Onko sillä nyt oikeasti väliä kuka on lapsesi kummi?
Jos joku "ylimääräinen" haluaisi lapsesi kummiksi, ottaisitko vai et?
Mä en näe mitään syytä etten ottaisi jos toinen niin kovasti sitä haluaa. Voisihan tuosta tulla parempikin kummi kuin pyydetyistä, kun varta vasten on halukas.
Kommentit (5)
Oltiin luvattu toisillemme parhaan ystäväni kanssa joskus 7-vuotiaina, että kun isoina saamme lapsia, niin olemme toistemme ensimmäisten lasten kummeja. Ja lupauksethan on pidettävä. En olisi halunnut ylimääräisiä, ja ei niitä onneksi tyrkyllä ollutkaan.
Mutta jos lapsillani olisi kummit, pitäisi kaikilla olla samat, niin kohtelu olisi tasapuolista.
Mulla on kummeina äidin sisko ja veli. Käytännössä kummin tehtäviä hoiti äidin sisko ja veljen vaimo, veli ei taida muistaa olevansa mun kummisetäni.
Jos taas ajattelen poikaani, niin hänellä on kaksi oikein hyvää kummia. Jos joku olisi erikseen toivonut pääsevänsä kummiksi, en kai sitä olisi voinut kieltääkään, varsinkin jos muuten henkilökemiat pelaavat.
Kyllä se on vanhempien valinta. Itse arvostan suuresti sitä, että minua on pyydetty kummiksi, se on arvostuksen osoitus vanhemmilta. Mietimme parhaillaan mieheni kanssa syntyvälle lapsellemme kummeja eikä se ole meille mikään läpihuutojuttu. Haluamme kummit, jotka välittävät lapsesta ja haluavat olla mukana hänen elämässään. Heillä pitää olla myös tietyssä määrin samat arvot kuin meillä.
kummivalinnat meni metsään, joten en viitsi välittää siitä. kukin kummi taaplatkoon tyylillään, lapsen elämässä on tärkeitä ihmisiä riippumatta siitä, oliko mukana ristiäisissä.
kysymykseen: ottaisin.