Arvostan anoppiani,

Oma anoppini juo liikaa eikä ole kiinnostunut lapsenlapsistaan :(

Mieskin on saanut kasvaa paljolti omillaan, hyvä mies on kuitenkin.

Vaikka me ollaan tosi erilaisia, niin silti arvostan. Hienosti kasvattanut poikansa ja hänessä on paljon sellaisia ominaisuuksia, joita kaipaan omalta äidiltäni.

kiltti, avulias, tykkää lapsenlapsistaan, auttaa aina kun voi, ja todella paljon, ja hirveän monin eri tavoin, eikä koskaan valita mistään. Eikä sekaannu millään lailla meidän asioihimme.



Anoppini on ihan superihminen, en ikinä pysty samaan kun omat lapseni saavat lapsia.

Meillä kans samaa, et rajoja kunniotetaan ja saadaan tehdä omalla tavalla asiat, mut silti apua tulee, vaikka anopilla omiakin hommia riittää.



t: ap

Mun anoppi juo liikaa, ei saa kuriin vielä kotona asuvaa parikymppistä, viinaan menevää ja tuhlailevaa poikaansa... Motkottaa rahasta kokoajan vaikkei hänen aikuisen poikansa (mun miehen) asiat hälle enää kuulu. Maiskuttaa ällöttävästi. Tekeytyy marttyyriksi muttei ota apua vastaan.



MUTTA



On huolehtivainen. Taitava laittamaan ruokaa ja ompelemaan. Muistaa minua aina (ostaa extempore tuliaisia) ja on ystävällinen. Kova tekemään töitä ja selvästi rakastaa poikiaan (huolehtii heistä). Huumorintajuinen ja rento.



Hieno anoppi kaikenkaikkiaan.



PS. uskon että anoppini voisi takuuvarmasti tehdä tällaisen listan plussista ja miinuksista myös minusta, eikä sekään olisi kivaa luettavaa :)

Oli omalaatuinen ja ihmeellinen ihminen, hyvin mielenkiintoinen ja älykäs.

Ei meillä, takuuvelkoja satatuhatta, juomista, samanaikaista välinpitämättömyyttä poikansa (meidän) perheestä kuin syytöstä siitä, että me emme hänestä välitä.

Ja ikävöin häntä tosi kovin sillä yli vuoteen ei olla nähty... Onneksi sitten, kun tavataan niin nähdään pitempään. Joskus hön on ollut meillä viikkokausia, ja ne on ihan huippumuistoja!