***KESÄKertut Tiisataihin***
Kommentit (29)
Marieela, kaurapuurohan on äärettömän terveellistä vaikka söisit sitä muutenkin kuin vain pahaaoloa välttääksesi. Haaveilen, että jos vaikka itse jaksaisi keitellä joka aamu, mutta laiskuuttani en jaksa nousta niin aikaisin > nopeat leivät ja töihin.
Niin, se toinen neuvola on tänään. Mieskin ihmetteli, kun on näin aikaisin, mutta eipä tuo haittaa. Toivottavasti kuuntelee sydänääniä. Niin ja toivottavasti ne löytyy.. On muuten jännä juttu, vaikka ultrassa näki meidän pikku rääpäleen, näki että on pää ja muutkin suurinpiirtein oikealla paikalla, ihan oikean kokoinen ja sykekin näkyi, niin silti pelkää. Edelleen on vaikeuksia uskoa, että tämä jatkuu loppuun asti. Milloin tämä pelko hellittää?? Kertokaapas viisaammat, viikolla 38?
Eilen kävin ostamassa miehelle ensimmäisen joululahjan (en kerro mitä, jos vaikka lukee) (ja turha mennä kaapeille kollaamaan!), pikkuhiljaa tosiaan alkaa joulukin olla täällä. Joulukalenterit on, joka vuosi täytyy raaputella ;). Ja joulusiivoja suunnitellaan, ehkä ensi viikonloppuna aloittais vaikka jääkaapin siivouksella ja pakastimen sulattamisella.
Mitäs muille kuuluu?
Mrs.Marple & Pikku Rääpäle, rv 11+3
listaudun että täällä ollaan :)
täällä ei vieläkään lunta :((
tulen kirjoittelemaan enempi kun oon saanut tytöt rauhoittumaan tuonne tekemään palikkatornia...
krisse, tytöt -02 ja -04 +masuasukki♥ rv10+2
Täällä suht pirteänä heräilty, tyttökin nukkuin yön todella hyvin, kerran piti maitoa antaa. Silti nämä aamut mulla meinaa käynistyä vähän hitaasti, ei meinaa saada mitään aikaan ennen puoltapäivää.
Tympeä oli aamulla katsoa ulos ja huomata lumien alkaneen sulamisen kovaa kyytiä. Oli jo niin ihanan talvinen keli vähän aikaa, mut huonolta näyttää nyt. Jotenkin joulun lähestyminenkin tuntuu todellisemmalta kun on edes vähän pakkasta ja lunta.
Kyselin sillon muutama viikko sitten niistä vauvan liikkeistä, et miten aikasin voi tuntea. Niin nyt kyllä todellakin niitä tuntuu, ei voi erehtyä kun välillä varsinkin iltaisin kun pötköttelee sängyssä, pikkuinen liikuskelee ihan tosissaan. Tuntu mulla esikoiseltakin liikkeet jo ennen 15 vkoa ja yleensähän sanotaan että seuraavilta tuntee aiemmin. Kiva tietää, että siellä jotain elämää on.
Tänään pitäisi käydä katselemassa juhlavaatetusta kaverin häihin. Vaan vähän pulma mitä ostais kun tuossa alkuvuodesta ois toisetkin juhlat ja ois kiva jos sama asu mahtuis sittenkin päälle ettei tarttis taas uutta ostaa. Kai joku jakkujuttu, antaa sit olla auki kun maha niin iso ettei mahdu kiinni ja sinne alle jokin kiva paita. Oisko jollai vinkkejä millanen asu menee sekä mahan kanssa että " ilman" ??
Paljon meitä kerttusia listan mukaan on, mutta vissiin vähän yleistä laiskuus kirjoittelemiseen. Ehkä sitten innostus kasvaa kun mahatkin alkaa kasvamaan :)
Voikeehan hyvin!
