... eipä taida se merkitä mitään ihmeempää. näkyy olevan yksilöllistä tuo oheneminen, riippuu ilmeisesti myös siitä kuinka hyvin on parantunut. Ehkäpä sitä sitten uskaltaisi ryhtyä leikkiin vielä kerran kun on sen aika... :)
ap.
Mulle on tehty kolme sektiota. Eka kiireellinen tarjontavirheen vuoksi, sittemmin selvisikin että lantio on ahdas sisältä. Toisessa sektiossa kohtuni repesi, oli supistellut niin paljon ennen sektiota. Olin siis jo leikkauspöydällä, lääkäri irrotti edellistä kerrosta, kun katsoi että onpa kohtulihas ohut ja sit se repesikin. Hän sit leikkasi siitä jotenkin isomman palan pois ja sanoi, että saamme tehdä vielä lapsen, mutta suositellaan pidempää ikäeroa (ekoilla kahdella 1v11kk) ja raskaus oon riskiraskaus, jossa ei saa supistaa yhtään.
No, rvk 30 alkoi sitten supistaa ja makasinkin loppuraskauden. Kun vielä ultrassa oli vaikutelma kalvonohuesta kohtulihaksesta, pelotti kamalasti ja se sinetöikin sterilisaatiopäätöksen jota kyllä oltiin mietitty jo aikaisemmin.
Lääkärit kyllä kertoo, jos on aihetta huoleen.
Kyllä se kolme sekiota yleisin määrä on, mikä suositellaan. Viisi sektiota tai enemmän nostaa riskiä todella paljon niihin pelätyimpiin eli hengenvaarallisiin komplikaatioihin. Juuri luin tästä jonkun artikkelin. Meillä 3 sektiolla eikä enempää uskalla, kun viimeksi puhuttiin jostain ohuesta kohdasta.
Kolmannen jälkeen sanottiin että yhden vielä kestää, ei enempää. Neljännen raskauden aikana todettiin että oli riski kohdunrepeämään. Seurattiin ja sektio tehtiin 3 vko ennen suunniteltua.
Mä taas olen ihmetellyt sitä että sektioiden jälkeen ei ole käyty mitenkään erityisemmin esim. kohdun kuntoa tai ajatuksia seuraavista raskauksista. Itse asiassa itse jouduin pyytämään että edellisen kolmannen sektion jälkeen sain puhua lääkärin kanssa sektiosta (joka oli hätäsektio ja minulla oli paljon kysymyksiä) ja oikeastaan vain vaatimalla sain sovittua ajan puhua lääkärin kanssa ja tämäkään ei ollut minut leikannut lääkäri (koska ei ollut talossa tuona päivänä) vaan toinen.
Kyllä minulle sanottiin puolihuolimattomasti aika monesti että kohtu on arpinen ja ohut esim. toisen ja kolmannen sektion yhteydessä mutta tästä ei ollut mitään erityistä mainintaa sairaskertomukisessa, tai taisi olla yksi lause jossa mainittiin että ohut ja arpinen kohtu mutta jos seuraavia raskauksia ei suositeltaisi minusta se pitäisi aika selvästi tulla sanomaan ja nimenomaan keskustella äidin kanssa sektion jälkeen kyseisestä asiasta. Muistan myös että rakko oli kuulemma jotenkin hankalasti kiinnittynyt ja paljon oli kiinnikkeitä. Nämä kaikki olen siis kuullut vain puolihuolimattomasti esim. lääkärintarkastuksessa ennen sektiota. Vähän voi äitiä jäädä vaivaamaan että kuinka ohut ja arpinen se kohtu sitten loppujen lopuksi on. jos se vaan mainitaan ohimennen eikä mitään "loppuraporttia" kohdun kunnosta tule sektion jälkeen.
Terkkari taas sanoi että tuskin mitään kieltoa uudelle raskaudelle on jos siitä ei ole erityisemmin mainittu. Niin ei erityisemmin mutta muistan kyllä kuulleeni lauseen "ohut ja arpinen kohtu" eli ei se nyt varmaan enää loistokunnossakaan ole.
Nyt odotan neljättä ja kyllä pelottaa mutta enpä viitsi turhaa ajatella asiaa. Olisin halunnut sterilisaation jo kolmannen sektion yhteydessä mutta ei ehditty asiaa hoitaa kun vauva syntyi etuajassa ja viralliset paperit oli tekemättä.
Nyt nimenomaan pyysin että saisin paperit sterilisaatiota varten mahd. aikaisin koska normaalisti sterilisaatio otetaan puheeksi nähtävästi vasta synnytystapa-arviossa joka on vasta viikolla 36. Ihmeen myöhään jätetään nuokin asiat kun lapsia syntyy kuitenkin aika paljon etuajassa. Tuskin minulle olisi tuota sterilisaatiotakaan kukaan tullut tarjoamaan ellen itse olisi tajunnut ottaa puheeksi jo tässä vaiheessa.