Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkiä aikoja olet yhtämittaan lasten kanssa ilman toista aikuista?
24.05.2012 |
Mulla on tässä viikko kestettävänä 2,5 v. ja vastasyntyneen kanssa. Ei mitään apua mistään, kun ei ole sukua. Mies on matkalla.
Miten te jotka olette aina yksin lasten kanssa jaksatte ilman pään leviämistä?
Kommentit (20)
hoidettavana kaksi vuotias taapero. Olen raskaana ja lapsikin voi syntyä milloin vain. Mullakaan ei ole apua lähellä. Jaksan siivota, laittaa ruuat ja muutenkin hoitaa lapsen vaikka olen isosti raskaana. Eniten ongelmia tuottaa pään leviäminen. Neljä päivää meni ihan hyvin mutta nyt tuntuu, että pää leviää kokonaan.
Eikä näytä paremmaltakaan lapsen synnyttyä. Kolmena seuraava kuukautena kunakin on miehellä viikon reissut tiedossa. Silloin on taapero ja vauva hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttukaveria kaipaa välillä, lapset kyllä hoituu muuten. Pyydänkin aina kavereita kaffelle tai vaikka yökylään, niin saa höpistyä lasten mentyä nukkumaan ja parannettua maailmaa.
Siis jos ei lasketa puistossa tavattavia aikuisia, niin pisin aika yksin on ollut viikonloppu. Pisin aika ilman miestä on ollut kaksi viikkoa. Tuolloin oli kyllä omat vanhat vanhempani apuna, mutta käytännössä tein kaiken itse. Toki sain henkistä tukea ja sensellaista.
En meinaakaan jaksaa yksin. Rankkaa se on.
Lapset nyt 1,5v ja 2,5v, nyt heidän kanssaan on huomattavasti paljon helpompaa kuin esimerkiksi viime kesänä.
Oli raskasta ja vaihtaisin päiviä pois. Onneks siitä selvisin ja nyt on jo helppoa kun tyttö 11v.
Mies on reissutöissä. Tulee viikonlopuksi kotiin ja lähtee taas sunnuntaina menemään.
En tiedä kinka kauan tätä jaksaa, mutta ei ainakaan vielä ole pää hajonnut.
Kesä on niin ihanaa aikaa, ollaan ulkona paljon.
En tiedä sitten syksyllä kun pitää itsekin lähteä töihin. Voi käydä voimille kuskata lapsia hoitoon ja hoitaa arki siinä lisäksi, yksin.
Meillä kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ulkomailla työmatkalla, lapset 4v, 3v ja vastasyntynyt sekä koira. Hyvin selvisin, kun kaikki olivat terveitä koko kuukauden. Itku kyllä pääsi lentoasemalla, kun oltiin hakemassa miestä kotiin. Oltiin selvitty! Olen edelleen sitä mieltä yli kuusi vuotta jälkeenpäin, että se kuukausi on helmi kruunussani. Nyt kun eteen tulee joku tiukka paikka, muistelen, että on sitä tiukemmistakin selvitty.
Mutta pakkohan se nyt vain on porskuttaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähintään kerran viikossa (ilman lapsia). Muuten kyllä puhun puhelimessa varmaan päivittäin kavereiden kanssa. Muuten en kestäisi...
On yleensä 8vkoa töissä ja 2 lomalla. Selviän yksin, koska en tee mitään ylimääräistä ja tapailen lapsellisia ystäviäni jotka ovat niitä mun aikuiskontakteja ja lapset saavat samalla seuraa. Lapset ovat nyt 2,4 ja 6v. Välillä olen ollut aika väsynyt, varsinkin kun sairastetaan. Joskus olen joutunut palkkaaman maksullisen lastehoitajan kun on ollut jotain pakollisia juttuja mihin en halua ottaa lapsia mukaan(esim.gyne, hammaslääkäri).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan ollut edes yhtä vuorokautta. En oo ikinä älynnyt arvostaa tätä asiaa. Onneksi ei vielä ole liian myöhäistä.
