auttakaa, miehen käytöksestä

Ei se riita kyllä mikään hui ole, mutta tämä nykyinen tilanne on.

Miehen innostus laski sata astetta. Edelleen sanoo että tykkää ja rakastaa mutta tunnelma on kyllä viilennyt. Nyt ei halua tavata niin usein, omat menot on tärkeämpiä. Huomenna on tarkoitus tavata, mutta enpä tiedä kiinnostaako miestä edes.

Onko homma menetetty?

Et ainakaan kertonut mitään, jonka takia homma olisi menetetty. Miehellä on oma elämä, kuten sinulla ja yhteensovittamisessa tulee varmasti näkemyseroja.

Suosittelisin, että olet kuten ette olisi riidelleet. Annat anteeksi ja jätät menneet taakse. Jos tilanne muuttui täysin, silloin tietysti on mietittävä kannattaako rakentaa suhteen varaan, jossa mies antaa periksi ensimmäisestä erimielisyydestä.

Jos aiot mielistellä tässä vaiheessa, teet sitä loppuelämäsi hänen kanssaan. Molemmilla on omat asiat ja omat näkemykset. Yhteinen sävel löytyy, kun annatte sopivasti periksi, mutta pidätte kiinni siitä, mikä on kummallekin itselleen se tärkein asia. Kaikessa hänen ja sinun on kyettävä joustamaan.

Homma kaatuu vasta, jos toinen muutti suhtautumisensa pysyvästi. Silloin ei kannata takertua kiinni, mutta älä monoakaan anna, vaan vaali sitä yhteistä aikaa. Liian helpollakaan ei kannata luovuttaa.

totisen paikan tullen ei ole kanttia selvittää asioita. Hakee vaan aurinkoisia päiviä.

omat ajatukset jää niin pyörimään kehää, sinun sanasi saivat ajatukset vähän uusillekin raiteille.



Minä oon vaan niin ihastunut tähän mieheen, etten keneenkään pitkiin aikoihin.



Tähän saakka kaikki on ollut niin mutkatonta. Nyt taas jotenkin niin mutkallista!



Mutta todella, pitää katsoa tuo tapaaminen ja varmaan vähän jatkoa senkin jälkeen.



Mulla vaan on näitä luottamusongelmia, myös itseluottamuksen kanssa =(

totisen paikan tullen ei ole kanttia selvittää asioita. Hakee vaan aurinkoisia päiviä.

Joo, näitä on suurin osa miehistä.

totisen paikan tullen ei ole kanttia selvittää asioita. Hakee vaan aurinkoisia päiviä.

sitähän minä pelkään. Mutta miksi se sanoo tykkäävänsä.

Jospa tuo mies onkin liian ihana ollakseen totta. Ethän ole tuntenut sitä kuin vasta vähän aikaa, joten ei nyt kannata satsata koko loppuelämäänsä mieheen jonka todellista luonnetta et vielä edes tiedä. Se mitä olet tähän mennessä päässyt näkemään, on vain pintakiillettä.



Joten yritä nyt muistaa että sinulla kuuluisi olla muutakin elämää, kai sinulla on myös muita ihmisiä joiden kanssa voit viettaa aikaasi? Kun otat hieman etäisyyttä tuohon mieheen, osaat tarkkailla paremmin mahdollisia varoitusmerkkejä ja arvioida kannattaako tuohon suhteeseen satsata jatkossa vai pitäisiko panna poikki, ettei tuhlaannu enempää aikaa turhan vuoksi.

ihmeessä olet aloittanut seurustelun miehen kanssa johon et voi luottaa??? Ja eikös tuo luottamuksesta käyty keskustelu edellytä että sinulta on tullut/tulemassa jonkinlainen uhrautuminen suhteen tai miehen hyväksi. Mieti nyt vähän minkälaiseen soppaan olet joutumassa miehen vuoksi jota et kunnolla tunne. Sen jälkeen kun suhteessa on jo vakiseksiä, on turha odottaa että mies enään tekisi sen suurempia uhrauksia suhteen kehittymisen vuoksi.

sä siis jonkun mustasukkaisuus-draamkohtauksen? Semmoinen varmaan laskeekin kiinnostusta.

mistä tuo riita sai alkunsa?

herneen nenäänsä, oliko edes aiheellista?

Minulla ei ole luottamuspula juuri tätä miestä kohtaan. Mutta minua on petetty entisessä elämässäni useampaan kertaan. Silloin olen päättänyt, että luotan omiin vaistoihini, aina.



Nyt muutama päivä sitten minulle tuli semmoinen tunne, että kaikki ei ole kunnossa. Että mies salaa minulta erään asian. Eräs tilanne laukaisi tämän asian pintaan.



Nyt en tiedä, että olenko vain luulosairas. Ehkä tuota riitaa voi sanoa mustasukkaisuusdraamaksi, en tiedä, vaikka en ole lainkaan mustasukkainen. Koska minua on petetty niin monta kertaa, olen sinut sen asian kanssa: pettäminen ei ikinä, ikinä johdu minusta, se on täysin sen pettäjän ratkaisu ja kertoo hänen persoonastaan kaiken.



Minä en pysty estämään ketään pettämästä. Suhdetta voin hoitaa, kyllä, ja olen suhteesta vastuussa. Mutta joka pettää niin pettää, ei minulla ole siihen osaa eikä arpaa. En syytä siitä itseäni. Tottakai se tuntuu pahalta, mutta siinäpä se sitten onkin. Sellaisesta suhteesta pitää hankkiutua heti eroon. Ja suhde kyllä loppuu ennemmin tai myöhemmin, mikäli siinä on pettämistä.



Kaiken kaikkiaan, en suostu kantamaan vastuuta kenenkään muun käytöksestä kuin omastani. En siis vaivaa päätäni uskottomuuteen liittyvillä kysymyksillä. Sen takia, että heti kun sellainen selviää, suhde on NIIN OHI. Tietenkin pettäminenkin liittyy rehellisyyteen. Rehellisyyttä arvostan yli kaiken.



No niin, nyt olen saanut päähäni että mies ei uskalla kertoa minulle erästä isoa asiaa. En kylläkään skitsoillut siitä ylitsepursuavasti.



Minusta vaan tuntui että miehelle on kaikki muut asiat tärkeämpiä kuin minä... Siitä riideltiin.



Joten nyt tuntuu että kaikki ei ole kunnossa. Kai minä eniten epäilen itseäni. Takanani on useita epäonnistuneita suhteita. Tavallaan ne on kaikki kaatuneet siihen, että en ole uskaltanut heittäytyä, enkä luottaa. Nyt pelkään, että nämä minun luottamuspulaongelmat estävät minua olemasta onnellinen.