Äippä ja pirpana rv 11+1
Myös minä vilkuttelen teille täältä Vantaalta! Ulkona näyttäisi olevan ihanan aurinkoinen pakkaspäivä. Itse poden flunssaa neljän seinän sisällä ja mietin, jäisinkö kotiin vielä huomennakin... Varmaankin jään. Ei tämä olo kyllä Panadolilla iloksi muutu. Normaalisti olen ylitunnollinen töissäni, enkä kovin helposti jää kotiin sairastelemaan. Nyt ajattelen, että oma kunto pitää olla kohdallaan, että masuvauva voi hyvin. Eikös se ole ihan luvallinen syy levätä kotona? ;)
Torstaina on eka neuvola. Mitäs siellä muuta kuin papereita täytellään? Niin ja veri- ja virtsanäyte tietty ja paino yms... Miten sitä voi olla neljä tuntia käymättä vessassa ennen näytteenottoa?!? Luultavasti ei onnistu multa. Kääks!
Voikaa hyvin ja paksusti!
Ansu rv 9+3 ja typykkä 01/03
Miona: Olen tosi pahoillani sun puolesta. Itse kävin viime kesänä läpi 3,5viikon saattohoidon oman rakkaan mummoni kanssa. Olen asunut mummoni kanssa ihan vastasyntyneestä saakka teini-ikään joten mummoni oli todella " enemmän " kuin mummo, enemmänkin äiti minulle. Oli todella rankkaa, ei voi edes sanoin kuvata, miltä tuntui seurata rakkaan liukumista rajan yli. Onneksi sain olla tuon 3.5 viikkoa miltei kellon ympäri sairaalassa hänen luona. Vaikka se oli silloin rankkaa ja ns. yli hilseen menevää aikaa, olen jälkeenpäin enemmän kuin onnellinen että jaksoin olla ja pitää kädestä kiinni viimiseen asti, vaikka viimeisen viikon mummo oli jo tajuton. Viimeiset sanat viikkoa ennen kuolemaa hän sanoi minulle, tiesi itse että hän kuolee pian, joten se helpotti paljon että saimme tilaisuuden puhua ja kiittää toisiamme kaikesta!
Itse vein lapsiani mukana aina silloin tällöin sairaalaan, joten tajusivat pikku hiljaa asian vakavuuden. Myös sitten kun mummoni kuoli, olimme kakki läheiset myös lapseni mummon vieressä useamman tunnin, itkimme ja nauroimme, muistelimme kaikenlaista ja kaikki saivat vielä silittää ja peitellä mummon. Lapset ottivat ihmeen luonnollisesti tuon. En tiedä minkä ikäiset lapsesi on mutta meillä ainakin lapset (silloin 5ja6v.) ottivat hyvin tuon ajan. Toki kiukuttelivat paljon kun minä olin paljon kotoa pois sairaalassa, mutta siis kuolemaan suhtautuivat lopulta ihmeen luonnollisesti.
Toivon teille koko perheelle paljon voimia!
Oma napa sitten, eilen oli eka neuvola, kaikki ok, laskettu aika siis se 30.6. Neuvolatätini oli siis onneksi vaihtunut, oli ihana rento, tavallinen täti. Ei mäkättänyt painosta, eikä mistään muustakaan, iästäkin sanoi että vielähän te iltatähdelle teette seuraakin...Hyvä näin! Aiemmat neuvolatädit on sattunut olemaan aina niin tiukkoja, ylimielisiä, pikku-hitlereitä.
Täällä kuvotus jatkuu, oksentanut en ole yli viikkoon ainakaan. Väsymys on aikamoinen, siksipä en täällä koneellakan yksinkertaisesti jaksa käydä. Mieluummin sen ajan rötkötän sohvalla. Eilenkin otin kahdet päiväunet ja silti nukuin vielä yöunet 11 tuntia...
t. mariadee 8+5
Moips helsingistäkin!
Jotenki jääny tää kirjottelu, en tiä. Niin vähän oireita että tuntuu etten oo raskaanna laisinkaan.. heh. No naama kukkii ja väsyttää ja onpa tuola masussa jotain tuntemuksia ettei ihan " normaaliksi" voi itteään tuntea. Onneks se kuvotus jäi pois. Odottelen vaan sitä neuvolalääkäriä josko siel kuulis niitä sydänääniä =) Ekan ultran kutsua ei o tullu vielä mutta pitäisi olla viikoilla 48-49 .. eli ens tai seuraavalla. Muutoin ei o paniikkia, ainoastaan ajatus siitä että lekuri ei löydäkään ketään tuolta =/ se painaa ajatuksia, kun näin sen unenkin keskenmenosta =/
Mutta ulkona ihanan aurinkoinen päivä, harmittaa että pitää olla töissä. No ajatus lämmittää. Ja eipä ole lunta vielä täälä Helsingissäkään.. plääh. Oottelen jo että pääsis laskettelemaan.. no ainakin loppiaisena kun reissu tahkolle luvassa =) ihanata. Pitää vaan olla varovainen sielä rinteessä..