Olen siis ollut aina yksin. Rankkaa oli vauva- ja taapero-ajat, mutta nyt pikkukoululaisten kanssa on suorastaan helppoa. Asun ulkomailla ja kaikki sukulaiset ovat siellä Suomessa, joten erittäin yksin nämä lapset hoidan kokopäivätyön ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin oli tilanne, jossa itsellä sikainfluenssa, toinen lapsi toipumassa siitä (astma perustautina) ja isompi lapsi piti kuskata kouluun 15 kilsan päähän ja tietty hakeakin sieltä.
Ja päälle kaikki omat työt, koiran ulkoilutus, lumityöt.
ainoa huoltaja.
Ekaa kertaa olin yötä poissa lapsen ollessa vajaa vuoden ja isovanhemmat hoitivat. Sitä ennen lyhyempiä hetkiä.
Kotona olin kaksi vuotta ja viimeiset kolme vuotta lapsi on arkisin ollut tarhassa.
Vaikea muistaa milloin on ollut pisin jakso, etten ole itse päässyt tuulettumaan hetkeksi lapsen saadessa hoitajaksi kummin tai muun läheisen aikuisen. Mutta ainakin kuukauden kesäloma viime vuonna oli sellainen, että olin koko ajan lapsen kanssa (tosin välillä mukana oli muitakin aikuisia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoa huoltaja. Ekaa kertaa olin yötä poissa lapsen ollessa vajaa vuoden ja isovanhemmat hoitivat. Sitä ennen lyhyempiä hetkiä. Kotona olin kaksi vuotta ja viimeiset kolme vuotta lapsi on arkisin ollut tarhassa. Vaikea muistaa milloin on ollut pisin jakso, etten ole itse päässyt tuulettumaan hetkeksi lapsen saadessa hoitajaksi kummin tai muun läheisen aikuisen. Mutta ainakin kuukauden kesäloma viime vuonna oli sellainen, että olin koko ajan lapsen kanssa (tosin välillä mukana oli muitakin aikuisia).
mutta ei se aina "laatuaikaa" lapsen kanssa ole ja kotityöt sujuu kimpassa sen verran hitaasti, ettei tätä kämppää voi sisustuslehteen esitellä ;)
Silloin olen sopinut jonkun toisen äidin kanssa joka päivälle tapaamisen, kutsunut vieraita, käynyt kylässä jne. Rohkeasti olen kutsunut kylään vähän vieraampiakin äitejä lapsineen, sittenhän sitä tutustuu.
Tilanteessasi sopisin ainakin tapaamisia ja kahvitteluita muiden kanssa. Kerran kävisin jossain kirjastossa ja hampurilaisella.
Itse olen nykyisin ihan milelläni lasten kanssa viikon. Saan silloin iltaisin ihan omaa aikaa kun ei tarvitse huomioida miestä lasten nukahdettua. Hemmottelen myös itseäni työmatkojen aikana herkuilla.
vaikka totaaliyh-äiti nyt sitten olenkin ollut ja kahdestaan olemme lapsen kanssa eläneet jo 14 vuotta, en silti ole koskaan varmaan kahta, kolmea päivää kauempaa ollut lapsen kanssa kaksin.
kiitos runsaan ystäväpiirin (ja sukulaisten), josta aina on voinut aina kutsua jonkun seuraksi, mikäli yksinäisyys on iskenyt.
miehen työhön liittyy runsaasti matkustelua (noin puolet vuodesta poissa 2-3 viikkoa kerrallaan) ja kotimaassa ollessaan käy normaalisti työssä. Äitiyslomalla olen ollut lasten kanssa yksin non-stop kolme viikkoa. Lapsia kolme, olivat tuolloin 0-4 vuotiaita. Kaikkeen tottuu. Helpompaa se silloin oli kuin nyt, kun mies edelleen pitkiä aikoja poissa ja itsekin olen kokopäivätyössä, lapset PK:ssa ja koulussa. Kaikki viennit, haut, harrastukset, kevätjuhlat ym sumplimiset on hoidettava yksin.
kotona nukkumassa eli tulee, kun lapset jo nukkuva ja lähtee ennen kuin nämä heräävät.
MInä nautin kotona olemisesta, kaikenlaisesta pienestä puuhailusta, välillä käydää muskarissa ja kerhossa, nyt melkein kesällä ollaan paljon pihalla. Tiesin alusta alkaen, että tällaista tämä on, joten en ole koskaan ajaellut, että pää leviäisi siksi, että mies ei kökötä vieressäni.