Tämmöstä tänne. ja voi Mariadee.. tuli tippa linssiin kun luin sun kertomusta.. taitaa tila herkistää :D Voimia ja hyvää oloa kaikille kertuille =D
Kesä06 rv 10+0 (jes uus rv alko !!!)
ihan mieletön huoli...kun rinnoissa ei tunnu vieläkään mitään...siis ei oo ollu yhtään kipeet tai arat tai mitään. aikasemmissa raskauksissa on ollut heti jotain " tuntemuksia"
tokassa imetyksessä ei tullut maitoa tarpeeksi ja jouduin antamaan tuttelia lisäx, ja nyt huolettaa että tarkoittaako tää nyt sitä että tällä kertaa ei tuu maitoo sitte ollenkaan...onko niissä jotain " vikaa" ???
Aaargh...
oon päässy pahoinvoinnista eroon kokonaan, jee! nyt voi alkaa sitte nauttimaan oikeen kunnolla, kun ei vaan keksis noita ihme huolia.
viime yönä näin taas unta raskaudesta ja vauvoista, siinä oli jotkut kaksoset...enempää en muista :/ hassua miten aina raskaana ollessa näkee ja muistaa noita unia paljon paremmin kuin " normaalissa" tilassa =)
mulla on näköjään joku heittomerkkipäivä tänään kun pitää änkeä noita joka väliin =))
sitte tämmönen perinteinen hönttikysymys:
Saako raskaana mennä solariumiin?
en oo ennen tommosessa vekotimessa ollu,ja nyt pääsis ilmatteex käymään...
Eilen laitoin ekat jouluvalot ikkunaan, Jee :) ja taas sai humata inventaariota tehdessä että neljät jouluvalot oli hajalla :( miten ne aina hajoo siellä pahvilaatikossa???vaikka viimevuonna toimivat ihan hyvin kun ne ikkunasta otti pois... myseeri tämäkin :)
nyt taas työt/tytöt kutsuu, päivän jatkoja kertuille!
krisse, tytöt -02 ja -04 +masuasukki♥ rv10+2
Eilen käytiin miehen kanssa np-ultrassa, viikkoja oli eilen 12+1. Siellä näkyi jo pienet sormet ja varpaat : ) Ja kaikki näytti olevan hyvin, niskaturvotusmittakin oli olemattoman pieni. Saatiin monta hyvää kuvaa mukaan. Pituutta pienellä oli 52 mm. Vastas viikkoja 11+6, mutta laskettu aika pysyi samana, eli 4.6. Sukupuoltaki yritettiin tiirustella, mutta lääkäri ei alkanut antamaan mitään arvioita, kun kuulema näillä viikoilla arvaukset menevät yleensä metsään. Kyllähän se olikin tiedossa, mutta piti silti kysyä ; )
Tänään kävin sitten veriseulassa, onpahan nyt sitten käyty. Aikooko täältä muut käydä? En ole sen kummemmin Downin sydroomasta tms huolissaan, mutta jotenkin nuo testit ja kokeet tuovat turvallisuuden tunteen.
Nyt pitää valmistautua iltapävän meetinkiin, menikin aamu labraan jonottaessa. Kuulumisiin : )
En muista luinko täältä vai jostain muualta, mutta solariumin säteily jää iholle, joten ei haittaa sikiötä.
Ihan ekaksi toivon Mionalle jaksamisia vaikeana aikana. Jäähyväisten jättäminen ja asian todeksi tajuaminen vie oman aikansa ja vaikka kuinka kliseeltä kuulostaa, niin aika parantaa haavat ja kuultaa muistot..
Oma napa: varasin minäkin ekaan ultraan ajan, Marieelan innoittamana, kun ei ruvennut kutsua kuulumaan. On se kumman kun aina pitää soitella perään.. Sain parin viikon päähän, 7.12 jolloin rv13+1. Kun vaan kaikki olisi kunnossa.. Siinä sitten seuraavaa etappia :))
Paha olo on näyttää laantumisen merkkjä tai sitten tähän on tottunut (??). Olen jopa täksi päiväksi sopinut lounastreffit työpaikan ruokalaan, joten pitäkää peukkuja, ettei tartte bumerangina tulla takaisin!! Kaurapuuro on maistunut mullekin ja olen joka aamu vetässyt lautasellisen töihin päästyäni. Ja niitä mandariineja :))
Lippu korkeella, kesäkuu lähestyy!
Rocco rv11 tasan
Töissä oltu kolme tuntia ja hirmunen tarve päästä nukkumuaan!!! Enää ei oo ku kahdeksan tuntia jäljellä :(
Tarttis hellittää työtahtia mut kun on niin kiltti ettei oikeen osaa sanoa eitä!! Viikon päästä on np-ultra, jännittää ihan sairaasti ja aika menee ihan sika hitaasti....
Onko muilla ollut mahassa sellaista tois puoleista vihlontaa? Neuvolassa sanottiin että se johtuis siitä että kohtu turpoaa ja valmistautuu raskauteen mut jotenkin huolestuttaa aikast tavalla!
Ihana kuulla teistä jakaa kokemuksia
odottavaparturi -83 10+1
Joku (Anteeksi, etten vieläkään muista nimimerkkejä.) mietti eilen, että onko myötätunnosta isompaa apua surussa, mutta KIITOS Teille kaikille, kyllä siitä on.
Tuntuu hyvältä lukea myös, että muutkin ovat kokeneet samanalaisia tilanteita ja selvinneet niistä. Kyllähän tämä antaa uuden hiljaisemman sävyn myös tuleviin jouluihin. Ehkä se on hyväkin, että muistaisimme miten kaikki rakkaamme ovat vain hetken lainaa, haurasta lainaa.
Olen miettinyt myös lasten viemistä sairaalaan. Minut vietiin 5-vuotiaana katsomaan omaa kuolevaa vaariani. Nyt aikuisenakin, ensimmäinen ajatus vaarista on muistikuva kuolevasta vanhuksesta. Kaikki ne hauskat ja kauniit muistot tulevat perässä. Siksi mietimme, että jättäisimme lapsille vain kauniita kuvia. Mummu näyttää aika pahalta. Mitä ajattelette?
Mietin miehelle ääneen, että yhtäkään en teistä " oikeasti" tunne, mutta jaan kanssanne todella isoja asioita. Ehkä tälle on tilausta. Olen hirveän epäluuloinen " oikeissa ihmissuhteissa" ja vaikka aiemmin kävin täällä lueskelemassa, en uskaltanut tulla mukaan keskusteluun. Nyt tuntuu, kuin olisin uskaltanut ystävystyä " oikeasti" , kun voin puhua vapaasti tunteistani.
" Todellisessa" elämässä puhun asioistani kahdelle luottoystävälle ja siskolleni (+tietty ihanalle miehelleni), muuten olen hirveän varautunut.
Kuulostaako hullulta?
Odotuskin, kun en uskaltanut siitä pettymyksen pelossa kenellekään puhua, mutta täällä voin jakaa teidän ihanien ihmisten kanssa kaiken.
Nyt olen vähitellen kertonut odotuksesta läheisimmilleni ja jos tänään ultrassa ja lääkärinlassa tulee iloisia uutisia, voin kertoa vapaammin. :))))
Ja Kysymys:
Löysin netistä ihania vauva-aiheisia joulukortteja. http://www.idylli.fi
Ajattelin lähettää kavereille ja sukulaisille sellaiset joulukortit pienenä vihjeenä tulevasta... Käykääpä katsomassa ja antakaa kommentteja!
M 11+6
Nuo oli ihan suloisia.
Onkohan Anne Geddesillä jouluaiheisia kortteja?
Ainakin vauvakortteja jos jonkinlaisia.
tosta lasten viemisestä kysyit, niin tietenkin sinä tiedät parhaiten omien lastesi tilanteen mikä olisi parasta. Meillä mummoni tila heikkeni siinä mielessä ensin pikkuhiljaa että lapset olivat jo tavallaan tottuneet että mummo on sairaalassa ja kun lopulta saattohoitovaihe alkoi, lapset itse ilmaisivat kiinnostusta tulla katsomaan vielä mummoa. Ehkä voisit lapsilta kysyä haluavatko he tulla ja jos haluavat niin kertoa etukäteen miltä mummu näyttää ja kertoa erityisesti että mummuun ei satu jne..
Itse muistan lapsuudestani (olin 7v.)kun toinen mummoni kuoli, ja oli toista kuukautta sairaalassa ja minua ei viety sinne kertaakaan juuri siksi kun vanhemmat halusivat suojella minua (mikä on mielestäni ihan ymmärrettävää) mutta itse kehitin kuolemasta silloin kauhean peikon itselleni, pelkäsin hirveästi kuolemaa ja ajattelin että se on jotain kauheaa ja tuskaista ja että ihminen muuttuu suunnilleen hirviön näköiseksi koska minua ei otettu mukaan. kuitenkin kuulin asioita ja näin kuinka vanhemmat itkivät kotona, joten siitä kehittyi mulle hirveä peikko sisimpääni.
Nyt kun kävin läpi mummoni kuoleman viime kesänä pääsin eroon tuosta ahdistavasta ajatuksesta mikä mulla oli kuolemaa kohtaan!
Vaikea sanoa mikä on oikea ratkaisu, varmasti juttelu lasten kanssa auttaa, selkiyttää tilannetta. Väkisin ei tietenkään missään nimessä pidä viedä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä että suru, kuolema, syntymä, ja kaikki elämän kirjot on ihan hyvä pitää lapsille kuitenkin suht normaaleina asioina.
Voimia vieläkin teille!
Miona: Lastenhoitajana ja miksikäs ei äitinäkin ajatellen lapsen olisi hyvä nähdä mummo joko sairaalassa nyt tai sitten kun on jo kuollut. Lapsen ymmärtäminen on parempaa kun konkreettisesti näkee mistä on kyse eikä kuule vain muiden kertomana asioita. Mutta se mikä sitte jää loppuelämäksi muistokuvaksi tapahtuneesta onkin eri juttu. Mutta uskon kun siinä vierelää rauhassa ja ajan kanssa selittää asiat uudelleen ja piirtoa myöten, uskon että niin on parempi kuin se, että Mummo kuolee pois ja muut selittää vain asiat. Yleensä kuitenkin kuollut näyttää lähes nukkuvalta ja lapset eivät jää kuolleen näkemisestä levottomaksi. Vaan tavallaan huomaavat että kuollut on rauhallinen kuin nukkuva ja sillä on hyvä olla. Yleensä myös pelkistä kertomisista lapselle jää epäselviä tilanteita mitkä osaltaan tekee tilanteen hieman ehkä kaaottiseksi tai epäselväksikin. Tämä vain minun mielipiteeni. Toivottavasti löydätte omanratkaisunne :)
Mä en tosta solariumista sillai tiiä. Mutta joskus aikaa sitte se oli kiellettyä raskaanaolevalle. Mutta laitteet on jo vuosien saatossa muuttuneet ja voi hyvinkin olla että se on hyväksyttyä. Kannattanee varmaankin tarkistaa lääkäritlä/neuvolasta tai säteilyturvakeskuksen sivuilta.
Joku oli lähdössä laskettelemaan, en muista nikkiä, anteeksi. Muista olla tosi varovainen. Itse laskettelen kanssa jonkin verran, lähinnä lumilaudalla nyt kun pari vuotta sitte meis osti joululahjaksi sellaisen, mutta mä en uskalla mennä rinteeseen raskaana. Mut mä nyt oeln muutenkin " ehkä" ylivarovainen =)
Rocco, hyvä että sain jonkun innostumaan ja jostakin-> ultra-ajan varaaminen, onhan sekin jo jotain ;)
On kuulkaa kyllä ihanaa kun ei okseta koko ajan =)))))))
Pientä etomista vielä mutta ei suuria, näin aamupäivisn..
Marieela ja samat luvut
Joten kannattaa lukea se eikä minun versioo ;DD MAriadeellä selkeesti parempi ulosanti kuin mulla, heh..
Tarkoitan siis tuota lasten viemistä sairaalaan jne.
Ai juu, joku kyseli siitä vesipunktiosta vielä. Mä en mene niihin enkä ole mennyt aiemmissakaan. Musta ultrat on riittävät tarkastamiset mun kohdalla :)
Nyt meen hösläämästä;)
voi kökkö että inhoon tota ruuan tekemistä... nytteki piti olla ihan helppo ja nopee ruoka: kanat uuniin ,riisi ,kastike, muutama sipulirengas paistettuna ja sämpylöitä ukolle evääx töihin...
ja tohon sain menemään 2 tuntia :(
ikinä en oo oikeen tykänny ruokaa tehä ja mies onki hoitanu yleensä sen puolen, mut nyt ukko joutuu tekemään loppuvuoden ympäripyöreitä päiviä niin pakko jotenki tsempata miestä siellä töissä jaksamaan :)
huh, onnex en sentään Joudu tekemään ruokaa joka päivä, mennään sitte tähteillä ja einesruuilla eteenpäin aina muutama päivä
tykkääkö kaikki muut tehdä ruokaa??
nyt syöttämään tytöille ruuat...
krisse,tytöt -02 ja -04 +masuasukki rv10+2
en oo innostunut ruuan laitosta ku aina tuntuu et pyörii ne samat sapuskat, kyllästyttää...
mies ei osaa ja nyt on tullut vielä tää yllättävä hajuyökötys! muuten ei oo mitään huonoo oloo eikä mitään nii sit yhtäkkiä melkee oksentaa ku haistaa vaikka jauhelihamaustetta!!!!
onneks anoppi on nyt ruvennut kantaan meille ruokaa sen jälkeen kun kerrottiin että tulee mummi. se huolehtii nyt että syön hyvin vaikka teenkin pitkää päivää töissä.
toisen kautta odotan tätä lasta jo yhden itsekkään syynkin vuoksi, mun on PAKKO lyhentää työpäiviä ja asiakkaat ymmärtää sen hyväks syyksi!! :D Sitten kyllä saa ihan säännöllisesti ruveta sitä ruokaakin laittaan... :)
odottavaparturi -83 10+1
Ajattelin nyt aloitella pinoa ja katsotaan saadaanko yhtään pidempiä aikaiseksi kuin viimepvät ;)
Mä sain eilen itsestäni niin paljon irti kun ei tehnyt oksennusta kuin vasta iltapvästä ;D Siivosin vaatehuoneen kokonaan, eteisen kaapit ja tytönhuoneen kaapit osittain. Pesin 4 koneellista pyykkiä (rumba jatkuu viel tänään jos olo sallii) ja muutenkin hieman sain paikkoja suorituksi. Olin kyllä puhkikin rupeaman jälkeen. Ihmekös tuo. Miltei kuukauteen syönyt heikosti ja oksennellut miljoonasti, ja heti kun tulee parempi hetki niin alkaa huhkimaan kunnolla :/
Tilasin myös np-ultraan ajan -> 16.12 ja viikkoja silloin pitäs olla 12+5.
Eipä siis hirmu pitkästi kun pääsee jo taas pikkuista kurkkimaan ruudulta ;)
Pikkuhiljaa pitää alkaa myös joululahjoja viimein miettimään/hankkimaan jos tosiaan olot alkaa olemaan hyvät aina näin aamupäivisin -> illat onkin vielä kaaoottisia :( Mutta selkeesti helpottamaan päin, ihanaa!!!
MIONALLE jaksamisia vaikeana aikana!! Tuntuu jotenkin niin tuskalliselta teidän puolestanne. Mikään jäähyväinen ei ole minusta reilua juuri ennen joulua :((( Oma mummoni nukkui pois pari vuotta sitten joulukuuun 21 pvä. Se joulu oli kyllä musta kaikin puolin, ja hieman se varjostaa vieläkin jouluja ikävällä ja muistoilla.
Mutta menenpäs jaaraamasta ja tekemään sitä kurapuuroa=kaurapuuroa. En uskalla vielä olla ilman sitä ettei pahaolo tule liian aikaisin ;)
Tulkaahan seurakseni pinoon,
Marieela 9+2